Rukous vol 2

[Viisveisaaja]

ystävälläni on asia, johon toivoisi apua.
olisi kiva jos joku täällä vaikka rukoilisikin asian puolesta.
kiitti.
ja hyvää viikonloppua.

Tossa tulikin jo monelta vastauksia..Edellä.

Mulle tuli mieleen yhen kaverin kertomus, ku  oli nuoriso-ohjaaja tai joku.
Hänellä oli kaikenlaista ohjelmaa ja keskellä yötä joku nuori soitti huolestuneena ja kysy, et mitä sit sinne leirille pitää ottaa mukaan. Ohjaaja unenpörriksssä sano, et ota pyjama ja hammasharja.

ei ohjaaja kyllä tienny kuka soitti ja miks. mut kuhan vastas, niinku mä nyt-
 

[Leena]

Meillä pyydettäisiin esirukousta.  Siskoni sai elokuussa silmätulehduksen, jota hoidettiin pitkään iriittinä eli värikalvon tulehduksena. Sitten huomattiin, että se on ehkä sekin mutta ehdottomasti näköhermon tulehdus, se on jo ehtinyt temput tehdä, nostaa silmänpainetta, joka kylläkin onneksi liittyi lääkitykseen. Tänään oli lääkärillä käynti; on levinnyt kumpaankin silmään. Oikeastaan olen vain odottanut milloin, sillä se on tavallista. Mutta se onsen verran komplisoitu juttu, että me tarvitsemme esirukousta.  Minä juuri kollasin wikistä ja tekisi mieli vain hyppiä: Se paranee useimmiten!!!  Mutta Mari on kauhean uuvuksissa. Ja se näön sumeus haittaa työssä,. hän tarttis sairaslomaa...,   

Ajattelen hiljaa Bonhoefferin näkemystä tuskan maljasta, jonka Jumala ojentaa. Silloin hänen mielestään on viisasta olla hiljaa, niin hiljaa kuin jaksaa, ja juoda se nopeasti, sillä ei siitä muuten pääse. Minä yritän, ja olen niin hiljaa kuin voin, ja koetan kuunnella Jumalan ääntä.  Hän on minulle rakkain ihminen maailmassa.   Syksy oli monin tavoin vaikea; joulun allahan tuokin paheni, jouluna sanoin ettei tuo mikään iriitti ole ainakaan pelkästään.   Ei ollut.

Minä yritän nyt olla mekastamatta niin että kuuluu päiväntasaajalle kuten joulukuussa. Silloin kaatui sentään kaikki...ja tuosta ennustettiin pysyvää näönmenetystä.  Mutta Jumala!  Kiitos niin että minä halkeen kun ei se olekkaan niin...  Meillä on ollut rankkaa... Tapahtukoon Sinun tahtosi, mutta me ollaan kauhean uuvuksissa, molemmat, anna hänelle voimia, voimia, me ei enää jaksettaisi...

[Sanneli]

Isä meidän, tapahtukoon sinun tahtosi...
...mutta olis ihan kiva, jos se ois likellä minun tahtoani...
 

[Leena]

Isä meidän, tapahtukoon sinun tahtosi...
...mutta olis ihan kiva, jos se ois likellä minun tahtoani...
 

Noinhan se menee, etenkin nyt. Tuntuisi tyrmäävältä ajatella sokeutta lähimmän ihmisen kohtaloksi. Jos pääsee edes tuohon, on päässyt aika pitkälle...  joskus omassa elämä-nurin-konekin-kaatui-tilanteissa on lopulta tuntunut ainoalta turvalta sanoa vain noin.  Vain Tapahtukoon Sinun tahtosi. Kuin ryömisi turvaan johonkin.  Älä välitä minun tahdostani, Jumala, minä tahdon uskomattoman typerästi...

mutta nyt minä kyllä kovasti tahtosin, että Sinä tahtoisit, ettei se olisi iridosykliitti, kun minä en saa selvää sen selityksistä...   ettei neljän lapsen äiti jolle näkeminen on niin tärkeää, jolle kuvanteko on iloista suurin, ja oikeastaan ainoa ihan oma ilo, menettäisi näköään. Minä jopa pyytäisin, että sitä kärtettäisiin kuorossa...  Niin paljon olen elänyt että tuo on ollut paikka johon ryömin turvaan, tapahtukoon Sinun tahtosi, että en oikein osaa sanoa nytkään muuta... se on ollut minun kallioni ja linnani vähitellen, ajatus Sinusta tahtomassa jotakin tässä pikku tiplussa, minun elämässäni.  Mutta nyt kai voin sanoa, että todella kauheasti toivoisin... toivoisin...  tai pelkään kovin.  Ja ne hoidot on olleet aika kivuliaita, ja hän on väsyksissä. Mitä minä pyytäisin?  Miten pyytäisin toisia pyytämään?  

Minun ainoa toivomukseni nyt, Herra, ihan totta minun on mahdotonta kestää ajatusta että Mari menettäisi näkönsä... se lääkäri on inhottava kun sanoo vaan että toivotaan nyt parasta... tai mitä sekään muuta voi... Sinä voit parantaa kuitenkin... tahtoisitko parantaa nyt?  Minä oon onneton, herra Jeesus. Sinä paransit niin monia sokeita, ja näkö on nyt alentunut, me kaikki oltaisiin hyvillämme jos tekisit niin nytkin... minä istun vaiti ja ajattelen, toivon kun en uskalla rukoilla, ja sinä näet kuinka kaikki minussa kurottuu sinua kohti, ja osaa kietoutua vain tämän ympärille. Jokainen tieto ja toivon mahdollisuus saa minut onnelliseksi. Sinun edessäsi muotoutuu rukoukseksi sekin, mitä minä en osaa sellaiseksi tehdä.

[Leena]

Tietty sitä kysyy että miksi meille. Toisaalta on nähnyt niin paljon, että yhtä hyvin sanoo: Miksei meille, kun monelle muullekin. Syykin saattaa olla sama sekä siskon että siskon tyttären oirehdinnalle. Ja lapsi parani.  Paranisipa äitinsäkin.  Yhteiseen esirukoukseenkaan ei voi ketään pakottaa. Voi ainoastaan olla hiljaa surullinen, ellei kukaan halua.

[Pena]

Haluan toki rukoilla läheistesi puolesta. Miten sen julkisesti sanoisin, ettei se kuulostaisi hurskastelulta? Onhan sitä rukousaiheita omassakin perheessä, kaikissa perheissä; miksi siitä on niin hankala luontevasti puhua? Rukoilkaamme.

[Leena]

Haluan toki rukoilla läheistesi puolesta. Miten sen julkisesti sanoisin, ettei se kuulostaisi hurskastelulta? Onhan sitä rukousaiheita omassakin perheessä, kaikissa perheissä; miksi siitä on niin hankala luontevasti puhua? Rukoilkaamme.

Mietin itse samaa. Kuitenkin rukoilen teidän puolestanne; kenen mistäkin syystä. Se ei tunnu huskastelulta, sen kirjoittaminen ei tunnu, sen pyytämsen ei tulisi tuntua vaikealta. Miksi muuten se olisi hurskastelua, siitä voisi keskustella jossakin myös...  meitä on siihen neuvottu, kaikki elämässämme tarvittava on jokapäiväistä' leipää,. jota on kehoitettu rukoilemaan, samoin tuomaan huolemme Jumalalle, Raamattu on täynnä kehoituksia esirukoukseen,  kirkoissa rukoillaan yhteisten asioiden ja sinne ennen jumalanpalvelusta esirukouspyyntölapulla kerrottujen asioiden puolesta. 

Tällä kertaa voin sanoa miksi pyytäminen tuntui vaikealta: Minä en voinut kirjoittaa pyyntöä tänne, se muuttui mahdollisuudeksi jonka toteutumista en kestänyt ajatella. Jos kirjoittaisin: Pyytäkää, että sisareni saisi pitää näkönsä, että se paranisi ennalleen, minut valtasi kauhu; ajatus hänestä näkönsä menettäneenä, ja se oli liian vaikeaa...   samalla tunsin syyllisyyttä: Miksi minä aina valitan, onko minulla oikeutta pyytää, onhan maailmassa pahrmminkin kärsiviä, sattuuhan monesti yhteen perheeseen useita terveysongelmia -- esimerkiksi tunnetaan oikeita syöpäsukuja, joissa kolmella neljästä lapsesta, aikuisena siis, on syöpä.  Toinen syy oli tuo, että olin sen kokenut: Anna Sinun tahtosi tapahtua, on ollut kuin luola jonne juosta kivisadetta pakoon.  Lopulta olin vain poäästäni pyörällä ja kai liian järkyttynytkin.

Minun pitäisi yrittää jaksaa nyt lohduttaa ja kannustaa.

[Leena]

Onhan sitä rukousaiheita omassakin perheessä, kaikissa perheissä; miksi siitä on niin hankala luontevasti puhua?

Voisiko joku kertoa...
Sen huomasin nyt mikä merkitys sillä on. Luulen että jos joku tulisi selittämään minulle että rukoilee nyt niiiiin kovasti meidän puolestamme, voisi tulla vähän - tämä on kesken ajattelemisen, tulisiko todella - mutta ensi tuntuma on, että hämmentynyt olo. Ei, jos tuo tietäisi riittävästi ja huolista olisi puhuttu . Mutta jos noin lämpimikseen, voisi tulla. Minäkin oon listoittanut täältä ne kun ovat pyytäneet ja jos rukoilen muuten niin siihen on omia syitä, silloin voi olla vaika niin, että Jumalan pitäis tarttua minua itteäni hihasta jo ennen kuin ajattelen, kääntää katseeni kohti sitä miljoonavelkaa jonka olen saanut anteeksi, ja sitten puhuisimme hetkisen siitä teemasta. .

Ja taas... jos pyytää, ja joku vastaa, on ihan päinvastainen olo. On kuin ei olisi yksinään niiden huolien kanssa, joku tulisi vastaan kun itsellä olisi räjähtänyt olo. Meitä on kaksi puhumassa samasta asiasta Jumalalle. Kyllä vain ihminen kuuluu seurakuntayhteyteen. Nyt on "syntisten sairaalassa" joku ojentanut aspiriinin ja mukillisen mehua.

Bonhoeffer, maailman pidättyväisin ihminen, ainoalla tavalla pyysi esirukousta, kun kävi ilmi ettei mitään oikeudenkäyntiä tule, päättäen siitä kertovan  kirjeensä: Kun luet Ps 60:4, ajattele minua. Joskus tuumin että osatapa Raamattu niin ulkoa, sillä sieltä löytyisivät minulle sanat silloin  kun en itse niitä löydä.

[malla]

Pyytäisin taas että jos joku jaksaisi muistaa yhtä kaveria, joka on nuori kaveri siis ja tarvitsee nyt rukousta, itse sanoi niin. 
Olen itsekin pyytänyt hänelle huojennusta.
Että se mikä häntä ahdistaa poistuisi syineen päivineen ja tulisi elämänilo ja elä'mänhalu takaisin.

[Riitta-mummi]

Muistan kaveriasi, samalla kuin omia jälkeläisiäni. Aika on sellainen että nuorilla, jos muillakin, on hyvin vaikeaa.  Auta Jeesus nuoriamme!

[Pena]

Aamen. Harhapolkuja on paljon ja houkuttelu tehokasta.

[Sanneli]

Opettajan vaimolla uusii 15 vuotta sitten kuriin saatu leukemia. Kaikille opiskelijoille tuli sähköpostia jossa pyydettiin esirukousta. Aattelin levittää pyyntöä tännekki.

[malla]

 

[malla]

Kihlaparille onnea ja siunausta toivoisin.
anna heille oikein hyvä yhteinen elämä Jumala rakas.
amen

[Pirska]

Herramme Jeesus Kristus.
Sinä kutsuit tuhansia ihmisiä aterialle
ja ravitsit heidät
muutamalla leivällä ja kalalla.
Me rukoilemme sinua:
Varjele meitä epätoivolta,
kun vertaamme maailman hätää
vähäisiin antimiimme
ja voimattomuuteemme.
Anna meille uskoa nähdä ihmeesi,
ottaa vastaan lahjasi
ja jakaa runsaudestasi tarvitseville.
Ota meidät pöytävieraiksi valtakuntaasi,
sinä, joka elät ja hallitset ikuisesti.

Kirkkovuosikalenterista