Pohjimmainen syy? Etsin ja toivon löytäväni. Vaikka kuinka toivoo, aina ei löydä. Mitä etsin? Omaan sieluun sopivaa kuvaa ja säveltä Jumala-asioissa. Itsekästä? Mutta miten muuten näitä juttuja voi...
Nyt koen, että parasta körttiläisyydessä ovat Siionin virret. Niitä huomasin muistavani hamasta lapsuudesta kuin eilisestä
Niissä vaan jotenkin tulee ne syvimmät tunnot esiin.
Satunnaisia kokemuksia on helluntailaisuudesta ja viidesläisyydestä, mutta erityisesti ensinmainitussa liika kyseleminen tyrmättiin, joten pakenin paikalta
Ja kun ei ole ´tunteita ja tunnelmia´, siis tietynlaisia kokemuksia, niin se oli huono
Jonkinlaista ristiriitaa koen körttivirsien ja seurapuheiden välillä. Virret vanhahtavia ja syvälle meneviä, puheet tavallista arkea, peruslässyä.
Myönnän, olen ihan pihalla