Onhan tämänvuotisissakin euroviisuissa muutakin kuin vähäpukeisten hetkutusta. Sveitsin, Ranskan, Islannin, Ukrainan ja Bulgarian laulut miellyttivät minua.
Ai täällä tämä keskustelu. Joo, vähäpukeiset hetkuttajat eivät tänä vuonna pärjänneet. Tai no, onko se vähäpukeisuutta, kun Italian pojilla ei ollut paitaa päällä. Hopeinen mikromekko oli kyllä muotia, mutta se yllä ei kärkisijoille päästy.
Ukraina ja Venäjä olivat tällä kertaa suosikkejani. Sellainen hämmästyttävä fakta, että Ukraina ei finaalissa saanut yhtä ainutta pistettä ammattilaisraadeilta niistä maista, joissa enemmistö väestä puhuu jotain slaavilaista kieltä. Muista ex-neukkumaista tuli kyllä, ja sitten esim. Ruotsin raadilta kahdeksan pistettä. Arvelin että laulutekniikka jakaisi Eurooppaa (maantietellisesti) jyrkästi, mutta eipä niin käynytkään.
Sveitsin ja Bulgarian laulajien ääntä vain en kestä, ja Ranska oli vähän liian kopio Piafin klassisesta
Padamista, vaikka hyvin kyllä esiintyi. Kätdet viuhuivat ihan tuulimyllynä, kai kun oltiin Hollannissa.
Vähäpukeisia hetkuttajia enemmän paheksun sitä, että taustalaulu sai tänä vuonna tulla nauhalta. Uudistusta perusteltiin sillä, että ei tarvitse roudata niitä taustalaulajia ulkomaille näin korona-aikaan. Ja pyh, ihan sama määrä väkeä kuljetettiin paikalle, mutta tällä kertaa tanssijoita! Todellisuudessahan kysymys oli siitä, että viisuorganisaatiossa valtaa pitävä Ruotsi vähä vähältä koettaa saada viisu muistuttamaan yhä enemmän omaa karsintaansa.
Muutamia äänestysskandaaleja oli. Ilmeisesti ainakin San Marino on ostanut raatiääniä. Moldovan viisun tuottanut upporikas tiimi taas järkännyt itselleen puhelinääniä. Se onnistuu vaikka siten, että lähettää joukon venäläisiä opiskelijoita tukku liittymiä mukanaan lomailemaan maahan, jossa äänestysaktiivisuus on matalaa. Voittajaa noilla konsteilla ei ratkaista, mutta semifinaalipaikan voi saavuttaa.