Onko krititty maailma koskaan toiminut näin. Historiallinen tosiasia lienee että nuoret papit naivat ruustinnan viran saadakseen.
Ei ole noudattanut pakonomaisesti, koska sellaista säädöstä ei ole kristilliselle maailmalle missään annettu.
Korostan vielä sitä, että kaikkien tekstien tulkinnassa joudutaan hakoteille, jos lähdetään siitä, että ensimmäinen puhe/maininta on aina voimassa.
Niin Suomen laissa, kuin Helsingin Sanomissakin viimeinen muutos on se, joka on kulloinkin voimassa.
Raamattua tunnutaan monesti pidettävän poikkeustapauksena: siinä kaikki muut maininnat paitsi viimeisin tuntuvat olevan voimassa.
Todellisuudessa raamatuntekstin tulkinta noudattaa tässä täysin samaa periaatetta.
Eli Raamattua EI tulkita siten, että viimeistä edellinen säädös tai sitä vanhempi säädös on voimassa.
Mistä lie johtuvan, että itsekukin tuon tuostakin törmää eri yhteyksissä siihen yleiseen käsitykseen, että Raamatun tekstiin pitää tässä asiassa suhtautua jotenkin takaperoisesti verrattuna muihin teksteihin?
Helsingin Sanomia ja Suomen lakia luettaessa normaali maalaisjärki johtaa siihen, että ymmärretään tämä asia, mutta kun avataan Raamattu, niin järjen hivenkin joskus tuntuu katoavan ja päädytään mitä hassuimpiin päätelmiin.
Tähän ilmiöön olen hyvin usein törmännyt.
