Uskoisin, että on väärin käyttää nimenomaan ilmaisua "ryhtyä körtiksi". Mikähän siihen olisi se oikeampi ilmaisu? Sen verran olen käsittänyt tähän mennessä, että ei ole oikeastaan sopivaa edes julistautua joksikin uskovaiseksi, koska tuolloin kai kaikis vähiten sitä on. Tuo niinkuin käsitykseni körttinä olemisesta. Että ollaan ikäänkuin... roikutaan jollain tavalla, mutta ei rehennellä sillä uskolla. Korjatkaa käsitykseni, jos tuntuu että meni metsään.
Niin se mikä minut ajoi ottamaan selvää herännäisyydestä onkin mutkikkaampi juttu. Luulen (siis en tiedä) että kotiseurakunnassani useampi pappi on körttihenkinen. Ja kun olen nyt jonkinlaisia heräämisiä saanut itse noista jumalanpalveluksista, niin enhän voi olla miettimättä onko syy nimenomaan siinä, että körttipappien suusta tulee sitä Jumalan Sanaa. Tai Pyhän Hengen kosketuksen. Tai mitä ilmaisua siitä käyttäsi. Kun en ole perehtynyt herännäisyyteen, niin se on vähintäänkin ajankohtaista nyt.