Kirjoittaja Aihe: Ratkaisu kouluhäiriköintiin  (Luettu 12571 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Ratkaisu kouluhäiriköintiin
« Vastaus #45 : 04.12.10 - klo:18:17 »
Kouluhäiriköllekin olisi tärkeää tulla ymmärretyksi. Oppitunnin laittaminen ranttaliksi on viesti. Älkää kuitenkaan pyytäkö minulta lyhyttä vastausta viestin sisällöstä. Ei hulinaksi pistävä nuorikaan osaa sanoittaa itseään. Kokemukseni mukaan opettajat, jotka saavat työrauhan säilymään, osaavat joko kokemuksensa tai oivalluksensa opettamina luoda luokkaan ilmapiirin, joka kertoo oppilaiden ymmärtämisestä. Joskus se edellyttää nuorten huolien kuuntelemista jollakin toisella ajalla, usein ei sitäkään. Lämpimästi sanottu: "Onhas se noinkin, mutta lasketaanpa nyt nämä murtolukujen kertolaskut ensin" saattaa riittää.
Isälläni oli kerran yläasteella luokka, josta valitettiin tämän tästä. Vaikea se oli ollutkin. Hän kertoi kuinka rähinöinti oli päättynyt. Iltapäivällä oli ollut hänen oma tuntinsa, ja hän oli astellut sisään kädet taskussa, hitaasti,  istuutunut, ja ollut vain hiljaa.  Luokka metelöi aikansa - oli tottunut siihen, että ope huutaa myös vähintään, että nyt kaikki hiljaa - mutta nyt ei kuulukaan kateederilta mitään. Hiljaisuus jatkuu opettajan taholta,  luokka mekkaloi, kunnes juttu alkaa tuntua vähän oudolta. Luokka vaikenee. Istutaan hiljaa molemmin puolin. Sitten isäni oli sanonut, niin hiljaa että luokan oli ollut pakko olla  hiljaa kuullakseen:  Minä tunnen tämän luokan. Te olette harvinaisen fiksuja --- siksi minä ihmettelenkin  sitä palautetta jota saan teistä kaiken aikaa kuulla.  Mitä ihmeen aihetta juuri teillä on kayttää aikaanne tyhmyyksiin?

Sitten pappa kääntyi ja aloitti oman oppituntinsa niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Eikä hän palannut juttuun koskaan myöhemminkään. Lopun vuotta luokka oli käyttäytynyt hyvin ja isältäni oli kysytty mikä ihmeen taikatemppu se oli ollut... Ei mikään.  Se vain oli hänen tapansa sanoa totuus - se nimittäin oli ollut fiksu luokka. Ja hän oli katsonut, ettei latele totuuttaan silloin kun on itse suutuspäissään. Olen miettinyt, onko sellaista olemassakaan, kuin raivostunut totuudenpuhuja. Siinä saattaa sanoa sellaisia "totuuksia" joita myöhemmin itse suree, ja tahtoisi vetää takaisin ja jotka eivät ole koko totuus - jos ovat totuus lainkaan. Se luokka oli saattanut itsensä johonkin kierteeseen, jossa sitä lopulta ei hallinnut kukaan,  kuullut itsestään vaikka mitä, ja vaikka kyseessä oli ollut ryhmä, se oli ilmesesti kuitenkin loukannut.   Vahvemman asemassa oleva huutava ihminen myös, vaikkei uskoisi, pelästyttää.  Oltiin jossakin mehän-ei-sua-pelätä- kierteessä, ja tämä  helpoin konsti oli jäänyt koettamatta.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa tuulikki

  • Valoa vaikk' en näekään...
  • Viestejä: 72
  • minäkö
Vs: Ratkaisu kouluhäiriköintiin
« Vastaus #46 : 04.12.10 - klo:21:38 »
Lapsenlapsi Santtu täytti 8v. Koulukavereista muutama kutsuttiin kaverisynttäreille. Suurin osa osasi vierailusäännöt, muuta pari poikaa ei. Missä on vika, jos herra 8 v arvostelee luokkatoverinsa ihonväriä, arvostelee tarjottavaa ja kommentoi negatiiviseen sävyyn kaikkea. Pistelee taskuunsa  tarjottavana olleet suklaapatukat ja rikkoo leluja. Mitä voi tässä tapauksessa tehdä????.  Santun vanhemmat olivat järkyttyneitä, niin myös mummo!

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 22047
Vs: Ratkaisu kouluhäiriköintiin
« Vastaus #47 : 04.12.10 - klo:21:42 »
Kyllä kai lapset noudattavat kotona opittua mallia. Heille tulisi jonkun olla vahvana parempana mallina, mutta se vaatisi aika lailla sitoutumista. Ennen saattoi naapurusto ottaa sellaista kasvatusvastuuta; mahtaako onnistua nykyisin?

Poissa Pirska

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6624
  • Vihaaja
Vs: Ratkaisu kouluhäiriköintiin
« Vastaus #48 : 04.12.10 - klo:21:55 »
Lapsenlapsi Santtu täytti 8v. Koulukavereista muutama kutsuttiin kaverisynttäreille. Suurin osa osasi vierailusäännöt, muuta pari poikaa ei. Missä on vika, jos herra 8 v arvostelee luokkatoverinsa ihonväriä, arvostelee tarjottavaa ja kommentoi negatiiviseen sävyyn kaikkea. Pistelee taskuunsa  tarjottavana olleet suklaapatukat ja rikkoo leluja. Mitä voi tässä tapauksessa tehdä????.  Santun vanhemmat olivat järkyttyneitä, niin myös mummo!

Isäntäväen kuuluu tässä tapauksessa ojentaa vierasta. Varmaan tilanne on ollut niin uusi, että he ovat seuranneet sitä äimän käkenä, eivätkä ole yhtäkkiä osanneet sanoa mitään. Seuraavalla kerralla heidän on heti puututtava asiaan.

Itse olen joutunut pakosta kasvattamaan naapurin lapsia, koska he tulevat pyytämättä meidän tontille ja toimivat siellä kuin kotonaan. Semmoinen ei vetele, sanon minä.
Vielä, Herra, kutsut meitä,
Vielä sanas saarnataan.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Ratkaisu kouluhäiriköintiin
« Vastaus #49 : 04.12.10 - klo:22:11 »
Kyllä kai lapset noudattavat kotona opittua mallia. Heille tulisi jonkun olla vahvana parempana mallina, mutta se vaatisi aika lailla sitoutumista. Ennen saattoi naapurusto ottaa sellaista kasvatusvastuuta; mahtaako onnistua nykyisin?
Nähty. Sisareni oli kyllä välillä jokseenkin nääntynyt tilanteeseen. Neljä omaa,  ja... mutta jokin hätä niillä tenavilla täytyi olla - kuinka ne muutoin luuhaisivat naapurissa yhtä mittaa? Kuinka saisivat luuhata? Oli kuulemma vähän vaikea tilanne, kun perheen omakin rahatilanne tiukka, ja ovenpielet täynnä nälkäisinä ruokapöytää tuijottavia mukuloita. Suositus: Ota yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin. Vastaus: Ai täällä, jossa jokainen tuntee jokaisen? Jossa jäljet johtavat sylttytehtaalle samana iltana? Jossa saat seuraavaksi "kasvatettavaksesi" ne vanhemmat? Ehdotin että ota silti... ja sen jälkeen poliisiin...
No... taisin siirtyä kotihäiriköinnin puolelle. Anteeksi. Yritän huomenna pysyä asiassa
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Vs: Ratkaisu kouluhäiriköintiin
« Vastaus #50 : 05.12.10 - klo:10:56 »
Joskus 1940-1950 -luvulla muuan pariskunta muutti Amerikkaan. Vaimo oli lukenut keskikoulussa englantia ja mies oli täysi ummikko. Mies oli kuitenkin oppinut vaimoaan aikaisemmin käyttämään englannin kieltä. Hän vain rohkeasti heittäytyi puheisiin paikallisten kanssa. Vaimo mietti tarkkaan, miten puhuisi, jotta ei olisi tehnyt virheitä.

Vielä minukin ollessani koulussa virheisiin kiinnitettiin kauheasti huomiota. Ihan pienistä kielioppivirheistä meni pisteitä aika tavalla ja muutamasta pienestä virheestä numero laski aina yhden pykälän alaspäin. Nyt kuulin, että on ihan todistettu, että semmoiset oppivat nopeammin puhumaan, jotka uskaltavat tehdä virheitä. Onneksi nykyinen kielten opiskelu on ainakin siinä kohden mennyt parempaan suuntaan.

Suomalainen myös jännittää ihan hirveästi vieraan kielen puhumista, ainakin me "vanhemmat" ihmiset eli jotka olemme suorittaneet kouluvelvollisuutemme jo 30 vuotta sitten. On varmaan sitä perua että koulussa todella juurrutettiin silloin se oikein puhumisen mentaliteetti.  Suomalainen ei puhu ennenkuin osaa täydellisesti.

Mutta ajatellaanpa vaikka jotain maahanmuuttajaa joka osaa vähän hoono soomi mutta yrittää kuitenkin rohkeasti, niin sitähän ajatellaan että voi kuinka hemmetin hienoa että tuo puhuu ja uskaltaa yrittää ja hyvinhän se pärjää (vaikka oikeasti sitä sun tätä menee päin hongikkoa). Saman olen huomannut kun olen puhunut ruotsia ruotsinkielisten kanssa. Itsestäni tuntuu että voi herranen aika mitä pökköruotsia tämä onkaan ja sitä ainakin sisäisesti punastelee ja tuleepa pahoiteltua ääneensäkin että "anteeksi tämä minu hoono rootsi".
Kuitenkin ne ovat aina vastanneet että hienostihan sinä puhut ja kannustaneet lisää. Hienoa suhtautumista ja asennetta.  Ei se niin vakavaa ole jos sanoo jotain väärin. Tärkeätä on vain rohkaistua puhumaan! Loppujen lopuksi se ei kuitenkaan ole niin "naurettavaa" kuin mitä me suomalais-mörököllit ajattelemme.
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-