Kirjoittaja Aihe: Työelämää  (Luettu 50939 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Työelämää
« Vastaus #15 : 12.09.15 - klo:11:39 »
VapaEhtoistyön ongelma ei ole sen palkattomuus vaan kohtauksittaisissa taudintapauksissa
- varoittamaton poissaolo, eikä ketään ottamaan vastuuta siitä mitä minun piti hoitaa.

Eli Riitta-mummi, kyllä tässä on testattu ja tutkittu, käännetty ja väännetty neljännesvuosisata. Siitä älä kanna huolta, sellaista tahoa vain ei ole.  Profetoimisen ja herran ilmoituksiin ei ihan kannata luottaa, ne ovat yleensä peräisin tietyn henkilön kokemuksesta ja siis jos jokaisen jäljessä juoksisi niin ainakin kunto kohenisi.

Koetan siis oppia, koskaan ei tiedä milloin siitä on hyötyä, koetan kirjoittaa ja kirjoitan niin pitkään kuin julkaisevat,  ja kirjoitan lauluja siskon eskareille.  Jos niistä tosissaan noin kovin tykätään niin katsotaan olisiko iloa toisillekin. Mitä minä muuta voin.

Niitä en kumpaakaan osaisi mutta opettivat. Lahjakkuudesta kun sanotaan olevan se 99,9 prosenttia silkkaa kestävää istumalihaksistoa. Inspiraatio on muuta. Se ei ainakaan minulla tuota mitään mistä toinenkin ilahtuu tai hyötyy. Tai julkaistaan.
« Viimeksi muokattu: 12.09.15 - klo:11:44 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Työelämää
« Vastaus #16 : 12.09.15 - klo:11:47 »
Mutta siis, minkä verran työmaalla tehdään työtä, minkä verran tapetaan aikaa?  Minkä verran juorutaan? Laukataan  röökillä ja ravataan kahvilla?  En tahdo sanoa ettei saa, vaan määrää kyselen, sillä kun on vähän merkitystä sille tuottavuudelle.



Laskeskelin, että jos yksi nainen kiertää 16 työntekijää kertomassa kuinka kauhee ihminen joku on, niin paljonko kului aikaa?  Tai tiimi tekee lääkäreistä inhokkilistan?  Sattui käsiini. Ei löytynyt omaa nimeä, mutta häpeä tunnustaa, en uskaltanut mennä sen kanssa osastohotajan puhumattakaan että ylihoitajan luo kysyäkseni, että kun tässä on ihan perustelu ja käyty koko suuren sairaalan koko päivystäjäkunta läpi niin tästäkö palkka maksettiiinkin?  Kauanko tähän kului ns työaikaa?

En uskaltanut, niin, siinä olisi kohta ollut omakin nimeni. Halusin pysyä kivojen kirjoissa.


Ja mitä tuumin on voisiko leipäjonolaisille opettaa jotain oppimaansa jotta eivät väsy elämäänsä.
« Viimeksi muokattu: 12.09.15 - klo:12:01 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Työelämää
« Vastaus #17 : 12.09.15 - klo:13:21 »
Hyvä kysymys...enpä sano tuohon mitään...
Sen verran vaan että joskus paikallinen pomo laskeskeli paljonko työaikaa menetetään
jos jokaista "virallista taukoa" venytetään alku- ja loppupäästä 5 minuutilla.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Työelämää
« Vastaus #18 : 12.09.15 - klo:14:17 »
Hyvä kysymys...enpä sano tuohon mitään...
Sen verran vaan että joskus paikallinen pomo laskeskeli paljonko työaikaa menetetään
jos jokaista "virallista taukoa" venytetään alku- ja loppupäästä 5 minuutilla.

Ja teki siinä oikein. Jos tauot ovat liian lyhyitä siitä täytyy keskustella linjaorganisaation puitteissa.

Muistan yhden hoitajan, joka harrasti käsitöitä, ja hän sanoi että yhtä hyvin kai hän voi sanoa että emmä nyt ota ketään vastaan, mulla on virkkaustauko.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
Vs: Työelämää
« Vastaus #19 : 13.09.15 - klo:02:41 »
Sen verran vaan että joskus paikallinen pomo laskeskeli paljonko työaikaa menetetään
jos jokaista "virallista taukoa" venytetään alku- ja loppupäästä 5 minuutilla.

Minä menetän tehokasta työaikaa tarpeettomiin kokouksiin. Yleensä en kokouksissa ymmärrä, mistä puhutaan, enkä muista jälkeenpäin yhtään mitään.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10375
Vs: Työelämää
« Vastaus #20 : 13.09.15 - klo:06:26 »

   Älähäm mittää, annahak kun kerron.
Asiahan oli niin, että:
Minä, jos nyt puhuttaisi minusta, mutta kun ei puhuta, kirjoitetaan - tai ainakin minä kirjoitan:
Juttuhan oli tällalailla, että
En osallistunut, enkä tarkoita että olisin kieltäytynyt, vuositasolla kuin noin kolmeen kokoukseen.
No hyvä.
SYITÄ lienee ensinnäkin asemani työyhteisössä, joka johtui suurelta osin koulutukseni määrästä ja laadusta. Olin väliinputoaja, opiskellut yliopistossa, mutta amattitutkinto edellytti opistotason duuneja.
Toisekseen kirjaston naisvaltaisuudesta. Olemukseni synnytti ilmeisesti hoivaamisvietin, joten kolleegani halusivat säästää minua miitingeiltä. Olihan siinä feminismiäkin ripaus. Heistä johtaminen oli uutta ja mielenkiintoista (ja ihanaa! :icon_confused:). Minä olin armeijassa vänrikkinä kertausharjoituksissa kokenut johtamisen mukavuutta kranaatinheitinjoukkueen päällikkönä, ja siinä kävi niin että jouduin exhaustioon eli uupumukseen ja minut pantiin kesken pois.
Tämä tästä.

Tähtään tällä kaikella pointtiin kokousten merkityksestä siltä kannalta, että  l ä s n ä o l o  ja  n ä k y v y y s  ovat se pointti. Tarkasti rajaten omasta tilanteestani käsin  uskon, että  m i n u a  e i  o l i s i  h u o m a t t u  o l l e n k a a n, ellen olisi ollut kokouksissa! 
Siksi väitän, että kokoukset aina ovat tärkeitä jonkun kannalta. Työyhteisön koherenssi toteutuu vain ja ainoastaan kokouksissa. Ja tämä on oleellista:
Työporukka toimii sitä paremmin, mitä useampi jaksaa kärsiä kokoukset puutumiseen asti ja senkin yli.
Yhteen hiileen puhaltaminen on tätä.
Oma työtilanne, ellei sitä kysytä, on kokousten ajaksi unohdettava.
Kristus kärsi puolestamme kuolemaan saakka. Me seuramme Hänen jälkiään senkun uskallamme ja saamme voimaa rukouksesta, mutta tämän kerran haluan kirjoittaa: ennenkaikkea yhteisöstä.



Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33645
Vs: Työelämää
« Vastaus #21 : 13.09.15 - klo:07:16 »
Pekka toi mieleen muistot työnantajapankin lukuisista kokouksista ja koulutusilloista.
Valmiiksi uupuneina kun istuttiin parituntinen milloin minkäkin uuden suunnitelman parissa, oltiin niin tuskaisen kyllästyneitä ettei auttanut muu kuin mennä yhteisöllisesti kaljoille moisen päivän päälle.
Siitä monella kotona ' riemu repesi'  ja oli vielä jaksettava neuvottelut kotimiesten kanssa.

Pankkialan jouduttua syöksykierteeseen henkilökuntaa alettiin valmistella vastaanottamaan tulevaa .  Käytettiin jos jonkilaista konsulttia. Meillä kävivät mm. Elina Simonen ja Marko Bjurströn antamassa asennekasvatusta ' hötkynkötkyn' menetelmällä. " Ole rento, liiku, anna pyllyn pyöriä ! "

Muistan yhä M B:n ilmeen kun vastasin kysymykseen ; Mitä keinoa sinä käytät ?
Rukousta !
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Työelämää
« Vastaus #22 : 13.09.15 - klo:07:47 »
Minä menetän tehokasta työaikaa tarpeettomiin kokouksiin. Yleensä en kokouksissa ymmärrä, mistä puhutaan, enkä muista jälkeenpäin yhtään mitään.

Kyllä tämäkin on totta. Se superhyperkokoustamisen aika jolloin niitä oli useita päivässä saa minut yhä tuntemaan kauhunväristyksiä.

On niinkin kuin Pekka kirjoittaa näkyvyydestä ja erityisesti mitä kirjoittaa naisten johtamisinnosta, senhän johtaa pitäisi joka osaa.... Eikä naiset keskimäärin tykkää että NAINEN johtaa. Kyllä sen on oltava MIES! 

Mutta sanon että jos työpäiviä on viisi ja niihin ahdetaan kymmenkunta kokousta niin siinä ei enää voi olla järjen rahtua. Tulin tunnetuksi kokousvihaajana    :003:   sillä osa oli turhia. Arvostan työpaikkademokratiaa mutta niihin kokouksiin ei riittänyt puhumista. Siis oli harvennus tarpeen. Keskijohdon kokous oli älyttömintä mitä on keksitty ja kun kerran kävin unohdin  :003:  ne tavallisesti ellei minua käyty retuuttamassa paikalle.  Jos tiimissä kulutetaan neljä tuntia se on ehdottomasti liikaa. Joku pakoilee nyt työtä. Tiimin merkitys on potilasturvallisuudesta huolehtiminen eikä siinä kulu noin pitkää aikaa. OK se korvasi kierron mutta opittuani että ihmiset tahtoivat nähdä päivittäin kiersin joka tapauksessa. Oli parempi olo ittelläkin ja saivat kertoa vähän miten menee. Se nyt oli vapaamuotoinen, eli koetin tavata jokaisen ennen kuin kotiuduin.

Kun sitten kuului kutsu pakolliseen yhteiskokoukseen avohoidon kanssa ja töitä oli yli korvien räjähdin. Minut retuutettiin paikalle. Odotin että mitähän tärkeää tulee.

Tärkeää juu. Avohoidon ylilääkäri siinä verkkaan vailla kiireen kierää kysyy että mistäs me nyt ruvettaisiin näissä kokouksissa puhumaan.

Nousin ylös ja sanoin lähteväni töihin. Ja että tavallisesti on ensin puhuttava asia ja todetaan kokouksen tarve, mutta meillä näämmä toisin päin.

No tuo koski sairaalaa. Opin inhoamaan niitä säännöllisiä kokouksia joissa ei oppinut mitään. Kukaan ei tiennyt miksi niitä pidettiin. Niihin käytettiin aikaa, työaikaa. Minusta kuten totesin osa pakoili työtä.



« Viimeksi muokattu: 13.09.15 - klo:07:52 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Työelämää
« Vastaus #23 : 13.09.15 - klo:08:05 »
Pekka toi mieleen muistot työnantajapankin lukuisista kokouksista ja koulutusilloista.
Valmiiksi uupuneina kun istuttiin parituntinen milloin minkäkin uuden suunnitelman parissa, oltiin niin tuskaisen kyllästyneitä ettei auttanut muu kuin mennä yhteisöllisesti kaljoille moisen päivän päälle.
Siitä monella kotona ' riemu repesi'  ja oli vielä jaksettava neuvottelut kotimiesten kanssa.

Pankkialan jouduttua syöksykierteeseen henkilökuntaa alettiin valmistella vastaanottamaan tulevaa .  Käytettiin jos jonkilaista konsulttia. Meillä kävivät mm. Elina Simonen ja Marko Bjurströn antamassa asennekasvatusta ' hötkynkötkyn' menetelmällä. " Ole rento, liiku, anna pyllyn pyöriä ! "

Muistan yhä M B:n ilmeen kun vastasin kysymykseen ; Mitä keinoa sinä käytät ?
Rukousta !

Tämä oli kyllä aivan huippujuttu ja pitäisi julkaista nyt kun ollaan samassa tilanteessa :repee:

Juuri joku kirjoitti hallituksen ja EK: n miesten  asennoitumisesta aika näpsäkän kolumnin. Puhuvat työtätekeville kansalle. ----- joka muuten mahdollistaa sen että voivat harjoittaa sitä innovointiaan ---kuin kakaroille ja ennen kaikkea niin että todellinen köyhyys, työttömyys, kaiken jonottaminen, leivän, lääkäriin pääsyn, on vain asennekysymys. Kunhan ihmiset asennoituvat oikein, ei tee kirpun kipeää että irtisanotaan.

Minäkin olisin halunnut nähdä sen ilmeen  :repee:
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10375
Vs: Työelämää
« Vastaus #24 : 13.09.15 - klo:08:15 »

   Tuskainen olo kokouksissa johtuu herranpelosta. Annetaan valta herran sählätä. Ei tohdita ilmaista, että hei! minäkin olen täällä. Kiemurrellaan omassa liemessä oikein himmoosa.

Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33645
Vs: Työelämää
« Vastaus #25 : 13.09.15 - klo:08:34 »
Äsken soffalla vasta naksahti päässä, että minkä nimen kirjoitin MB:n kumppaniksi.  EI hän ollut tietenkään Elina Simonen, v a a n  Ritva Enäkoski.  Jostakin kumman syystä sotken aina nämä kasvot.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Työelämää
« Vastaus #26 : 13.09.15 - klo:08:35 »
   Tuskainen olo kokouksissa johtuu herranpelosta. Annetaan valta herran sählätä. Ei tohdita ilmaista, että hei! minäkin olen täällä. Kiemurrellaan omassa liemessä oikein himmoosa.

Höpönhöpön. Ehkä joku, en ikinä eikä useimmat muutkaan.  Sinusta en tiedä.  :003: 

Halusin vain edes yhtenä viikon päivistä päästä kotiin ennen seitsemää. Työt oli tehtävä joka tapauksessa! Kun istuin jossain tyhmyyden tiivistymässä tiesin että tämä puolitoistatuntinen revitään selkänahasta joka tapauksessa ja minähän jatkan tällä ajalla siitä kun johtoryhmä lähtee kotiin.

Kaupungin ongelma oli kuten sanottiin iso vesipää.  Oli aivan liikaa ihmisiä, joilla ei ollut tekemistä! 

Kun tehtiin organisaatiouudistus, se ainut onnistunut,  tuo sakki pantiin pihalle eli ylilääkäreistä tuli apulaisylilääkäreitä, sama ylihoitajilla eikä johtavia psykologekaan tarvittu ihan niin useita.  He irtisanoutuivat sillä kuten muuan totesi palkka nyt putosi vain kuusi euroa mutta hän ei  periaatteesta suostu työskentelemään minään apulaisyli-henkilönä, hän on ylihenkilö.

Sikäli se meni pieleen että kaupunki menetti kokeneet johtajat ja sai tilalle käveleviä avuttomuuksia  :-\.   Siinä kun jokainen suoritti ulosmarssin.  Eikö he olisi saaneet pitää tittelinsä vaikka tekivätkin vähän enemmän työtä? 
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10375
Vs: Työelämää
« Vastaus #27 : 13.09.15 - klo:09:13 »

   Sairaanhoitajan ensisijainen tehtävä on lääkärinhoitajan. Alaisen ensisijainen tehtävä on solidaarisuus esimiehelle.
Paavo Haavikko on kirjoittanut: Virkamiehiltä puolet palkasta pois ja loput hirteen.

Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
Vs: Työelämää
« Vastaus #28 : 13.09.15 - klo:10:58 »
   Tuskainen olo kokouksissa johtuu herranpelosta. Annetaan valta herran sählätä. Ei tohdita ilmaista, että hei! minäkin olen täällä. Kiemurrellaan omassa liemessä oikein himmoosa.

No ei se ainakaan minulla tuota ole. Vaan sitä, että en ymmärrä ja olen tarpeeton. Ei meillä kokouksissa valtaherra sählää, eivät ne ole paikkoja joissa johtaminen tapahtuu. Kokouksissa asiantuntijat jorisevat, usein toistensa ohi. Sillä enemmän kuin kerran on tapahtunut, että jälkeenpäin huomataan etteivät ne muutkaan ymmärtäneet, luulivat vain ymmärtävänsä. Olivat sitten kuitenkin ajatelleet jonkin keskeisen asian vähintään kahdella eri tavalla.

Jossakin verkkaisemmissa kulttuureissa kuulemma ihmetellään meidän määrämittaisia kokouksiamme. Eikö asiasta pidä puhua niin pitkään, että se varmasti on selvä? Ei kai sitä etukäteen voi tietää, riittääkö siihen puoli tuntia vai tarvitaanko tunti vai koko aamupäivä? Eikö ymmärryksen luomisen voisi tehdä kerralla kunnolla, jottei tarvitsisi palata sähläämään samaa asiaa aina uudestaan?

Yhdessä firmassa, jossa työskentelin, oli käytössä firman sisäiset uutisryhmät. Ei-nörteille kerrottakoon, että "uutisryhmä" oli tällainen keskustelufoorumin kaltainen atk-juttu. Eli tekstimuotoisesti juteltiin kunkin meneillään olevan projektin asioista, tai firman asioista yleisemminkin, joka asia omassa ketjussaan, jotka myös pysyivät aiheessa. Se oli hienointa työpaikkaviestintää ikinä. Kaikki pysyi tallessa, eivätkä sähköpostilaatikot täyttyneet viesteistä, joissa lainauksen lainauksen lainauksen lainauksia, ja uusimpana sisältönä "OK".

Tähtään tällä kaikella pointtiin kokousten merkityksestä siltä kannalta, että  l ä s n ä o l o  ja  n ä k y v y y s  ovat se pointti.

Miksi sinut piti huomata?

Minulle sopii ihan hyvin olla huomaamaton töissä, niin kauan kuin minulle silti keksitään järkevää tekemistä. Aika paljonhan meillä on Skype-kokouksia; huomattavuuteni niissä rajoittuu nimeen osanottajalistassa. Nettikokous onkin hieman livekokousta parempi vaihtoehto. Olen joskus myös tallentanut tuollaisen kokouksen ja sitten kelailen tallennettani edestakaisin, jos siinä on asiaa, joka oikeasti pitäisi ymmärtää. Nopeammalla pääsisin, jos se olisi kirjallisessa muodossa, josta enimmät niinkut, elielit ja tuota ööhit olisi jo karsittu pois.
« Viimeksi muokattu: 13.09.15 - klo:11:06 kirjoittanut öppiäinen »
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
Vs: Työelämää
« Vastaus #29 : 13.09.15 - klo:11:30 »
Toinen niin tämä päivätorkkumahdollisuus tehostaisi työntekoani: http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1441949153933.html. Jo koulussa sain huomautuksia, kun rupesin iltapäivällä nuokkumaan, ja sama on jatkunut työelämässä. Mutta heti kun olen onnistunut edes muutamaksi minuutiksi vajoamaan unentapaiseen, olkoonkin kuinka kiellettyä hyvänsä, virkistyn. Eli jos halutaan tehostaa tuottavuutta pidentämällä työpäivää puolella tuntia, niin tehokkainta minulle olisi, jos saisin sen puoli tuntia nukkua  :). Parempaa kuin kahvitauot, niin kofeinisti kuin olenkin. (Haluan päiväkahvini heti lounaan päälle, joten työpaikan kahvitauot osuvat väärään ajankohtaan.)

Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.