Jos oikeen tarkkoja ollaan, niin myyrän, satmanin ja miun mainitsemia perinteitä vaalivat yhä elämäntapa-intiaanit, luomu-bisnet-immeiset ja museo-immeiset. Siis pienissä mittakaavoissa.
Esim. oikeen hyvä heinä hevoselle kuivatetaan yhä seipäillä, jolloin haravakonetta ja hankoa tarvitaan.
Tekstiilitaiteilijat kasvattavat ja käsittelevät pellavaa harvemmin, se tuotanee ulkomailta. Mutta Martat tekevät kaikenlaista liotusta, lihtausta ja loukutusta yhä joskus. Samoin he värjäävät lankoja kiventieralla, sienillä ja sammaleilla.
Kaskea poltetaan metsänhoitomielessä, mutta kaskinaurista tuskin istuttanevat. Nauris on kyllä hyvää syötävää.
Lyhdynsytyttäjiä ei kai enää ole kaup. virkakunnissa. Talkkarit on Lahdessa harvinaisia olisiko 1 tai 2. Huoltomiehet käyttävät puhaltimia useammin kuin luutaa.
Vossikkakuskeja on muutama matkailun palveluksessa.
Tätä ketjua ei tarvitse ottaa tosissaan, ei ole tietokilpailu. Vanhat ja vähemmän vahat muistelee päiviensä ratoksi.
