Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: vn - 21.01.14 - klo:10:46
-
Raamatussa on tuttu kertomus laupiaasta samarialaisesta.
Mitä tällainen laupeus merkitsee minulle tänään?
Kuljenko kiireisenä itsekkäästi omalla mukavuusalueellani laput korvilla ja silmillä?
Mitä on aito kohtaaminen?
Mitä on lähimmäisenrakkaus?
Mitä on esirukous?
-
Tärkeitä kysymyksiä ja kaikki kolahtelevat omiin luihini. Vain viimeiseen voin nopeasti vastata: esirukouksessa on voimaa ja sen voi tehdä "etäältä". En osaa mennä, tohdi, tuntemattoman luo, joten monta asiaa jää tekemättä.
-
Tärkeitä kysymyksiä.
Mitähän kirjoittaisi.
No, laitan kohdan joka muistui mieleeni:
Jaak. 1:
22 Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.
*
Hienotunteisuutta, joskus rohkeutta, itsensä likoon laittaen.
Jeesus puhuu toinen toisensa jalkojen pesemisestä, palvelemisesta.
Ei keskinäistä valtataistelua vaan toinen toisensa auttamista, palvelemista, rinnalla kulkemista jne...
Tämäkin muistui mieleen:
1. Piet. 3:8
Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita, armahtavaisia, nöyriä.
*
Ei "kukkoilua" vaan tarvittaessa olkansa asettamista toisen murheille..iloillekin.
Lähimmäisyys ja lähimmäisen rakkaus ovat niin suuria asiakokonaisuuksia ettei ihan pienellä kirjoituksella pysty kuin raapaisemaan pintaa.
-
Kari Haapala kysyy laulussaan: "Miksi en mennyksi saa?"
Nousi vielä mieleeni edellisistä kommenteista.
-
Ei "kukkoilua" vaan tarvittaessa olkansa asettamista toisen murheille..iloillekin.
”Kukkoilijoita” me olemme kaikki, emme vaan sitä halua myöntää.
Lähimmäisyys ja lähimmäisen rakkaus ovat niin suuria asiakokonaisuuksia ettei ihan pienellä kirjoituksella pysty kuin raapaisemaan pintaa.
Suomalainen sanonta: ”Tässä on entinen ystäväni, ja nykyinen huonetoverini”.
Joukossamme on ihmisiä jotka uskovat, että he ovat Oikeita Samarialaisia ja esiintyvät "lähimmäisen rakkauden sankareina".
Leeviläisiä olemme ja ainoa Oikea Samarialainen on Kristus.
SV.25
-
:023:
Kirjoitin aiheesta pienen "blogin".
-
Pidän periaatteena olla alkamatta vääntämään asioista mutta silti laitan vielä nämä joita kohti ehkä olisi kristityn syytä yrittää edes vähän tavoitella.
Mark. 12:31
Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä."
Luuk. 10:27
Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".
-
Ei meistä täydellisiä tule mutta kyllä Herra on antanut suuntaviivoja uskovan elämään.
Ja tarvittaessa antaa voimaa antaa anteeksi lähimmäiselleen ja itsekin saa anteeksi kun kohtelee kaltoin muita ihmisiä.
Mutta kaltoin kohteleminen ei tulisi olla pääasia eikä tavoite vaan lähimmäisen rakkaus.
-
Fil. 2:3
ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne
-
Gal. 5:22
Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
Ef. 5:9
-sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä-
Jaak. 3:18
Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.
-
Jaak. 3:14
Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan.
Jaak. 3:16
Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.
_
Antakoon Jumala joka on laupeudesta rikas omaa laupeuttaan ja mielenlaatuaan meille ihmsillekin.
-
Sananl. 19:22
Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa, ja köyhä on parempi kuin valhettelija.
-
2. Joh. 1:3
Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Jeesukselta Kristukselta, Isän Pojalta, on oleva meidän kanssamme, totuudessa ja rakkaudessa.
Juud. 1:2
Lisääntyköön teille laupeus ja rauha ja rakkaus.
*
Ihan ajateltavaksi nämä(kin) kohdat.
-
Jaak. 2:13
Sillä tuomio on laupeudeton sille, joka ei ole laupeutta tehnyt; laupeudelle tuomio koituu kerskaukseksi.
-
Kiitos elävä Jumala että olet valkeuden ja laupeuden, totuuden ja armon Jumala.
-
Niin ja ei tässä ollut tarkoitukseni koroittaa ihmistä vaan Kristusta.
Ja apostolien ohjeita.
Lapsikin kasvaa mutta omaa vauhtiaan.
Joku on sanonut ettei ajtkuvasti kynnetyssä pellossa mikään kasva, ei ole kasvurauhaa.
Mutta olisi se hassu juttu että aikuinen käyttäytyisi kuin vauva.
Vaikka toisaalta kyllä Jeesus kehoittaa tulemaan lapsen kaltaiseksi.
Ehkä se kuvaa yksinkertaista luottamusta ja uskoa Taivaan Isään mutta tuskin se lapsellisuutta tarkoittaa.
No, tälläisiä palapelin osasia...tavoitteeksi, en sano että olisin pitkälle päässyt mutta luen Raamattua toisinaan.
-
Tosiasiat tosiasiana, ihminen on ulkokultainen ja oman edun tavoittelija joka asiassa jopa lähimmäisen rakkaudessa.
Nimimerkillä kokemusta on niin siviili kuin työn puolesta.
Kiitos.
ps. Meillä on kotona muutama Raamattu, vaikka en siitä oikein ymmärrä mitään. Mutta osaan sitä silti hieman tavata.
-
:eusa_angel:
Minä olen mielenterveyshoitaja ja tehnyt duunia psykiatrisilla osastoilla, kehitysvamma puolella ja vanhusten parissa myös.
Jotenkin olen aina ajatellut että jokainen ihminen on laulun arvoinen, jokainen elämä on tärkeä kuten Veikko Lavin laulussa sanotaan.
Eräs työkaveri joskus sanoi että Jeesus asettuu heikomman puolelle.
Ja kaikenlainen valtataistelu on aika turhaa.
Saattohoitovastaavana olin yli 10 vuotta eräässä paikassa ja näin kuinka ihmisen elämä ja "lamppu" sammuu.
Elämä on hauras mutta se on lahja.
Ja tämän kerrottuani tarkoitukseni ei ole päsmäröidä, olen toisaalta jopa inhorealisti, elämä on senkin puolen saanut minussa heräämään.
Mutta silti ajattelen Johanna Kurkelan laulun tavoin että jokainen ihminen ja jokainen elämä on ainutlaatuinen, uniikki, arvokas.
Vaikka se näyttäytyisi joidenkin mielestä jopa mitättömänä ja turhana.
Mutta uskon että Jumala rakastaa meitä jokaista iankaikkisella rakkaudella.
-
poistin tuplan.
-
...mutta on sulla hyviä ajatuksia...
-
Ajatuksia ja toivottavasti myös asenteina ilmenevät, tekoinakin ja sanoina.
Kumpa sitä osaisi edes toisinaan asettaa oman etunsa edelle toiset ihmiset.
Jumalan rakkauskin on pyyteetöntä, lahjaa.
Kaikenlaisia ajatusryppäitä sitä tulee joskus kirjanneeksi ylös.
Mutta kuten todettua, opettelua kaikki tyynni ja koko elämän mittainen prosessi.
Elämä on.
Matti Nykänen toteaa että elämä on laiffii, muttei se ihan aina sitäkään ole.
-
Esirukous mainittiin myös aloittajan tekstissä.
Uskon että esirukous kantaa.
Sekin on rakkautta, niin uskoisin.
Elämäni raskaissa "vesissä", syvissä vesissä kun on ollut menetyksiä olen pyytänyt ja luulen kokeneeni esirukouksen kantavuutta.
-
Toivottavasti kukaan ei loukkaannu, loukkaantunut kun tykitin paljon tekstiä tähän.
Pyydän anteeksi jos näyttäydyin ärsyttävänä.
-
Minä olen mielenterveyshoitaja ja tehnyt duunia psykiatrisilla osastoilla, kehitysvamma puolella ja vanhusten parissa myös.
...Ja tämän kerrottuani tarkoitukseni ei ole päsmäröidä,
No kuinkas korkealle nyt mennään, jospa jätän "pullistelut" sinulle ja kuljen ohitse tällä kertaa. :icon_wink:
ps. Ei tarvitse pyytää anteeksi minulta ainakaan.
-
:003:
Ei sitä kovin korkealle ole tikapuissa kiivetty jos mielurina toimii.
Ok...laitoin vain spontaaneina heränneitä ajatuksia ylös.
Ja saatanhan minä toisinaan pyydellä anteeksikin kun sille tuulelle satun.
-
Sela - välisoitto :icon_cool:
:eusa_boohoo: :035:
-
Jälkikirjoitus, jälkimainigeissa :icon_xmasrazz:
Mukavaa kun Benkku haastaa ajattelemaan ja kokemaan asioita ja pohtimaan vaikuttimia yms.
Se on siis haasteellista kun ei syö kaikkea pureksimatta ja nielaise hotkaisemalla.
Ok.
Nyt sitten nousu koneelta kuten jo aiemmin meinasinkin.
-relax- :117:
-
Mukavaa kun Benkku haastaa ajattelemaan ja kokemaan asioita ja pohtimaan vaikuttimia yms.
Se on siis haasteellista kun ei syö ...
Elämä on haasteita täynnä.
Toivottavasti Hän ei kulje kenenkään ohi tänään eikä huomenna.
-
Jeesus ei kulje kenenkään ohi...."sitä joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos"
Me ihmiset kyllä kuljemme toistemme ohi näkemättä ja kuulematta.
Kunpa näkisimme jotain positiivisia ja hyviä asioita, ettei tarvitsisi lyhistyä todellisten ja kuviteltujen
painojen alle.
Ylhäältä tulee apu.
Kiitos Malla kaikista raamatun kohdista ja ajatuksista mitä kokemukseesi nojautuen tänne laitoit.
Ehkä niistä löytyy ajateltavaa, ainakin minä koen niin.
Hyväksymmekö sen että jotkut säteilevät iloa, otammeko sen iloiten vastaan, vai katkeroidummeko?
Löytyykö meiltä alatien kulkijoiltakin lähimmäisenrakkautta?
Löytyykö meiltä vielä aitoa kohtaamista, sellaista kuin Jeesuksella ja syntisellä naisella oli kaivolla
viime sunnuntain evankeliumitekstissä. Se oli jotain ennen kuulumatonta, vastoin kaikkia normeja ja
perinnäissääntöjä. Samanlaista voi esiintyä tänäänkin.
-
Jeesus ei kulje kenenkään ohi...."sitä joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos"
Eikö, eikö Hän voi todellakin kulkea ihmisen ohi?
Minä en ainakaan voi olla siitä varma, mutta toivoa voin.
Room. 9:15.
-
Paljon on raamatussa lupauksia ja toivoa paremmasta.
Tuppaan aina viittaamaan lauluihin...niin nytkin..."Pyydä, niin paljon saat, Etsi, niin löydät tien,
Kolkuta, niin ovi avataan.... :eusa_pray:
-
Eikö, eikö Hän voi todellakin kulkea ihmisen ohi?
Minä en ainakaan voi olla siitä varma, mutta toivoa voin.
Room. 9:15.
Ehkä Jeesus ohi kuljettuaan kuitenkin kääntyy ja sanoo: "Seuraa minua."
-
Kun saamme vastata myöntävästi ja seuraamme Jeesusta...me muutumme...saamme uuden voiman...
entinen on mennyt ja uusi on sijaan tullut.
-
Ehkä Jeesus ohi kuljettuaan kuitenkin kääntyy ja sanoo: "Seuraa minua."
Ehkä?
-
Kultainen sääntö voisi olla tämä:
"Mitä tahdot toisten itsellesi tekevän tee sinä samoin heille"
Empatia on enemmän kuin sympatia.
Joku on kuvannut asiaa että sympatia on sitä että kun joku on pudonnut syvään kuoppaan niin sympatia istuu kuopan reunalla sympatiseeraamassa kun taas empatia laskeutuu alas ja yrittää auttaa kuopasta ylös.
Ihminen tuntee kylmyyden ja/tai lämpimyyden kohdattaessa.
Ja ylenkatseen, halveksunnan jne kuin myös myötätuntoisuuden ja avuliaisuuden.
Aloituksessa mainitaan myös esirukous.
Joku on sanon ut että esirukous on rakkautta.
Siinä asettuu toisen ihmisen rinnalle, kohtaa tämän tuskaa, surua tai iloa yms ja laittaa olkapäätään ja kantaa asiaa Jumalan eteen.
Toki Jumala kaiken meistä tietää mutta Raamatussa on kehoitus pitää rukouksia ja esirukouksia.
Jeesus sanoo että jos joku pyytää kulkemaan virstan matkan rinnallaan niin kulje kaksi.
Jeesus Vapahtajana rakasti niin paljon ja loppuun asti että sovitti meidät ristillä pyhän Jumalan kanssa että meillä on avoin lähde syntiä vastaan ja avoin tie (tie valmis on... voin löytää sen..keskellä kysymyksien..virsi 511) rukouksessa Jumalan syliin saakka.
Tämän illan pikkumietteet.
-
Empatia on enemmän kuin sympatia.
Molempia tarvitaan. Kamalimmat kiduttajat ovat kuulemma hyvin empaattisia. Tietävät, mikä sattuu eniten. Sympatia heiltä sitten tyystin puuttuukin.
-
Ai, tuollaista en ole kuullutkaan.
Saattaahan se noinkin olla.
En ole tullut ajatelleeksi tuolta kannalta asiaa.
Asioilla on usein monia eri puolia.
-
Onko lähimmäisenrakkaus esimerkiksi sitä että annetaan aikaa, kuunnellaan, ollaan valmiita menemään
vastaan, ei piilouduta omiin kiireisiin, rohkaistaan kysymään, etsitään yhdessä vastauksia?
-
Molempia tarvitaan. Kamalimmat kiduttajat ovat kuulemma hyvin empaattisia. Tietävät, mikä sattuu eniten. Sympatia heiltä sitten tyystin puuttuukin.
Mikähän ero on empatialla ja sympatialla.?
Nyt kirjoitan kuten isoille ihmisille, luulisin että me kaikki ollaan yli 18 täällä ja seppos voi aina sensuroida.
Kuitenki pikkasen tälleen tiukemmin.
Oon jonkun kerran pyytäny myyrä mulle sielunhoitajaksi, kun hän tietää vasemmisto ja muusta ajatusmaailmasta jotakin.
Ja jotenkin symmppaan hänen ja penan ajatusmaailmaa, vaikkakin pena enempi filosoffi.
Pena kirjoitti, että sympatia ja empatia ovat lähekkäin ja empaattiset voivat olla pahimpia kiduttajia.
Varmaan olen samaa mieltä aika jonkun verran matkaa.
Mun yks lapsuuden kaverini joka on paras kaverini nytkin, kerran hakkas yhden kaverin sairaalaan ja muutamia muita kidutti, anto pönssiä ym muuta
mutta tosi kiva ja sympaattinen tai empaattinen kaveri, en osaa eroitella.
Paras ja vahvatahtoinen kaverini.
Hyvä kauppamies. myi vaikka väkisin ja osaa painostaa.
Ei diblomaattinen kuten minä, mutta voimakas tahtoinen.
Jotenkin hänessä ja joissain persoonallisuushäiriöisissä on samaa, että osaavat olla voimakkaasti mieltänsä ja oma oppi on se oikein.
Kukaan ei voi olla erimieltä heidän kanssaan.
Sinänsä ihan ok, että on oma voimakas vakaumus.
Mulle se sopii hyvin ja tykkään sellaisista ihmisistä, mutta jos ei ole tilaa muulle, niin se on vaikeaa.
Ikävää ja toisaalta hyvä, että voimakkaat persoonat johtavat seurakuntia ja firmoja, mutta jos he meneväy vikaan ja vaan lampaat on mukana, niin ei kaunista tule.
Körtti painotteet antaa erehtyväisille ja armoa kerjääville tilaa, mutta ehkä jokunen puhuja on aika kunnian himoinen ja valtaa etsivä voimakas persoona on vaikuttamassa seassa.
????
Se aralla mielellä ja kyselevällä ja armonkerjäläisyys on aina vaakalaudalla, kun voimakkaat persoonat tulevat liikkeeseen.
Ikävä kyllä pikkaisen voimakas itsekkin olen ja siksi en koskaan körtiksi lukeudukkaan, mutta sääli kun olen huomaavinani, että herännäisyyteen on minusta tullut narsisteja jotka etsivät oman äänensä ja opetuksensa esiin tuomista.
Emapaattisesta kiduttajaksi voipi olla lyyt tie.
Pena varmaankin Afrikassa on huomannut asian ja se on surullista ja voi tulla missä vain vastaan.
-
Uskoisin että kaikkea mainitsemaasi.
-
Empatia on kyky eläytyä toisen tunteisiin ja sympatia on myötätunto. Empatian ja antipatian - vastenmielisyyden - yhdistelmä on paha. Tietoni kiduttajista ei onneksi perustu omiin havaintoihini.
-
Onko empaattinen enämpi sisäistä tunnetta ja sympaattinen olemus ulkoista käyttäytymistä?
Olen kokenut molempia itsessäni, etenkin kun olin työelämässä ja kohtasin monenlaista surua ja vaikeutta. Vastenmielisyyttäkin tunnen tiettyjä asioita kohtaan. Nykyään olen haluton lähtemään iltaisin mihinkään.
-
Samat tunteet on. Jos jotain tympeätä joutuu sietämään vuosikaudet, siitä voi kehittyä ihan misantrooppista käytöstä. Pitäisi voida tehdä interventio, mutta aina ei kertakaikkiaan voi.
-
Vanhetessani olen alkanut tuntea kovaa vastenmielisyyttä monia tv-sarjoja ja iltalehtien otsakkeita kohtaan. Menen ohi.
Sinä sotilaana voit tehdä intervention, minä lähes oksennan. Kummastelen miten olen voinut katsella moista moskaa, jopa viihtynyt niiden parissa.
-
Menneisyytensä kanssa ei kannata "keskustella", ei tule apuja. Tällä iällä annetaan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos tai väistetään. Senioreina meillä on mahdollisuutemme, palveluksessa olijoilla on rajallisemmat mahdollisuudet.
-
Jaa'a...mihinkähän seniorit kelpaa?? Kädet vapisee niin ettei kahvin kaatamisestakaan..siis kuppeihin...
tule yhtään mitään..
Ja ajatus kalkkeutuu ja kiertää kehää..
Kuulollakin vaikea olla kun ei kuule enää heinäsirkkaakaan..
-
Senioreille on varmaankin kertynyt elämänviisautta matkan varrella josta on jakaa nuoremmillekin.
On näkemystä, kokemusta ja ajatusta eri elämän alueilta.
Ja jo oppinut tajuamaan että tämä elämä ei lopultakaan ole hirmuisen pitkä, Sana sanoo että parhaillaan 70, 80 vuotta ja joskus paljon vähemmän.
Olisiko myös suhteellisuudentajua tullut ja elämä koulinut ?
Ja jo joutunut luopumaankin joistain asioista, ehkä.
Jokaiselle ikäkaudelle omat juttunsa, toki ja niin kuuluu ollakin.
-
1. Kor. 13:
10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
11 Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
12 Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13 Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.
-
Ikävä kyllä pikkaisen voimakas itsekkin olen ja siksi en koskaan körtiksi lukeudukkaan, mutta sääli kun olen huomaavinani, että herännäisyyteen on minusta tullut narsisteja jotka etsivät oman äänensä ja opetuksensa esiin tuomista..
Ei körtit tai vastaavat tee mitään poikkeusta, ihmisiä olemme kaikki ja heikkoja. Mutta kun en nyt jaksa vääntää sivu kaupalla omaa käsitystäni narsismista. Päädyin seuraavan lainauksen:
1. Epävarmuuden heijastaminen toisiin
Narsisti ei halua tuntea oloaan pieneksi ja epävarmaksi, joten he yrittävät saada muut tuntemaan niin. He tekevät ja sanovat, joko suoraan tai epäsuoraan, asioita jotka vähättelevät muita ihmisiä. Narsisti nauttii saadessaan muut vaikuttamaan epäonnistujilta – silloin heidän oma epävarmuutensa jää piiloon.
2. Tunnepelko
Ihmisen elo on täynnä tunteita, me tunnemme pienissäkin vuorovaikutustilanteissa useita tunteita. Narsisti puolestaan välttelee tunteita. Tunteet haastavat narsistin uskon siihen, että hän on täydellisesti oman itsensä herra. Tunteet antavat ymmärtää, että joku tai jokin ulkopuolinen vaikuttaa häneen. Narsisti vaihtaakin usein puheenaihetta, jos etenkin hänen omat tunteensa nousevat keskiöön.
3. Pirstaleinen menneisyys
Narsismi vaikuttaa syntyvän laiminlyönnin ja kaltoin kohtelun sekä sitä seuranneen turvattoman kiintymyssuhteen seurauksena. Turvattoman kiintymyssuhteen takia ihmiset eivät pysty puhumaan järkevästi perheestään ja lapsuudestaan, heidän varhaismuistonsa ovat ristiriitaisia ja hämmentyneitä. Narsistin tunnistaa monesti siitä, että heidän lapsuudentarinoissaan ei ole päätä eikä häntää. He saattavat myös kertoa tarinaa täydellisestä perheestä, jolle ei kuitenkaan löydy totuusperää.
4. Ylenmääräinen ihannointi
Narsisteilla on tapana nostaa ihmisiä jalustalle. Ajatuskulku menee narsistista persoonallisuushäiriötä sairastavan päässä näin: jos löydän jonkun täydellisen ihmisen, pysyttelen heidän lähellään ja heidän täydellisyytensä tarttuu minuunkin.
5. Kontrolloimisen tarve
Samasta syystä kuin narsistit ylenkatsovat tunteita, he eivät siedä olla muiden ihmisten armoilla. Se muistuttaa heitä siitä, että he eivät ole täysin itsenäisiä ja että he joutuvat esimerkiksi pyytämään joltain toiselta jotain, mitä he haluavat. Sen sijaan että narsisti ilmaisisi tarpeensa tai toiveensa, he manipuloivat ihmisiä toimimaan niin että lopputulos on narsistin toiveiden mukainen. Narsisti ei anna kumppanilleen mahdollisuutta valintojen tekemiseen, vaan luo sellaisen ilmapiirin, että omien toiveiden tai mielipiteiden ilmaiseminen on liian hermostuttavaa.
Lähteet: Psychology Today, Terve.fi
http://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/viisi-varhaista-varoitusmerkkia--onko-kumppanisi-narsisti--/2395414
Taitaa olla niin, että meissä jokaisessa elää pieni narsismin siemen.
Joten minun puolesta hyvä Viisveisaaja saat pitää minua narsistisena ihmisenä. Se ei minua hetkauta sinne eikä tänne, itse kyllä tiedän kuka ja mikä olen.
En ole mitenkään hirveästi kiinnostunut tapaamaan sinua Viisveisaaja, eikä oikeastaan ketään muutakaan körttifoorumilaista( no ehkä muutamia kenen kanssa on saanut heittää "läppää" seuroissa).
Minun olisi pitänyt ottaa alunperin hieman erilainen tapa käsitellä koko körttifoorumia. Hyvästä tavasta käsitellä foorumia on minusta nimimerkillä Pirskalla ja "kulkea ohitse" kuvanollisesti sanottuna. :icon_cool:
Terv. Trollien Trolli :icon_wink:
-
älä nyt herppaa,kai sä nyt Lapualle tuut kesällä,voin ostaa sulle vaikka limpparipullon ! (kaikki muutkin on tulos!)
-
Riittääkö että ihmisellä on tahto hyvän tekemiseen...vai tarvitaanko sitäkään?
Odottaako Jumala meiltä kallistumista Hänen suuntaansa...kun Hän rakastaa ja kutsuu meitä?
Päivittäisen johdatuksen, avun, voiman Hän haluaa meille antaa.
-
älä nyt herppaa,kai sä nyt Lapualle tuut kesällä,voin ostaa sulle vaikka limpparipullon ! (kaikki muutkin on tulos!)
Kiitos ystävällisestä tarjouksesta, mutta pohdin kyllä kaksi kertaa päädynkö Lapuan herättäjäjuhlille.
Mikäli päädyn, tai siis minut pakotetaan lähtemään. :icon_wink:
Niin tulen juhla kentälle hyvin matalalla profiililla, verkkari/tuulitakki ja Angly birds lippis, näin pyrin ”valeasussa” välttämään suullista kontaktia juhla kansaan ja ennen kaikkea ”körttifoorumilaisia”.
SV.73
ps. Herppaa... tarkoitat ilmeisesti etten ottaisi "pulttia". No ei nyt vielä, oikeastaan ei edes lähelläkään, taitaa olla enemminkin vastapuolella kun on mennyt hermot. :icon_wink:
-
Senioreille on varmaankin kertynyt elämänviisautta matkan varrella josta on jakaa nuoremmillekin.
On näkemystä, kokemusta ja ajatusta eri elämän alueilta.
Ja jo oppinut tajuamaan että tämä elämä ei lopultakaan ole hirmuisen pitkä, Sana sanoo että parhaillaan 70, 80 vuotta ja joskus paljon vähemmän.
Olisiko myös suhteellisuudentajua tullut ja elämä koulinut ?
Ja jo joutunut luopumaankin joistain asioista, ehkä.
Jokaiselle ikäkaudelle omat juttunsa, toki ja niin kuuluu ollakin.
-
1. Kor. 13:
10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
11 Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
12 Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13 Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.
Kiitos näistä rohkaisevista ajatuksista..ja myös sopivasta Sanan kohdasta...
Jumalan valtakunnan työhön emme koskaan ole liian vanhoja...rohkeasti vaan kysellen eteenpäin.. :eusa_angel:
-
:eusa_angel:
Kiitos itsellesi vn kun aloitit tämän ketjun ja olet tuonut monia tärkeitä asioita esille.
Ja muutkin.
Kiitos kaikista ajatuksista.
Sitäkin ajattelee että jos itse on sellaisessa elämän tilanteessa että tarvii apua niin tuntuu tosi hyvälle kun sitä saa.
Tänään olin ja olen kiitollinen mm eräälle nuorelle pojalle kun jelppi mua niin ystävällisesti.
Oli tosi kiva kohtaaminen.
Ja muistan poikaa varmaan tulevinakin aikoina, niin kätevä ja mukava hän oli. <3
Kun saa apua täsmänä siihen mihin sitä tarvii niin tulee tosi kiitollinen ja hyvä mieli.
-
Suuntaavana asenteena tai tähän voisi vähin erin opetella...ottaa askelia mitä Vapahtaja kehoittaa:
Matt. 7:12
Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat.
-
Jeesus opetti myös pelvelemaan toisiaan siten että antoi esimerkin pesemällä opetuslastensa jalat.
Pietarikaan ei sitä heti hoksannut mistä siinä oli kyse.
Se oli malli siitä että toinen toistansa palvellen, ei niin kuin maailmassa herroina halliten...vaan nimenomaan toisiansa palvellen.
-
Franciscus Assisilaisen rukous :eusa_clap: :icon_rolleyes:
Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne, missä on vihaa,
toisin rakkauden,
missä loukkausta, toisin anteeksiannon,
missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,
missä erehdystä, osoittaisin totuuden,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.
Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,
sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään
-
Tuossa on kyllä ajattelemisen aihetta.
-
On todella...
-
Suuntaavana asenteena tai tähän voisi vähin erin opetella...ottaa askelia mitä Vapahtaja kehoittaa:
Matt. 7:12
Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat.
-
Menneisyytensä kanssa ei kannata "keskustella", ei tule apuja. Tällä iällä annetaan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos tai väistetään. Senioreina meillä on mahdollisuutemme, palveluksessa olijoilla on rajallisemmat mahdollisuudet.
Ohoh yksi ohi ammuttukkin seassa :) ?
Älä suutu tää on ns. mun kaveripiirin sisäpiiri vitsi.
Oli yksi veteraani talo ja me vitsailtiin, et noi on ohi amuttuja, ei osunu noihin ja nyt ne on tossa ohi.-ammuttujen talossa.
Mitäs me jengiläiset mitään mistään tiedetä, mut kuhan vitsailtiin.
Huh, taidan olla jokusen vuoden toisen ison sodan jälkeistä sukupolvea ja juutalaisvitsejä heitettiin,,, Kai ku käsiteltiin, et ronskisti tääkin asia käsitellään.? Vitsit oli, et mosseen, Sen aikainen automobiili, siihen mahtuu tusina juutalaista, kaks eteen kaks taakse ja loput tuhkakuppiin.,... pooh,.
Mites me junnut muuten oltais pystytty käsittelemään jotain kansan murhaa????
Ihan mautonta herjaa tietysti, ja ei tietty ketään ihmistä, vaan pahaa tunnetta sisällä käsitellen noi vitsit heiteettiin, et päästiin yli traumoista tai ajatuksistamme.
Kuinkahan himpen vanha mäkin oon?
Muistan lapsuudesta kun ukot huus toreilla kännissä sotamuistojaan,..
Kai oon aika vanha?
Yks parhaan kaverini veli meni sokeeksi, kun meni johki muuntajaan hakeen jotain ruuvaria, ku näki siellä, siis kaupungin ja sai iskun 30 000 volttia, ku hiukset nous johtoihin ja iski.
Enste kaikki itkettiin sen himassa, mut sitte alettiin jo vitsaileen Imatran voiman koemiehistä ja ties mistä. Tälläistä tää vitsailu on. Käsitellään asioita??
-
Anteeksi kun menee synkäksi. Jotenkin tuli takkiin töissä ja pahalla päällä, mut jotain iloista nyt tähän ohi kulkemiseen :)
Kaks näkkileipää ylitti kadun.
Auto ajoi sen toisen yli,,nyyh,.
Se mukana kulkija sano,,
Tules nyt muruseni :)
Toinen ihan murusina ja toinen niin symppis,,oih,. <3
-
Joku voisi taas sanoa että : Selvähän se, kännissähän se ! ( ainoa vitsinpoikanen jonka tähän nyt keksin )
En sano,.Jos ihmisen on paha olla, on tosi hyvä kun tavalla tai toisella saa sen itsestään ulos. Helpottiko yhtään ? :056:
Tiedän ettö osaat puhua asioista myös Taivaan Isälle, mutta usein näihin tuntoihin tarvitaan myös ihmistä kuuntelemaan. Nyt me foorumilaisei
kuunnellaan sinua. Ota vastaanlämpimät ajatuksemme.
Riitta-mummisi, voisin olla äitisikin.
-
Hei Viisveisaajalle.
Joskus tulee takkkiin enemmän joskus vähemmän töissä tai muualla.
Ja pettymyksiäkin elämässä.
Ja asioita jotka laittavat harmittamaan.
Sitten ne purkautuu tavalla tai toisella tai joku kätkee sisäänsä asioita ja siitäkin voi kertyä painolastia pitemmässä liemessä.
Toivotan sinulle hyvää ja rentouttavaa viikonloppua.
Ja usein elämässä kuitenkin tulee kompensaatioita, korjaavia kokemuksia.
Olikohan tämä minunkin vastaus äidillinen tai tätimäinen mutta tälläisiä ajatuksia vain tuli mieleeni spontaanisti tässä.
-
Hieno asia jos täällä foorumilla tapahtuu joskus aitoja kohtaamisia...koen että niin kyllä tapahtuu...
siellä täällä...ihan yks kaks yllättäen...eikä aitoja kohtaamisia suunnittelulla ja vaivan näöllä tapahdukaan. :eusa_angel:
-
Joskus ex tempore jutut ovatkin kuin "naulan kantaan"
Ajoitus nappaa ja osuu ja loksahtaa kohdalleen.
Joskus suunnitellutkin asiat ja kohtaamiset, toki.
Ja se johdatus.
Niin.
Ehkä sen hokaa sitten vasta hiukan tai hiukan enemmänkin jälkikäteen.
Johdatus on kuitenkin luvattu.
Ja siihen rinnalle siunaus.
-
minä kuljen ohitse...
-
Ja se johdatus.
Niin.
Ehkä sen hokaa sitten vasta hiukan tai hiukan enemmänkin jälkikäteen.
Johdatus on kuitenkin luvattu.
Ja siihen rinnalle siunaus.
......kopsasin näitä Mallan aiemmin laittamia ajatuksia tähän uudelleen.
Näitä kun näkisi ja kokisi useammin.
Jotenkin oma huonous, syntisyys, riittämättömyys vaan nousee pintaan.
Mutta Jeesus ei kulje ohitse
:eusa_pray:
-
Johtuneeko ikääntymisestä, omasta lisääntyneestä ajasta, mutta huomaan nykyään alkaneeni muistella systemaattisesti elämäni kulkua niin kaukaa alusta kuin kykenen muistamaan.
Ensimmäinen muistikuvani on pako ilmapommituksesta 1944. Minun on täytynyt olla silloin vain runsaan vuoden ikäinen, mutta kuvana sen muistan. Äiti puhui siitä muutamaan kertaa vuosikymmeniä myöhemmin ja silloin muistin mitä olin nähnyt. Mahtaako lentokonepelkoni juontua sieltä asti.
Kuljen siis omien kuvieni tiellä ohi, niin hyvien kuin huonojenkin. Yritän saada kokonaisen panoraamakuvan. Tähystän erityisesti niitä kohtauksia joissa jumala on astunut ohjaamaan. Olen todennut niitä olleen monia jo ennen kun teimme "välikirjan". Kyllä näyttää siltä että jotakin enneltamäärättyä on olemassa.
Tärkeintä on ollut mielestäni se että olen tällä körttimatkalla oppinut näkemään itseni. Paljastan itseäni pohjamutia myöten jumalalle ja itselleni.
Tunnen kuinka se on puhdistavaa ja toimivaa.
Tieni Pikku-Riitasta mummi-Riittaan on säilyttänyt luonteeni kaikkine piirteineen samana. Suhtautuminen vain on muuttunut. Olen armollisempi kun minutkin on armahdettu.
Luoja seuraa luomaansa, kulisseista. Ei kulje ohi, eikä irroita otettaan.
-
Hyvä kirjoitus Riitalta.
Aina väliin pohdin itseäni ja muitakin joita ei voi aivan nuoriksi katsoa ja tiedostan, että kaikki ovat joskus olleet lapsia ja tietyllä tavalla ovat edelleenkin, vaikka aikaa onkin kulunut.
Ulkona liikkuu laitapuolen kulkijoita. Heilläkin on oma menneisyytensä, olivat lapsia joista ehkä huolehdittiin hyvin tai ei huolehdittu ollenkaan ja nyt...
Välillä tulee negatiivisvoittoinen mieli, kun tältä kantilta asiaa pohdiskelee.
Toki hyvä mieli tulee, kun näkee onnellisia vanhempia kristittyjä.
-
Kiitos kehaisusta Kyösti !
Näen tässä tällaisessa omaelämänkerrallisessa muistelossa myös jumalan johdatusta. Aika ajoin minun o n kerrottava ja kirjoitettava niin kuin koen.
Minun ei enää tarvitse häpeillä käymääni tietä, runoilija Uuno Kailaan sanoin: Rystysihin joka kiven jäänyt niist (jaloista) on verta hiven.
Tapahtukoon tahtos Sinun, eikä minun.
En luule että m i n u n elämä on ollut sen erikoisempaa kuin teillä muillakaan. Minulle on vain suotu tällainen avoimuus ja näennäinen pelkäämättömyys. Elämäni muiden kanssanäyttelijöiden osuudesta koetan puhua varovammin, paitsi kaikkein pienimpien. Heistä pulppuaa se elämän
ilo josta olen vanhoilla päivilläni päässyt osalliseksi.
-
Olet rohkea :039:
-
Tänään menen tapaamaan naapurityttöä joka on lähes liikuntakyvytön. Hän asuu pienessä talossaan Luhtikylässä Orimattilassa kolmen-neljän kissansa kanssa.
Puolen vuoden kuulumiset ovat tallessa , niitä availlaan. Olen kyllä aina välillä soittanut pikaisia puheluita.
Sairaalaan en uskalla lähteä Liisaa katsomaan, ainakaan ennen kuin silmätulehdus on antibiooteilla hoidettu. Nyt on kolmas päivä menossa lääkitystä.
-
Kuljen, jos en hiljenny, seisahdu, näe ja kuule.
-
Omanmallisensa ikiliikkuja ihminen on, yksilö, jopa identtiset kaksoset.
-
Aina ei huomaa pysähtyä.
Tai edes ei huomaa pysähtyimisen ja auttamisen tarvetta.
Sitten joskus miettii sellaistakin että tykkääköhän tuo ihminen jos minä autan...tai lähestyn jollain tavalla.
Ehkä joskus sitten ajoitus voi osua nappiin niin sanoakseni.
-
Näin jo kaukaa jotakin erikoista syvän ojan reunalla. Tarkemmin, lähemmä päästyäni näin että siinä istui kumarassa nuori mies.
Luulin hänellä olevan koira sielä ojassa haistelemassa, mutta yksin hän siinä istui. Jalka oli kuin jotenkin vääntynyt. Siksi menin kysymään tarvitseeko hän apua. Onko kännykkä vai pitääkö minun soittaa. " Ei tässä mitään" hän murahti hyvin adistuneen oloisena.
Oikein siististi pukeutunut, siisti siilitukkainen poika hän oli. Kaiketi hän siitä häiriintyi kun oli lähdössä ensin toiseen suuntaan, sitten kurssi vaihtui.
Siihen tuli naapurin rouva myöskin koiransa kanssa. Hän sanoi että poika istui siinä jo tunti sitten.Hän kysyi , Oliko humalainen ?, kun kerroin puhutelleeni poikaa. Ei ollut, mutta välttelevä, ahdistunut. Oliko hänellä ollut pahat ajatukset itsensä suhteen ehkä.
Toinen naapuri sanoi myös nähneensä hänet. Arveli pojan olleen huumeissa. Minä en sitä kykene sanomaan. Ei ole kokemuksia heistä.
Kello oli vasta 8.20
Kotia päin tullessa minulle tuli ajatus, että olisiko enemmän pitänyt puhua. Sanoin kyllä puolustuksekseni, että lähimmäisistään tulee olla huolissaan jos siltä tuntuu. Vaikka saahan sitä istua ojassakin.
Matti sanoi, kun kerroin kokemastani, että siellä rannoilla niitä istuu selälle tuijottelijoita aina silloin-tällöin. Tämä istui katu-ojassa.
-
No jopas oli tilanne...
Itse haluan uskoa lapsenomaisesti luottaen siihen että Jumala antaisi tuollaisissa tilanteissa sydämeen
varmuuden miten tulisi toimia.
-
Tilanteen ollessa "päällä" en osannut muuta kuin kysyä mitä kerroin. Sitten myöhemmin kysyin itseltäni, tai joku kysyi, olisiko pitänyt...
Näin se vaan menee. En ryhdy saarnaamaan, en Herran nimeä jakamaan. Hän oli niin sulkeutunut, ei siinä muuta voinut.