Kielellisesti ilmaus "Raamattu on erehtymätön" on hieman huvittava.
Erehtyminen on inhimillistä, sanoivat vanhat roomalaiset.
Erehtyä tarkoittaa kai jotakuinkin samaa kuin ajatella epäloogisesti tai luulla asioiden olevan toisin kuin ne ovat. Kun ihminen erehtyy, hän on väärillä jäljillä. "Nyt Mt erehtyi", voitaisiin tätä viestiäni kommentoidas, ja se lause olisi mielekäs kielellisesti, ehkä asiallisestikin. "Mt:n viesti on erehtyväinen" taas ei ole mielekäs lause - erehtyminen on inhmillistä, näet.
Tekstin kirjoittaja voi erehtyä, jolloin tuloksena oleva teksti ei pidä yhtä esim. historiallisten tai luonnontieteellisten tosiasioiden kanssa. Kirjallisuuden historia tuntee lukuisia tekstejä, jotka eivät ole tosia historiallisesti tai luonnontieteellisesti. Silti ne voivat olla jossain merkityksellisessä mielessä todempia kuin toinen teksti, joka on luonnontieteellis-historiallisesti todenperäisempi, siis "erehtymättömämpi".
Kun joku sanoo "Raamattu on erehtymätön", mitä hän tarkoittaa tällä väitteellä?
Väite sisältää myös sen julkilausumattoman väitteen, että sanoja tietää asiat vähintään yhtä hyvin kuin Raamatun luoja - enkä tässä nyt tarkoita yksittäisten Raamatun kirjojen kirjoittajia - ja pystyy sen nojalla arvioimaan tekstejä.
Erehtymättömyysväite sisältää usein myös sen julkilausumattoman väitteen, että historiallinen, luonnontieteellinen ym. todenperäisyys on olennainen asia myös Raamatun pelastushistoriallisen luotettavuuden kannalta. Tällöin joudutaan pohtimaan monia hauskoja kysymyksiä, joista tunnetuimpia lienee märehtijän paikka eläintieteen taksonomiassa ja jäniseläinten suhde tähän taksonomiaan.
Lyhyt tiivistelmä edellä olevasta:
En ymmärrä kysymystä. Teksti ei kuitenkaan ole erehtynyt, vaan erehtyväinen on
Mt