Tiitiäinen on monasti ihmetellyt samaa kuin emonsa Pyryharakka. Vaikka opetetaan, että kristityllä on parempi olla taivaassa kuin maanpäällä, silti kuolema nähdään jotenkin huutavana vääryytenä. Toki ikävöimme vainajaa, mutta eikö meidän tulisi iloita siitä, että toinen on päässyt jo kotiin? Toki huomaan itsekin ihmetteleväni miksi jotkut kuolevat niin paljon aiemmin kuin toiset...varsinkin jos vainajalta jää tänne pieniä lapsia, mietin monesti, että miksei hän saanut kasvattaa lapsiaan.
Jotenkin olen saanut kuvan, että me ev.lut. kristityt osaamme järjestää ne kaikkein ankeimmat hautajaiset...hyvä ystäväni on kertonut, että kun lähipiirissä on sekä ortodokseja että ev.lut. kristittyjä, niin hän on mielummin ortodoksin hautajaisissa, koska tunnelma ei ole läheskään niin ahdistava kuin ev.lut. hautajaisissa.
