Missä Jumala oli silloin?

[Viisveisaaja]

Kuinkahan useasti ton kuulee, kun joku tragedia sattuu.
Missä Jumala oli silloin kun Oppenheimer keksi atomipommin?
Missä Jumala oli kun mua sattuu ja on syöpää ja milloin mitäkin kipuja ja tuskaa. Siis mulla ei ole, mutta siis tollaista tokaisua kuulee kärsiviltä.

Varsinkin teinit jaksaa aina kysyä missä Jumala oikein oli silloin?
Ja he puollustelevat sillä pakenemista ja kapinaansa Jumalaa kohtaan.

Hyvät ihmiset ja kärsimys. Iso mysteeri. Pahat ihmiset ja heidän menestymisensä. Toinen mysteeri.

Ottakaapas kantaa, mikä on körttien näkökulma asiaan?

[Jampe]

Tuo voi johtua paljolti siitä, ettei tunneta Jumalaa (ei kyllä tunneta mekään!). Muodostetaan oma mielipide, millainen Jumalan pitäisi olla minun mielestäni, -ollakseen Jumala joka minulle kelpaa. Nykyään ei tunneta enää vähääkään raamattua eikä rippikoulussakaan taida aina asiat oikein selviksi tulla.  Jumalaa pidetään jonain palleroisena pikku-enkelinä jonka tehtävänä on siunailla/auttaa ihmisiä ja olla herttainen.

Mutta tuohon miksi hädässä tuollaisia kysellään, sanon että jos ihmisellä on sanotaan vaikka syöpä, niin siinä on niin suuri hätä ettei ole mikään ihme vaikka kyseltäisiin mitä. Näitä kyselyitä ei pidä mitenkään sekoittaa inidividualisti-uskovaisten ajattelemattomiin "kyselyihin".  Kyllä minä sen ymmärrän tai ainakin kuvittelen ymmärtäv'äni että jos on sairas tai omaisella joku suuri onnettomuus/hätä niin siinä ei enää tarvitse eikä jaksa kukaan esittää kiiltävä-otsaista hengen sankaria joka "hädässäkin lujasti uskoo ja luottaa". Semmoiset puheet on pelkkää lööperiä jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Ihan inhimillistä se minusta on jos onnettomuuksien kohdatessa mieleen nousee tuollaisia kysymyksiä. Minullakin on ystävä jonka lapsi on tehnyt itsemurhan. Hän kerran kysyi että mikä se semmoinen Jumala on joka ei pane kättänsä eteen kun tällaista tapahtuu?
-En osannut vastata mitään. En todella tiedä!  Eikä noin suuren tragedian kokeneelle  rohkenisi mitään sanoakaan. Se että tällaisia kysytään, johtuu siitä että olemme ihmisiä. Mitä jos emme saisi kysyä?

[Viisveisaaja]

Silloin kun joku tragedia kohtaa niin yleensä kutsutaan pappi paikalle.
Itte en tiedä olisiko parempi jos psykiatri tulisi tai vaihtoehtoisesti voisi saada psykan?

Mua voisi enempi siepata jos olisin menettänyt vaikka lapsen ja pappi tulisi paikalle.

Mut tietty sitten myöhemmin voisi pappi olla paikallaankin.

[Pirska]

Riippuu papin tai psykiatrin persoonasta, kumman haluaa paikalle. Kauheinta mitä voisi kuvitella olisi, että oma lapsi olisi kuollut.

Kyllähän me ihmiset olemme semmoisia, että emme noudata Jumalan käskyjä ja sitten kun sattuu jotain pahaa, syytämme häntä. Kyllähän Jumala kestää toki meidän syytöksemme.

Sanotaan niinkin, että ketä Jumala rakastaa, sitä hän kurittaa. Näinhän se on, että kun sattuu jotain pahaa, niin Jumala muistuu paremmin mieleen. Kun menee hyvin, niin Jumala tahtoo unohtua, ainakin minulla.

[Mauno]

Just vähän aikaa sitten juttelin erään ihmisen kanssa tsunamista ja piispan lausunnosta sen nähtyään. Piispalla ei ollut vastausta ja se taisi itkeä.

Ei ole vastausta myöskään surun kohtaamalla ihmisellä, kun joutuu olemaan itkevänä ja alas iskettynä. Selitystä ei löydy. Yksi kaverini hukkui viikko sitten pudottuaan veneestä ja on Vesijärvessä vieläkin. Jäikö Jumala rannalle?

Onko Jumala taivaassa? Onko Jumala hukkuvan tai muulla tavalla kuolevan ihmisen vierellä kokemassa samaa kuolemaa - Jeesuksen hahmossa Hän on kylläkin kuoleman jo kokenut.

Vai onko niin, että kärsimys kuuluu osana tähän ajalliseen aikaan - ja itku ja tuska? ja kuoleman kautta, äkillisenkin kuoleman läpi voi päästä eteenpäin ja ylöspäin?

Ei ole vastauksia, mutta voi olla suru. Kirkkorakennuksessa saa surra! Lomareisulla yhden kirkon kohdalla teimme havainnon; mies tuli hautausmaalta yksin ja meni kirkkoon, ja siellä hän itki.

Monet seurakunnat järkkäävät katastrofin jälkeen kirkon ovet auki ja suruhartauksia. Se antaa mahdollisuuden yhteisen surun kokemukselle, kollegiaaliselle surulle. Ja yksinäiselle ihmiselle. Missä Jumalan on silloin - jossakin Hän on!

[Viisveisaaja]

Kyllähän me ihmiset olemme semmoisia, että emme noudata Jumalan käskyjä ja sitten kun sattuu jotain pahaa, syytämme häntä. Kyllähän Jumala kestää toki meidän syytöksemme.

No varmastikkin noin, mutta kun hyvillekkin käy pahoin.
Esimerkiksi lapsi sairastaa tai nuorelle tulee syöpä, ihmiset syyttömät näkee nälkää.
Näitä ihmiset miettivät ja se on heidän puollustuksensa omalle piittaamattomuudelle suhteessa Jumalaan.

Ehkä näitä ei tulisi edes miettiä?

Toinen mikä käy hermoille on se kun jotkut menestyy ja pistävät rahansa ja lahjansa johonkin aivan turhaan.
Vaikka nyt Kimi joka saa autoilemalla rahansa ja menestyy kaikin puolin. On siisti mimmi ja taloja siellä ja täällä.
Mitä turhaa. Siis ei mimmi mut se muu ylellinen.
Tai joku Sarasvuo joka vaan puhuu potaskaa ja rikastuu sillä tai joku muusi. Tai siis kuka nyt vaan.
Jotenkin mietityttää, että missä Jumala on ja miksi Jumala sallii tälläistä.
Kukaanhan ei tietenkään täydellinen ole, mutta joku kohtuus tässä maailmassa luulisi olevan, jos kerran hyvä Jumala taivaassa näkee ja vaikuttaa kaikessa?

Tietenkään kaikkea ei voi laittaa Jumalan vastuulle, mutta ne asiat joihin vain hän voi vaikuttaa tuntuvat olevan jotain missä hänen kättään ei löydy.

[karjalaisenkyösti]

Tai joku Sarasvuo joka vaan puhuu potaskaa ja rikastuu sillä tai joku muusi. Tai siis kuka nyt vaan.
Jotenkin mietityttää, että missä Jumala on ja miksi Jumala sallii tälläistä.

Toinen tapa suhtautua tähän asiaan on kysellä, että "miksi Jumala sallii minun kateuteni näitä menestyviä kohtaan".

[Viisveisaaja]

Toinen tapa suhtautua tähän asiaan on kysellä, että "miksi Jumala sallii minun kateuteni näitä menestyviä kohtaan".

Älä nyt ala muuttamaan asiaa muuksi.
Jos sinusta motiivinani kysellä on kateus, niin sitten niin, mutta tarkoitus on pähkäillä miksi Jumala sallii.
Ja sitä kautta mitä voi sanoa ja miten suhtautua kyseleviin ja kärsiviin, jotka painii tän ongelman kanssa.

[karjalaisenkyösti]

Jos sinusta motiivinani kysellä on kateus, niin sitten niin, mutta tarkoitus on pähkäillä miksi Jumala sallii.

Lähinnä halusin laajentaa näkökulmaa.
Yleensähän ihmetellään, että miksi Jumala sallii erilaisia onnettomuuksia ja sitä, että jotkut ihmiset tekevät pahoja tekoja.
Tämä on varsin ihmeteltävän arvoinen asia.

Harvoin tämän lisäksi ihmetellään sitä, että miksi Jumala sallii sen, että minäkin teen pahojani.

[Pirska]

Viisveisaaja, lainasit kirjoitukseni alkua. Taisit unohtaa, että lopussa luki, että ketä Jumala rakastaa, sitä hän kurittaa.

[Atanasia]

Pahinta ja kipeintä ja vihaiseksi tekevää on silloin
kun yrität/luulet tekeväsi hyvää ja siitä seuraakin kärsimystä ja tuskaa.

Tulee mieleen B. Travenin kirja (jonka nimeä en nyt muista )
mikä kertoo köyhistä ihmisistä ja siitä kuinka isä saa hankituksi pienelle 5-6 vuotiaalle ensimmäiset kengät.
Poika on kengistä onnellinen ja innoisaan ja lähtee heti näyttämään niitä
kavereilleen. Juoksee vanhaa tuttua reittiä.
Mutta.
Kun on elämänsä juossut ilman kenkiä ja ollut luonnollisessa pohjakosketuksessa maahan
uudet kengät aiheuttavat onnettomuuden.
Juostessaan köysisillalla tasapaino pettää, poika putoaa alas jokeen ja hukkuu.

Tämän kertomuksen olen lukenut joskus kivi ja kanto,
mutta se on piirtynyt syvästi mieleeni
juuri tälläisena "missä olit Jumala kun näin annoit käydä?!!" - esimerkkinä
ja saa minut heristämään nyrkkiä epäoikeudenmukaisuudelle.

Joku voi sanoa, että emme tiedä Herran tarkoituksia ja tutkimattomat ovat Herran tiet,
mutta olispa hyvä tietää!

[karjalaisenkyösti]

Voi, miten surkea tarina.
Onko se tosikertomus?
Miltä ajalta?

Vanhemmat ainakaan eivät tuollaisesta koskaan täysin selviä kuiville.

[Atanasia]

Voi, miten surkea tarina.
Onko se tosikertomus?
Miltä ajalta?

En tiedä onko tosi vai fiktiota, mutta voisi olla hyvin tottakin.
En muista aikaakaan. Siitä on kauan kauan kun kirjan luin.

Googlettamalla löysin vain englanninkielisen version

http://www.bookplus.fi/kirjat/traven%2c_b./the_bridge_in_the_jungle-4379108

[Riitta-mummi]

Kun luin edelläolevat , ja mietin omia kokemuksiani,  tuli mieleen Jeesuksen vastaus kun
kysyttiin : Kenen syntien takia mies syntyi sokeana ?

               Joh. 9: 1-39   löytyisikö tästä vastausta.

[Tiitiäinen]

Yleensähän ihmetellään, että miksi Jumala sallii erilaisia onnettomuuksia ja sitä, että jotkut ihmiset tekevät pahoja tekoja.
Tämä on varsin ihmeteltävän arvoinen asia.

Harvoin tämän lisäksi ihmetellään sitä, että miksi Jumala sallii sen, että minäkin teen pahojani.

Komppaan Karjalaisenkyöstiä. Huomaan omassa touhussani monasti, että on se vaan helppoa kauhistella maailman ja maailmassa elävien ihmisten pahuutta, mutta peiliin ei tule katsottua. En kai nyt oikiasti voi väittää, että itellä olis sen puhtoisemmat Anni-Helenat pussissa kuin kellään muullakaan. Itse olen antanut itselleni opettaa, että maailmassa on pahuutta, koska olemme kaikki syntisiä. Olen myös käsittänyt asian niin, että Jumala ei erittele syntien suuruusluokkaa kuten me ihmiset teemme...Jumalan silmissä teemme ihan yhtä väärin, jos ajatuksillamme loukkaamme toisia kuin jos loukkaamme teoilla.

Ja komppaan myös Riitta-mummia, uskon, että joitain meidän mielestämme kohtuuttomia asioita tapahtuu, jotta Jumala näyttäytyisi meille tekojensa kautta.