Kirjoittaja Aihe: Sanasi annoit.  (Luettu 12250 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Liina

  • pienellä paikalla
  • Viestejä: 543
Vs: Sanasi annoit.
« Vastaus #30 : 12.07.13 - klo:19:35 »
Eräät lukemani ja kuulemani puhujat ja kirjoittajat käyttävät samaa tyyliä, enkä niistä juuri saa. Mutta esim. Pelastusarmeijassa on paljon tällaisista väkeä joka tarvitsee toistoa toiston jälkeen. Hempeilyä.

Toistoa tarvitaan ja toistoa saadaan: virret (niihin ei kai keksitä joka kerran uusia sanoja), synnin- ja uskontunnustukset, siunaukset jne jne.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Sanasi annoit.
« Vastaus #31 : 13.07.13 - klo:14:26 »
Sadetta ja Liina ! Minä jos kukaan olen vanhojen muistelija, kansanperinteen, omien sukujeni, kaukaisen lapsuuteni ym.ym. Historia on enemmän kuin harrastus, elän siitä. En niin paljon kuin Armosta, mutta jos ei menneistä tiedä, ei ymmärrä nykyisyyttä.

Olen vaan kuullut liian paljon saarnoja jotka alkavat: Kun lähdin ajelemaan tänne kirkolle, muistui mieleeni... Jotenkin tähän sarjaan liimasin pettyneenä Huovisen puheenkin.Odotin häneltä kai liian paljon. Hyvä ihminen, erinomainen piispa hän on.

Virret, sekä VK että SV ovat opettaneet kansakoulun aamuhartauksista asti. Niitä , etenkin niistä eräitä hymisen yhä ulkoa. Ääni meni viime keväisiin flunssiin. Riisuttiin.

Eri mieltä sopii olla. Se on näin.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Benkku

  • Vieras
Vs: Sanasi annoit.
« Vastaus #32 : 13.07.13 - klo:14:51 »
Tämän vuoden herättäjuhlien tunnus ”Sanasi annoit" on pistänyt minut pohtimaan omaa luottamusta Vapahtajaa kohtaan. Sielun vihollinen ja minun oma pahuus kun tuntuu vain nakertavan enemmän ja enemmän sieluani. Tämän raastavan olotilan lisäksi sitä näkee ympäristössään enimmäkseen vain pahuutta.
Voin vain kysyä itseltäni, (käytän ehkä nyt asiatonta ilmaisua) ”mitä helvettiä minä täällä teen”?

SV 267 1:2

Juhlien tunnus on saanut minulle vain enemmän pohdittavaa, "Sanasi annoit"...Jobin kirja.

Poissa Pyryharakka

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5094
Vs: Sanasi annoit.
« Vastaus #33 : 13.07.13 - klo:21:22 »
Elämäni pahimmassa kriisissä halusin lukea Jobin kirjaa. Se lohdutti.
Pyryharakka

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Sanasi annoit.
« Vastaus #34 : 14.07.13 - klo:07:15 »
Sama täällä, Jobia kriiseissä, Joonaa parempina päivinä. Luukas on luotettava.

"Sitten kun nahkani riisutaan, tiedän lunastajani seisovan viimein multieni päällä .  ( oma tulkinta)
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Sanasi annoit.
« Vastaus #35 : 14.07.13 - klo:10:42 »
Olen vaan kuullut liian paljon saarnoja jotka alkavat: Kun lähdin ajelemaan tänne kirkolle, muistui mieleeni...


Tästä on samantapaista kokemusta.  Saarna ikään kuin alkaa kahdesti.  Ensin kerrotaan jokin "mulle kuuluu tämmöstä"-juttu.  "Kun meidän perhe matkustaa kesämökille..."  "Mummini hautajaisista muistan aina nyt vuosipäivänä, erään hyvin heleän kukkakimpun..."    "Muistan elävästi, kuinka eräs äiti toi arviolta nelivuotiastaan ensi kertaa markkinoille...".  
Sitten pulla on pureksittu ja saadaan aloittaa kakku.

Joskushan opetettiin että saarnan pitää "koskettaa kuulijoiden arkea".  Eihän se näin kosketa!  Sen sijaan kyllä, milloin ikinä saa ymmärrystä lisää - vaikka, että ai jaa, Jeesuksen  aikaan tuo tarkoittikin muuta kuin mitä luulin  tai hurja, en ole koskaan hoksannut, vaikka sata kertaa olen lukenut - kyllä Sana itse koskettaa, kun vain sitä saarnataan.  
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Sanasi annoit.
« Vastaus #36 : 14.07.13 - klo:11:29 »
Joo, kuuntelin radiomessun Kaustisilta saarnan loppuun. Pelkäsin jo pahinta kun mukavalla äänellä saarnannut pappi aloitti : Lintu lensi pesuhuoneen ikkunaan. Lintu kuoli, nelivuotias tyttö ja reipas poika, isä, hautasivat linnun.
 Mutta ei, siitä se parani oikein hyväksi saarnaksi. Vuoroin tämän päivän kielikuvia, kuten Jeesuksen "ykkösketju" ja muuta, vuoroin Mooseksen kohtaaminen palavassa pensaassa ihan suoraan raamatusta.
Hyvä saarna ja upea musiikki, kaustislaisittain.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)