Onko tarkoitus viestiä, että mielipiteen häiritsevyys on kohteen vika eikä mielipiteen esittäjän?
Joku saattaa esittää jonkun yksityiskohtaisen mielipiteen liittyen joihinkin esim. sydämeen liittyvistä toimenpiteistä, joita lääkäri suorittaa tai puhua liian yksityikohtaisesti joistain sydämeen liittyvistä sairauksista.
Tällaisesta puheesta minulle saaattaa tulla voimakas pyörryttävä tai oksettava tunne.
Tuollainen häiritsee minua kovin.
Ymmärrän, että vika on minussa, ei puhujassa.
Kokisin itseni vähän hölmöksi, jos ryhtyisin syyllistämään puhujaa omasta ongelmastani.
Minun tapauksessani oikea ratkaisu on poistua paikalta sillä tavoin, että kukaan ei koe asiasta mielipahaa.
Olen huomannut, että ihmisilä on monenmoisia psyykenpuolen vaurioita ja itse tekemiäni havaintoja tulkitessani minusta näyttää siltä, että liian usein ihminen laittaa omat psyykenpuolen vaurionsa toisten syyksi.
Jos joku esim. saa yllättävän primitiivireaktiokohtauksen asiasta, johon ihmiset yleensä suhtautuvat ilman mitään primitiivireaktioita, tällöin voi hyvällä syyllä epäillä, että puhe sattui johonkin arkaan paikkaan, eli puheen kuunteliassa oli jokin psyykenpuolen vamma ja se reakoi juuri kuultuun puheeseen.
Eli joskus mielipiteen häiritsevyys on puhujan vika, joskus se on kuulijan vika.