Tähän minäkin haluaisin vastauksen, ja mieluiten teologilta, joka mielestään pitäytyy Raamattuun ja uskontunnustuksiin (tai -tunnustukseen, jos hän niistä jotain tärkeimpänä tai jopa ainoana jostakin syystä pitää). Ja se kanssa samalla, lähteekö Pyhä Henki vain Isästä vai myös Pojasta. Koska lähteehän se kumminkin. Mutta joo, tällä ei taida liiemmin olla tekemistä körttiläisyyden historian kanssa?
Minun on kyllä myös vaikea käsittää inhimillisen luonnon olemassaoloa ennen aikojen alkua. Mutta nämä luonnot ovat niitä menneiden vuosisatojen filosofian käsitteitä.
Jos teol.kand. taso riittää teologiksi, ehkä voin sanoa jotakin täällä. Uskon Raamattuun ja voisin allekirjoittaa ainakin joitakin uskontunnustuksia. "Ja Pojasta" eli filioque löytyy ensimmäistä kertaa idästä, mutta se on nyt yli 1000 vuotta ollut keskeisin symbolinen ero lännen ja idän kirkkojen välissä. Kolminaisuuden pohdiskelu on parhaimmillaan ollut kirkkoisien, maailman viisaimpien ihmisten, yritys ymmärtää sitä jota ei voi täysin ymmärtää ja selittää sanoin sitä johon ihmisen kieli ei riitä. Toisaalta idässä on yritetty ilmaista Isän aseman kaiken lähteenä. Siksi on ajateltu, että Isä ikuisuudesta tuottaa (jos käännän oikein kreikasta) Pojan ja että Pyhä Henki ikuisuudesta lähtee Isästä. Toisaalta lännessä on yritetty nähdä Kolminaisuuden ikuisuudessaan ikään kuin heijastuvan pelastuksen ekonomiassa tai järjestyksessä Isästä Poikaan ja Pojasta Pyhään Henkeen. Nämä eri korostukset selittävät miksi eri uskontunnustukset poikeavat hieman toisistaan. Kuitenkin, on jo todettu, että olen huono teologi. Parempi voi korjata.
Uskontunnustukset historiallisesti kohtasivat oikeita haasteita. Ne ovat korkeaa teologiaa. Ne saattavat kuitenkin palvella tavallisen uskovaisen tarpeita. Itse katson niitä pikemmin kysymysten herättävinä kuin vastauksina. Minua puhuttelee eniten Hallen yliopiston Johannes Kelpiuksen sana ca. 1700, pikku johdanto rukoukseen teokessaan, jossa hän sanoo, että koko kallisarvoinen Kolminaisuus on kätketty ihmisen sydämeen.
