Näin jo kaukaa jotakin erikoista syvän ojan reunalla. Tarkemmin, lähemmä päästyäni näin että siinä istui kumarassa nuori mies.
Luulin hänellä olevan koira sielä ojassa haistelemassa, mutta yksin hän siinä istui. Jalka oli kuin jotenkin vääntynyt. Siksi menin kysymään tarvitseeko hän apua. Onko kännykkä vai pitääkö minun soittaa. " Ei tässä mitään" hän murahti hyvin adistuneen oloisena.
Oikein siististi pukeutunut, siisti siilitukkainen poika hän oli. Kaiketi hän siitä häiriintyi kun oli lähdössä ensin toiseen suuntaan, sitten kurssi vaihtui.
Siihen tuli naapurin rouva myöskin koiransa kanssa. Hän sanoi että poika istui siinä jo tunti sitten.Hän kysyi , Oliko humalainen ?, kun kerroin puhutelleeni poikaa. Ei ollut, mutta välttelevä, ahdistunut. Oliko hänellä ollut pahat ajatukset itsensä suhteen ehkä.
Toinen naapuri sanoi myös nähneensä hänet. Arveli pojan olleen huumeissa. Minä en sitä kykene sanomaan. Ei ole kokemuksia heistä.
Kello oli vasta 8.20
Kotia päin tullessa minulle tuli ajatus, että olisiko enemmän pitänyt puhua. Sanoin kyllä puolustuksekseni, että lähimmäisistään tulee olla huolissaan jos siltä tuntuu. Vaikka saahan sitä istua ojassakin.
Matti sanoi, kun kerroin kokemastani, että siellä rannoilla niitä istuu selälle tuijottelijoita aina silloin-tällöin. Tämä istui katu-ojassa.
