Kirjoitin siis, että jokaisella on usko joka on lahjaksi saatu jo syntyessä.
Se on vain yksi väite jonka kirjoitit. Lisäksi kirjoitit mm. tuon mitä Pirska lainasi hieman ylempänä.
Tällä uskolla jonka vain Jumala näkee on merkitystä minusta kun menee esimerkiksi ehtoolliselle.
Niinhän sinä sanoit. Totesit että jolla sitä "sydämenuskoa" ei ole, se lähtee ehtoollispöydästä tyhjin käsin. Näinhän saa tietysti uskoa jos haluaa, mutta sääliksi käy niitä jotka eivät yllä asettamaasi mittaan asti. Lisäksi kyllä uskallan väittää ihan pokerinaamalla ettei sinulla itselläsikään ole mitään varmuutta uskomisestasi, niinkun ei minulla tai kellään muullakaan. Se on vain pelkkää luulemista. Sinä uskot uskovasi, muttet voi tietää uskotko oikeasti, jos ihan rehellisiä ollaan.
ja tuohon väitteeseen jonka mukaan vauvoilla on syntymälahjanaan usko, niin enpä tiedä maailmassa muuta erikois-yhteisöä jossa niin uskotaan pitsi tietysti helluntailaiset joiden mukaan lapsi syntyy viattomana. Ei aivan sama, mutta kumpikin kieltää perisynnin. sanoisin teidän olevan kyllä tässä asiassa lähempänä vapaita suuntia kuin kirkkoa.
Hänen mielestään ilmeisesti ne lapset jotka ei ole kastettuja joutuvat tuliseen järveen?
Niin en kyllä ole missään sanonut. Minulla ei ole varaa esittää arvioita siitä mihin kukin kuoltuaan joutuu. Minulla ei ole edes mielenkiintoa pohtia tuollaisia asioita.
En nyt ala vetämään paikkoja Raamatusta tähän, jossa mainitaan uskosta ja autuaaksi tulemisesta, mutta missään Raamatussa ei minusta ole, että ihminen tulisi autuaaksi omalla uskollaan.
Mutta miksi sinä sitten niin kuitenkin väität? Sillä sanoessasi että usko tekee ehtoollisen päteväksi, sinä sanot että uskolla tullaan autaaksi. Ehtoollinen = syntien anteeksisaaminen = armon osallisuus = Jumalan hyväksyntä.
Jos menee ehtoolliselle ja nauttii kelvottomasti ehtoollisen eroittamatta sitä muusta on seurauksia Raamatun mukaan.
Sairauksia ppois nukkumisia ja en muista mitä, mutta jossain Raamatussa se kohta on.
Raamatussa sanotaan että joka nauttii sen erottamatta sitä muusta syömisestä ja juomisesta, nauttii sen omaksi tuomiokseen.
Tämä on nyt sellainen asia, että olen usein ihmetellyt, miksi jotkut kuluttavat paljon aikaa miettiessään mitä erilaisia "seurauksia" synnin tekemisestä tulee ko. ihmiselle? Luullakseni siihen liittyy jotain kätkettyä tuomitsemis-halua koskapa ei malteta millään jättää Jumalan huoleksi noita rakaisemisia vaan yritetään Raamatusta löytää tai jopa itse miettiä että mitähän sille pian tapahtuu?
Sellaisia juttuja olen kuullut paljon. Esim. yksi helluntailais-isäntä kertoi kuinka oli junassa jutellut jonkun epäuskoisen kanssa ja tämä oli kovasti vastustanut uskovaista isäntää. Pian olikin tämä "epäuskoinen" mies huomannut että hänen lompakkonsa oli kadonnut! Tästä hellunta-isäntä päätteli Jumalan rangaiseen heti epäuskoista siitä vastustamisesta.
Sitten on näitä juttuja joissa auto on mennyt ojaan kun ei olla maksettu "kymmenyksiä" jne. jne.
Yhteistä ja miettimisen aihetta kaikissa on se, että niiden juttujen kertojilla on halua saada nopeasti jonkunlainen "rangaistus" väärintekijälle. Eivät he malta odottaa että kun tämä aika päättyy niin sitten Jumala hoitaa sellaiset asiat. He tarkkailevat jos jotain pian tapahtuisi josta voisi päätellä että nyt rangaistus tuli. Mistä kumpuaa mielenlaatu joka tarkkailee toisten saamia "rangaistuksia"? Tätä kannattaa vakavasti miettiä jos omaa vähänkään sellaista uskoa että moinen on mahdollista!
Ikävä toi ehdoton tyyli Jampe sinulta. Onko aivan pakko uskoa kuin sinä?
Olen tietoisesti korostetun ehdoton tällaisissa asioissa joissa kysymys on siitä, pitääkö ihmisen tuoda jotain Jumalan eteen tullessaan. Tämä ei ole mitenkään henkilökohtaista. Tämä on koko kristinuskon tärkein asia. Sen varassa koko usko seisoo tai kaatuu. Muuten voin olla hyvinkin salliva , jopa lepsu.