Katoavaa kansanperinnettä. Sananlaskuja, sutkauksia ym.

[Riitta-mummi]

Näitä äitini opetti:

Vie mennessäis, tuo tullessais.

Parempi paikka paikan päällä kuin reikä reiäin päällä.

Paa laps asialle, mäne itse perässä.

kuultujua:

Syöt sie, vai annettaks´miniälle?

Illan virkku, aamun torkku.

Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee.

"Jakka tässä räknätään"= annetaan aikaa, mietitään (Padasjoki)           

[Pyryharakka]

Ooppa vaitia ollakkan, mitä tästä tulla tollahtaa.

Mitä huono huokaa, vaikk on turva kelkassa.

Sitkiää ku siekkisen sianliha.

Tyhjästä on paha nyhjästä.

[Mauno]

Työ ensin, sitten huvi.

Jolla ei oo riihirimmottimia, sillä ei oo kirkkokimmottimia.

[Pirska]

Jo muinaiset roomalaiset sanoivat: "Ellei perämoottori käy, täytyy soutaa." 
Lehtipuusta variseepi lehti. (Lehti puusta variseepi)

No onhan niitä oikeitakin.
Tuosta Riitan versiosta olen kuullut sellaisen version, että

Jolla on paikka paikan päällä sillä on markka markan päällä.

Joka köyhää armahtaa, lainaa Jumalalle. (olikohan se näin, muistaako joku paremmin?)

[PekkaV]

Hyvin riitti, kun kesken loppu.

[seppos]

Hyvin riitti, kun kesken loppu.

Laihialainen versio tuosta on Justihin piisas kun kesken loppu

[myyrä]

Velka on veli otettaessa, veljenpoika maksettaessa.

Kun lähtee sutta pakoon niin tulee karhu vastaan.

Ei kysyvä tieltä eksy (tai paremminkin kysyvä ei tiedä minne eksyy  ).

Joka toiselle kuoppaa kaivaa se itse siihen lankeaa (tai paremminkin joka toiselle kuoppaa kaivaa, joka toiselle ei ).

[Pirska]

Laihialainen versio tuosta on Justihin piisas kun kesken loppu

Just ku Jussille velli, ei jääny eikä piisannu.

[Atanasia]

Räkänokastakin mies tulee, muttei tyhjän naurajasta.

Vie sie, mie vikisen.

Onni yksillä - kesä kaikilla.

Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.

[seppos]

Räkänokastakin mies tulee, muttei tyhjän naurajasta.

Vie sie, mie vikisen.

Onni yksillä - kesä kaikilla.

Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.

Jatkaisin tuota "Vie sie mie vikisen oo vievinäs väkisin"  sanoi tyttö sulholleen

'Ei oo pojasta vielä suvivirren veisaajaksi (vuoden 1701 virsikirjan pisin virsi oli "Sen suven suloisuutta mä milloin muistelen" Sitä on myöhemmin rajusti lyhennetty)

[Pyryharakka]

Kertaus on opintojen äiti.

Edellisen modernimpi versio: Kertaus on äitien tapa opettaa, vaikka lapset sanovat sitä nalkutukseksi.

[Pena]

Pakinoitsija Olli kirjoitti: Kertaus on opintojen äiti tai ainakin täti.

Mummini taas kasvatti: Tapelkaa, lapset, tapelkaa, ettei riitaa tule!
Tämäkin on hänen oppejaan: Pitää tehdä niin kuin käsketään eikä niin kuin hyvä on.

[PekkaV]

"Älkää tehkö niin kuin minä teen, tehkää niin kuin minä sanon." (kouluttajani aliupseerikoulussa)

[Mauno]

Atanasia ja muut!

"Räkänokastakin mies tulee, muttei tyhjän naurajasta!"
Näin se pääpiirteissään on yleisesti niin ajatellaan. Minä joudun ajattelemaan nuorisotyöntekijänä jatkuvasti, että tyhjän naurajistakin tulee joskus vielä miehiä, tyhjää kikattaviasta tytöistäkin aikuisia. Tässä hommassa kokee usein pettymystä, joskus myös iloa siitä, että kyllä ne joskus oppivat ja aikuistuvat...

"Ei sitä tiedä koskaan, kun menee illalla terveenä nukkumaan, milloin aamulla kuoleena herää!" (Urpo Karjalainen Aholansaaressa 1980-luvulla.

muistelee Mauno

[Pena]

Tällaisia väsätään meidän perheessä:

Viimeinen kirsikka iin päällä.

Osuit naulan ytimeen.

Siinä näkyy käsityön maku.