Keskustelu > Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä

Savenvalajan käsissä

(1/7) > >>

vn:
Savi-ihminen         http://www.youtube.com/watch?v=GVP7fYngzWw
Saviruukku            http://www.youtube.com/watch?v=f0M-_-URiUk

Mitä on olla savenvalajan käsissä?
Onko se rangaistusta epäonnistumisen seurauksena, ahjoon joutumista?
Onko se siunausta, armollista hoitoa, muokkaamista johonkin tehtävään?
Jotain kai pitää särkyä, murtua, jotta uutta voidaan antaa tilalle.
Suostummeko olemaan hiljaa savenvalajan käsissä, taistelematta, suostua särkymään, uudistumaan,
muuttumaan, olemaan käytettävissä?
Siruja ei heitetä pois, niistä voidaan muokata uutta ja ehyempää.

http://www.paimenkeramiikka.fi/savi.htm

Tuosta edellisestä linkistä löytyy erään keramiikkataiteilijan ajatuksia savesta ja sen muovaamisesta.

Pena:
Risto Santalan kirjanen Savesta astiaksi näkyy olevan netissä:

http://www.kirjasilta.net/santala/savesta/savesta.html

malla:
Tuo Risto Santalan kirja on hyvä.
Olen joskus se lukenut.

Aihe ihan hyvä.
Pitää vaan keskittyneemmässä tilassa kuin nyt siihen paneutua.

vn:
Ajattelen vähän niinkin, että olemme savenvalajan käsissä sekä yksilöinä yksin...
mutta ehkä myös jonkinlaisina ryhminä...
Kaikille paikkoja ja tehtäviä on...niillekin jotka kokevat itsensä särkyneiksi siruiksi...
Ehkä Jeesus hoitaa ryhmiä, keskinäiseen yhteyteen, kunnioitukseen, rakkauteen, toistensa
hyväksymiseen, tilan antamiseen?

Liina:
Oliko Jesse muutoskonsultti ja ratkaisukeskeinen terapeutti, jonka firman omistaja Jumppu kutsui hätiin, kun alkuperäinen on konsepti kusahti, savi oli sekundaa eikä uunikaan ihan pelittänyt?
Täällä me vinot ja risat savimöhkäleet nyt ihmetellään. Särkymiseen ei tarvita suostumista. Kyllä nämä astiat hajoilevat näemmä ihan omia aikojaan.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu