Autuaaksi tekevä Usko

[Salis]

Näinhän minä sen juuri tarkoitin. Jumalan puolelta lupaus on varma, mutta ihmisen puolelta mitään varmuutta ei olla.

Ja toisin päin eli jotkut luulevat, että pelastusvarmuus on, mutta kaikki riippuu Jumalasta.

Ja jos kerran lopputuloksen pitää olla ettei pelastusvarmuutta ole Jumalankaan puolelta niin silloinpa meillä heikommin onnistuneilla ei ole mieltä enää roikkua kiinni evankeliumin lupauksissa.

Miksi niissä sitten pitäisi roikkua, kun ihminen voi vain ja ainoastaan heittäytyä Jumalan armon varaan. Kaikkihan perustuu siihen, että ihminen ei ole mitään. Ja uskonkin pitää perustua siihen, ettei ihminen ole mitään. Jumala joko pelastaa tai sitten ei pelasta. 

[Pyryharakka]

Ilmottaudun rakkaan Tiitiäiseni kanssa samaan soppajonoon.  

Salis hyvä, ymmärsin kyllä rivien välistä, mitä ajat takaa. Olit vain kirjoittaut nuo kohtasi niin ympäripyöreästi, että niihin oli sisäinen pakko puuttua. Et niissä maininnut mitään yksilökohtaisesta pelastuksesta vaan pelastuksesta yleensä. Jos nuo kohdat irrottaisi tästä ketjusta ja foorumilta, niin voisi kuvitella, ettet ole koskaan kuullutkaan mitään Jeesuksesta ja hänen ristinkuolemastaan.

Pointtini on siinä, että minun tehtäväni ei ole pohtia pääseekö Taivaaseen sinä, minä vai hentunliisa. Minä elän vain siinä luottamuksessa, että Raamatun sana on Jumalan sannaa. Luotan siihen, että Joh. 3:16 on tänään yhtä totta kuin se on ollut alussa ja vielä hamaan mailmanloppuun asti. Jumalan tehtävä on aikanaan ratkaista kuka kuuluu vuohiin kuka lampaisiin.
Toivoni on kuulua lampaisii. Toivoni perustuu Raamatun sanaan. Tätä toivoa kutsun iloisesti uskonvarmuudeksi, vaikka toiset antaisivat sille jonkun muun nimen.  

[Salis]

Salis hyvä, ymmärsin kyllä rivien välistä, mitä ajat takaa. Olit vain kirjoittaut nuo kohtasi niin ympäripyöreästi, että niihin oli sisäinen pakko puuttua. Et niissä maininnut mitään yksilökohtaisesta pelastuksesta vaan pelastuksesta yleensä. Jos nuo kohdat irrottaisi tästä ketjusta ja foorumilta, niin voisi kuvitella, ettet ole koskaan kuullutkaan mitään Jeesuksesta ja hänen ristinkuolemastaan.

Olen pahoillani, että kirjoitin epäselvästi. Yritin kirjoittaa, että usko on oman mitättömyyden hyväksymistä kaikkivaltiaan Jumalan edessä. Se tarkoittaa, ettemme voi mitenkään vaikuttaa pelastukseemme vaan olemme täysin Jumalan armoilla. Itse asiassa olemme jokaisena päivä ja jokaisena hetkenä Jumalan armoilla. Emme tiedä elämämme määrä emmekä sitä, saammeko armon Jumalan edessä.
 

[PekkaV]

Niin se on, "joka päivä ja joka hetki" - ja kaikki samalla viivalla yhtälailla armoa tarvitsemassa.

[Jampe]

. Emme tiedä ...sitä, saammeko armon Jumalan edessä.
 

Nyt on pakko kysyä, että niinkö sinä vastaisit jollekin joka huonoutensa ja syntiensä kanssa kipuilee?  Aika lohdutonta tekstiä!

Kyllä se on ihan varma asia että me kaikki saamme armon Jumalan edessä! Kaikki maailman ihmiset saavat armon ja vieläpä ilmaiseksi! Armoa ei pihdata keneltäkään.

Se, kuka pelastuu on kokonaan toinen kysymys ja sitä ei pidä mitenkään sekoittaa tähän.

[mt]

Se sana seisoo vahvana,
ne ei voi sitä kestää.
(M. Luther)

Mt

[vaivattu sielu]

Ja kuvittelen näkeväni toisilla lautaset ja olen jo lähes varma siitä, että en saa soppaa...silti jonotan, hakeudun sopan äärelle, koska luvattiin että sitä saa...pitää vaan uskaltaa jonottaa...ja lopulta meen ihan surkeena sopanjakajan eli Jeesuksen luo, että ku mie en mitään osaa oikein ja oon ihan avuton ja nälissäni,eikä miulla ees lauasta oo, ni Jeesus sanookin, että kuule just siuta varten mie varasinkii lautasen ja lusikan, mie tein tän sopan siulle mahdolliseksi ja sie tulit, vaikka tuntu ettet millään jaksa jonottaa loppuun asti ja olit melkein varma, ettet soppaa saa, kun et oo mitään sen eteen tehny.

Hän sinut armahtaa, Et synnin palkkaa saa.
Et uuvu puolitiehen, Hän saattaa matkamiehen
Armossaan taitavasti Perille, kotiin asti

Lieneekö yhtäkään, Ken kantaa ristiään
Nöyrtyen alle painon Ja tuskan, pilkan, vainon,
Sen tiedät, Jeesus yksin, Kruunattu kärsimyksin.

Sinulta pyydän siis: Suljethan ystäviis
Matkaajan tämänlaisen, Heikon ja lankeevaisen
Niin, ettei mitään puutu. Armo ei koskaan muutu
SV 140, säkeistöt 5 - 6.

[steal]

Kiitos Jampe !  Tekstistäsi armon saamisesta jokaiselle.
Minä kuulun juuri tuohon joka todellakin tappelee ihtensä kanssa syntien ja vikojeni kanssa. Tällä palstalla on paljonkin lukemisen arvoista ja seuraan mielelläni, varsinkin pohtimista ja totuuden etsimistä asioista.
 

[Jarru]

Nyt on pakko kysyä, että niinkö sinä vastaisit jollekin joka huonoutensa ja syntiensä kanssa kipuilee?  Aika lohdutonta tekstiä!

Kyllä se on ihan varma asia että me kaikki saamme armon Jumalan edessä! Kaikki maailman ihmiset saavat armon ja vieläpä ilmaiseksi! Armoa ei pihdata keneltäkään.

Se, kuka pelastuu on kokonaan toinen kysymys ja sitä ei pidä mitenkään sekoittaa tähän.

Missä mielessä Jumala sitten on meille armollinen? Mihin siis liittyy armo, ellei kuoleman jälkeisyyteen?

[PekkaV]

Kaiken armottomuuden keskellä on hyvä muistaa runoilijaa hänen riimitellessään "Armon mekin ansaitsemme Suomenmaassa suuressa / Ehkei riennä riemuksemme leipä miesten maatessa / Laiho kasvaa kyntäjälle, armo työnsä täyttäjälle / lalla-ti-lati-lallalla, lalla-ti-lati-lallalla, lalla-ti-lati-lallalla, lallalla.

[Pirska]

Kaiken armottomuuden keskellä on hyvä muistaa runoilijaa hänen riimitellessään "Armon mekin ansaitsemme Suomenmaassa suuressa / Ehkei riennä riemuksemme leipä miesten maatessa / Laiho kasvaa kyntäjälle, armo työnsä täyttäjälle / lalla-ti-lati-lallalla, lalla-ti-lati-lallalla, lalla-ti-lati-lallalla, lallalla.

Meillä päin laulettiin, että  'Arvon mekin ansaitsemme...'

[Riitta-mummi]

Jarru!

Kun syntitaakka painaa, eläminen tuntuu kuin jarru päällä ajamiselta. Kun Jeesus sen taakan nostaa, alkaa matka joutua keveämmin. Tätä on minulle armo elämässä.
Siitä voin oppia olemaan anteeksiantava, armollinen toisia ihmisiä kohtaan. Ja näin armorikkaassa elämässä kaikki jotka ovat sen vaikutuspiirissä voivat jatkaa armon jakamista.

Tärkein on sittenkin armo viimeisellä tuomiolla. Kun tuomari vetää syytekirjani esiin, tulee puolustusasianajajani Jeesus ja vetäisee verisen ristin päälle ja sanoo: Minä olen sovittanut tämän . Armahdetaan!

Kaiken tämän vaikuttaa Jumalan Rakkaus.

Joh. 3:16-18

[Jampe]

Missä mielessä Jumala sitten on meille armollinen? Mihin siis liittyy armo, ellei kuoleman jälkeisyyteen?

No tietenkin siinä mielssä että Hän antaa meille syntimme anteeksi eikä lue niitä viaksemme, ja antaa hyvyytensä kaikin puolin osaksemme ja saamme olla vapahdettuja Jumalan lapsia.  Kaikki ne rikkaudet mitä evankeliumissa luvataan!

Kuoleman jälkeen se merkitsee sitä että vältytään rangaistukselta ja päästään taivaan kotiin. Sitä armo merkitsee.

[Jampe]

On kaikki synnit Herra, anteeksi antanut. Ne vaikka painoi meitä, Hän on ne kantanut,
kun henkensä jo antoi ja kärsi vuoksemme, joi kerran vihan maljan, ristillä tähtemme.

Ei yksin uskovalle, tuo armo kuulukaan, vaan koko maailmalle, sen herra lahjoittaa.
Kun yhden synti saattoi, orjuuteen ihmisen, myös yhden kuuliaisuus, puhdisti jokaisen.

On murhe rukouskin, varmasti paikallaan, vaan niistä sielu koskaan, ei löydä autuuttaan.
On toista lahja taivaan, kuin tyhjät kätemme. Se minkä Herra antaa, on vanhurskautemme.

Maailma autuaaksi ei pääse kuitenkaan, jos torjuu Herran lahjan, ei taivu uskomaan.
Ja vaikka kahleistansa Hän päästi vangit maan, niin mielellänsä kansa jää vielä vankilaan.

Siionin kannel 224






Ei Herra punnitse uskoa, on toinen syy tällä rauhalla. Se syy on vain veri Jeesuksen,
Hän kuoli syntisi kantaen. Myös ilman tunteita uskoa saat aina; kaikki on armoa!
Ei rauhan syy ole uskosi, vaan usko niin pysyy rauhasi!

Siionin kannel 288

[Salis]

Nyt on pakko kysyä, että niinkö sinä vastaisit jollekin joka huonoutensa ja syntiensä kanssa kipuilee?  Aika lohdutonta tekstiä!

Usko merkitsee vapaata heittäytymistä tyhjyyteen siinä toivossa, että Jumala pelastaa. En tiedä, onko tuo lohdutonta vai luottamusta Jumalan rakkauteen.

Se, kuka pelastuu on kokonaan toinen kysymys ja sitä ei pidä mitenkään sekoittaa tähän.

Niin, meillä on armollinen ja rakastava Jumala, joka antaa syntimme anteeksi. Mutta pelastusvarmuutta kelläkään ihmisellä ei ole.