Kirjoittaja Aihe: Autuaaksi tekevä Usko  (Luettu 44559 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Vs: Autuaaksi tekevä Usko
« Vastaus #135 : 20.04.10 - klo:21:47 »
Minusta armo on kyllä niin keskeinen käsite kristillisyydessä, että sillä on itseisarvo, toisin kuin esim. uskolla.

Armo on itseisarvo, usko on välinearvo?
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Autuaaksi tekevä Usko
« Vastaus #136 : 21.04.10 - klo:18:48 »
Armo on itseisarvo, usko on välinearvo?
Kas, kuinka satuitkaan saamaan sanoiksi jotakin tänään miettimääni.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Vs: Autuaaksi tekevä Usko
« Vastaus #137 : 21.04.10 - klo:18:52 »
Kas, kuinka satuitkaan saamaan sanoiksi jotakin tänään miettimääni.

Minua hämmentää nämä kristilliseen uskoon liittyvät käsitteet kuten armo itseisarvona. En todellakaan ymmärrä, mitä sillä tarkoitetaan. Eikä usko ole väline vaan henkilökohtainen vakaumus. Väline ei usko ole siinäkään mielessä, että sen avulla pelastuisi. Olen ymmälläni.
Acta, non verba.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Autuaaksi tekevä Usko
« Vastaus #138 : 21.04.10 - klo:19:07 »
Mietin vähän osaanko nyt kysyä toista pitkään miettimääni.
Olen miettinyt koko tuota armon käsitettä, tosissani, ja päätynyt siihen (ikävään) lopputulokseen (tähän asti mietittyäni, eli oikeammin pitäisi sanoa tulokseen), että tämä käsite ei minulle avaudu.
Tiedän tietenkin että se tarkoittaa sitä kaikkea mitä on opetettu, anteeksiantamista ja lunastukseen perustuvaa voittoa kuolemasta ja iankaikkista elämää siellä sopivan lämpimissä olosuhteissa, mutta kun katson itseäni niin en minä vain viitsisi. Ei, tämä ei nyt ole itsesääliä tällä kertaa... tarkoitan täyttä totta. Yritän eläytyä siihen ajatukseen, että armahdetaanpas tuo tuolla, tuo tyyppi, joka näköjään nyt istuu läppärinsä ääressä ja ihmettelee.   Kun välillä on huomattavan vaikeaa vilpittömästi uskoa että Jumala muistaa minua luoneensakaan. MItä ihmeen hupia minusta Hänelle on - niin tylsä tyyppi vielä? Ja sitä tylsää tyyppiä pitäisi kestää ja katsella koko iankaikkisuus?  Ehkä peräti kuunnella?

Onkohan koko tuo armo jotakin jonka tuntemiseen, kokemiseen, tietämiseen, päättämiseen ja valitsemiseen ihminen kykene niin vähäisessä määrin, ettei hänen ole erityisen yksinkertaista uskoa koko ilmiöön. Jos se olisi meille ominaista, olisikohan helpompi ylipäänsä elää, olla, uskoa, luottaa ja lopulta kuolla? Jos se onkin jokin varsin jumalallinen kyky --- armahtaa.  Vaikeasti se meiltä käy, pitäisi sitten armahtaa itseään tai toista ihmistä.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Autuaaksi tekevä Usko
« Vastaus #139 : 21.04.10 - klo:19:11 »
Minua hämmentää nämä kristilliseen uskoon liittyvät käsitteet kuten armo itseisarvona. En todellakaan ymmärrä, mitä sillä tarkoitetaan. Eikä usko ole väline vaan henkilökohtainen vakaumus. Väline ei usko ole siinäkään mielessä, että sen avulla pelastuisi. Olen ymmälläni.
Et ole ainoa hämmentynyt. Ja yhähän joissakin piireissä opetetaan uskoa nimen omaan pelastuksen välineenä, vieläpä omalla "vapaalla tahdolla" valittuna. En oikein suuria maksaisi koko "vapaasta tahdosta" edes - siis, löisi vetoa ainakaan siitä että se niin järin vapaa on etenkään tällä alueella liikuttaessa. Maalliset valinnat ovat toinen jutt - voin valita mietinkö näitä tässä vai menenkö leipomaan sen leivän ja mietin leipoessani, mutta joskus vaikuttaa siltä että vähiin jää tämäkin.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Autuaaksi tekevä Usko
« Vastaus #140 : 21.04.10 - klo:19:35 »
Uskonvarmuudesta puhuttaessa tekisi joskus mieleni kiinnittää huomiotani niin yksinkertaiseen asiaan, että se saattaa olla kaikille todellinen piece of cake ja juttu turha.
On kuin puhuttaisiin samaan aikaan ja tutkimatta emootiosta, varmuden ja luottamuksen tunteesta ja tiedosta, jolla varmuus perustellaan. Tunne ei ole pikkutekijä. Omasta nuorudestani muistan "pelastusvarmuuden" vaatimukset, ja etenkin alakuloisuuteen taipuvaiset henkilöt tulivat vain masentuneemmiksi ja syyttivät itseään ensin siitä etteivät kykene kokemaan mitään semmoista "varmuutta" , ja sitten siitä, että kehtasivat masentua vaikka heidän olisi tietenkin näin hienosta asiasta tullut riemuita. Olihan sotku.

Ja tietoonkin liittyy sen pitämistä vaihtelevassa määrin, ellei muuta, niin varmuudella itseä koskevana tai jonakin joka "ei koske minua kuitenkaan" ja joskus ehkä  juttuna joka on vain juttua. Luulen epäilysten jossakin muodossa olevan tuttuja kaikille.

Mutta tämä määritelmällinen epäselvyys on itseäni aina hieman häirinnyt. Mitä oikeastaan haetaan, kun kysellään pelastusvarmuuden perään? Lujaa luottamusta annettuun tietoon, sen todeksi tunnustamista vaikka nyt hiljaa itsekseen ja itselleen, vai todellakin tämän suurenmoisen jutun - sillä onhan se sitä - herättämää iloa ja luottavaista oloa...mutta kun sekin on vielä muuta kuin varmuus? MIstä siinä ollaan varmoja ja kuinka vakaata se varmuus sitten oikein on? Ollaako varmoja siitä että juttu on totta, se historiallinen tapahtmasarja - no, se lienee ensiedellytys - vai siitä että se ilman epäilystä kuuluu itselle ja koskee myös itseä? Mistä se revitään?

Itselleni jo se ajatus oli todella suuri, että koko asiahan on tapahtunut minun ulkopuolellani. Oli tietty tapahtumaketju historiassa... olen syntynyt paljon sen jälkeen ja vielä aivan erilaiseen kulttuuriin ja käsitemaailmaan. KUitenkin se tapahtumasarja koskee myös, siis, myös minua. Sitä on merkillistä ajatella. Mutta en ole varma pelastusvarmuuudestani. Haluaisin kyllä olla. Sillä mahtaa olla tosi hienoa voida olla varma siitä että Jumala viitsii pelastaa minut. MIksi viitsisi kun enemmän syitä on vastaan kuin polesta, olkoon Kristus vaikka kuinka kuollut ja ylösnoussut. On paljon paremnpaakin sakkia...siis, en nyt tiedä ymmärtääkö tästä kukaan mitään. Kuka tuosta voi olla varma? "Minä armahdan kenet armahdan".  SItooko Jeesuksen uhri, ristinkuolema, Jumalaa edelleenkään yhtään mininkään kenenkään osalta ? Ei kai sentään.  Sanokaa viisaammat, nyt toivoisin sitä kyllä todella.

« Viimeksi muokattu: 21.04.10 - klo:19:45 kirjoittanut ikävöivä »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Vs: Autuaaksi tekevä Usko
« Vastaus #141 : 21.04.10 - klo:20:34 »
Uskonvarmuudesta puhuttaessa tekisi joskus mieleni kiinnittää huomiotani niin yksinkertaiseen asiaan, että se saattaa olla kaikille todellinen piece of cake ja juttu turha.
On kuin puhuttaisiin samaan aikaan ja tutkimatta emootiosta, varmuden ja luottamuksen tunteesta ja tiedosta, jolla varmuus perustellaan.



Minusta pitäisi erottaa selvästi toisistaan juuri tuo tunne varmuudesta ja itse varmuus, jolle tässä yhteydessä asiaa tarkemmin miettimättä mätkäisisin sisällön, nimeltä armo.

Tunne varmuudesta, ts. oma varmuushan on aina itsestä lähtöisin olevaa. Se on subjektiivinen asia. Eli kysymys on siitä, olenko minä itse jostain asiasta varma.

Toinen näkökulma (jota itse edustan) ottaa huomioon, että jokin asia voi objektiivisesti tarkastellen olla silti varma, vaikkein itse siihen luottaisikaan. Voisiko ehkä kuvailla matematiikan tai fysiikan termein, että lauseke on tosi. Jos lauseke on tosi, niin lauseke on tosi siitä huolimatta uskonko minä sitä tai tiedänkö edes sen tosilauseen olemassaolosta.



Näin ollen jos väitetään että voima=massa* kiihtyvyys niin tämä väite on varma ja tosi.
On mahdollista että minä joko uskon sen tai on mahdollista että minä en usko sitä tai epäilen eli en ole varma siitä.  Lauseella on itseisarvo siinä mielessä että lause on tosi minusta riippumatta.


Aivan samaan tapaan on loogisesti mahdollista että myös armo on varma ja tosi, vaikkei minulla olisikaan siitä varmuutta!


Luotan Newtonin lakiin koska joku on sen todistanut. Pidän sitä ehdottoman varmana. Vielä enemmän on syytä luottaa ja pitää varmana Jumalan lupauksia koskien evankeliumia!


Jos minulla itselläni ei ole varmuutta Newtonin laista, niin se ei tarkoita etteikö voitaisi sanoa että asia on varma.  Jopa minä voin pitää sitä varmana, kaikkine epäilyksineni. Heittäydyn siis sen varaan että voima todella on massa * kiihtyvyys. Samanaikaisesti voin epäillä sitä.  Itse asia siis on varma vaikken minä olisikaan varma!



Tätä tarkoitan sanoessani että armo on varma.  En tarkoita sillä että minä its olisin siitä varma vaan että minä ihan sokeasti uskon että asia on varma koska sen varmuus on itsestäni riippumaton.


Oikeastaan pelastusvarmuus on erittäin huono sana asiaa kuvaamaan.  En tiedä mikä olisi parempi, joten käytän sitä mutta totaalisesti eri merkityksessä kuin mitä sillä ratkaisukristityt ymmärtävät.



Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Vs: Autuaaksi tekevä Usko
« Vastaus #142 : 21.04.10 - klo:20:45 »
Sitten kysymys armon ja uskon välisestä suhteesta. Ette ole kysyneet minulta mitään, mutta koska olen asiasta väitellyt, koen velvollisuudekseni edes yrittää vähän sekventää mitä olen tarkoittanut sanoessani että armolla on itseisarvo ja uskolla välinearvo.  Tämänhän totesi ansiokkaasti Sanneli mutta olen siitä täsmälleen samaa mieltä.

Edellisessä viestissäni kerrottua taustaa vasten tätä pitäisi nyt ajatella. Armolla on itseisarvo koska armo on Jumalan hyvä tahto joka kohdistuu ihmisiin. Sen suunta on alas taivaasta maan päälle. Jos armoa kuvattaisiin vektorina, se olisi suuntansa tähden negatiivinen.  usko taas on vastausta armoon eli usko suuntautuu alhaalta maan päältä ylös taivaisiin. Uskon vektori olisi matematiikan termein suunnaltaan positiivinen.

Armo ja usko ovat siis suunnaltaan vastakkaiset.  Usko tarttuu kiinni armon lupauksiin. Siksi uskolla on pelkkä välinearvo sillä jos olisi joku muu keino jolla armo voitaisiin ottaa vastaan, ei tarvittaisi uskoa.

Uskon ja tekojen välille ei myöskään pidä vetää  = merkkiä. Niillä on hyvin paljon tekemistä keskenään mutta usko ei ole armo eikä armo ole usko.  Koska ihminen on vain sittisontiainen, hänen täytyy yksinkertaisuudessaan käsittää eli ottaa vastaan armo.  Siihen tarvitaan väline joka taas on usko.

Pelkällä uskolla ei ole mitään virkaa jos ei ole armoa johon uskotaan.  Pelkällä armolla kuitenkin on virkaa myös ilman uskoa sillä ensin tulee armo ja vasta sitten usko. Mihin usko uskoisi jos ei ensin olisi olemassa armoa?

Sen tähden uskolla on vain välinearvo, kun taas armolla on itseisarvo.
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16862
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Autuaaksi tekevä Usko
« Vastaus #143 : 21.04.10 - klo:22:41 »
Usko tekee jos tekee autuaaksi osassa 2
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi