Ei tullut yöstä hyvää. Heräsin äsken kurkku kipeänä ja mikä tylsempää, omituinen painon tunne rinnan päällä, kipua hengittäessä ja jokin kuumeennousu joka, no nyt katsotaan mihin kykenee Finrexin... liian tuttua siitä keuhkokuumeajasta. Voisanonkomikä vai jätänkö väliin. Noh, minä itse olen kyllä tässä eräät ajat rukoillut jonkinlaista ymmärrystä aivan konkreettiseen asiaan, roikkuako hampat irvessä työelämässä, vai tehdäkö kolmea muuta hommaa. Tiedän olevani kaikin tavoin sairastumisaltis, pysyn terveenä osapuilleenm jatkuvasti käsiä jynssäämällä, ihmisjoukkoja karttelemalla (ne kirjamessut!) ja jos tulee kuumeinen infektio, menee neurologia eli kone nurin. Minun ei kohta ole tarvis pyytää mitään viisautta, pomo alkaa olla viisas pyytämättä... kun minä ja Bonhoeffer, eivielähaamu, tutustuimme, olin yhtäpäätä kipeä...istuin kuumeisena kotona... kun soitin bossille mitä hyvänsä soitinkin, se jo sanoi, että ai sairas vai. No niin. Tympeää, sillä minä kaadun aina niin kokonaan, en kerta kaikkiaan pysty mihkään sairaana, en ainakaan työhön. Tenttilukukin oli omituisen katkonaista kun nukahtelin koko ajan kirjan alle tai päälle ja heräsin kiukkuisena jatkamaan.
Me kaikki tietty on tubille altistuttu, kaikki kun palveli Hesperiassa joskus silloin joskus. Lisäksi olen itse löytänyt kaksi avotubia, ja brassailin tietty... lastenklinikabn ryhmäopettaja tarttui hihaan sanaa sanomatta ja retuutti johonkin mihin hän retuutti ja pisti nahan alle jotakin joka osoitti onko calmetointi hengissä... oli se... mutta jo silloin oli resistenttejä kantoja.
. Minulla on kyllä tekemistä kotona... ei siinä mitään... mutta kun, ja siis, olin aina itkua vääntäen miettinyt että kun täytyis ja kun on pulaa kutistajasta ja kun se olisi velvollisuus ja kun pitäis elääkin ja ennen muuta millä oikeudella minä vain huvikseni rustailisin tarinoita joista suurin osa unohtuu kovalevyn uumeniin tai käännän ja väännän nuotteja ja laulan ja soitan ja selittelen sitä toisille... ja leikin jollakin riivatun Sibeliuksella... Kaikille toisille tulee joskus joku vastustuskyky, minulla on tämä desperado... toisaalta jos se oli keuhkoklamydia (mistä minua rangaistaan, enhän m inä ole edes pitänyt ns,. hauskaa) niin näin se menee. Se ei parane ikinä.
