onko normaalius vain teoreettinen malli tai tilastollinen keskiarvo
Seuraavaxi omia subjektiivisia ja teoreettisia pohdintojani, joista saa ja kukaties kannattaakin olla erimieltä.
Varmaan normaalius on jonkinlainen tilastollinen keskiarvo, jonka lähelle suurin osa ihmisistä yltää.
Juuri kukaan ei yllä juuri sille keskiarvolle, mutta tietynlainen poikkeama sallitaan, jotta voi pitää itseään vielä normaalina.
Vähän niinkuin kuumeenkin kanssa. On tietty lämpötila-alue, jota ei katsota kuumeeksi taikka alilämmöksi. Jos näiden rajojen yli mennään, ollaan joko kuumessa taikka alilämössä.
Jos jollakin on kehon lämpötila 36,5 ja jollakin toisella 36,8, kummallakaan ei ole kuumetta, vaikka lämpöarvot ovatkin erit.
Jos haluaa olla normaali jossain asiassa, riittää, että yltää normaaliushaarukan sisälle.
Käytännön merkitystä ei ole, kuinka rajojen sisällä liikutaan, kunhan pysytään rajojen sisällä.
Tietysti henkilö, joka on asiassa A normaali, voi olla asiassa B epänormaali.
Jos sitten on riittävän useassa asiassa epänormaali, tällöin ihmistä voi pitää epänormaalina.
Jos yhteisössä on riittävän paljon ympäröiviin yhteisöihin nähden epänormaaleja ihmisiä, tällöin kyseistä yhteisöä pidetään epänormaalina.
Toisaalta, jos epänormaalina pidetyn yhteisön sisällä käytetään normaaliuden mittaaamiseen samaa logiikkaa, kuin muuallakin, niin vain tarpeeksi poikkeavat ovat epänormaaleja, eli suurin osa yhteisön jäsenistä katsotaan yhteisössä normaaleiksi.
Yhteisöä (järjestö, valtakunta, puolue...) vaihtamalla saattaa epänormaalista ihmisestä tulla silmänräpäyksessä normaali taikka päinvastoin, vaikka mitään muita muutoksia ihmisessä ei tapahtuisikaan.
100 vuotta sitten elänyt epänormaali suomalainen saattaisi olla nykypäivänä samassa talossa asuessaan normaali.
Johtopäätös: normaalius ja epänormaalius riippuu siitä, mistä kulmasta/yhteisöstä/aikakaudersta asiaa katsoo.