Körttifoorumi
Keskustelu => Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä => Aiheen aloitti: autius - 25.05.15 - klo:19:20
-
Keskustelu on poistettu foorumin sääntöjen vastaisena. Ymmärrämme tuskan, mutta olemme kädettömiä tässä asiassa. Lisäksi kirjoituksessa syytetään nimeltä henkilöitä, jotka eivät täällä pysty puolustautumaan ja näin ollen olemme liian lähellä kunnianloukkausta. Foorumi ei pysty tuottamaan mitään lisäarvoa tähän eikä käymään keskustelua aiheista tiedonpuutteen vuoksi.
-
Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. (Joh. 16:2) Voiko kirkko, joka kieltää rakastamasta, olla Kristuksen kirkko?
-
Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. (Joh. 16:2) Voiko kirkko, joka kieltää rakastamasta, olla Kristuksen kirkko?
Tämä ei oikein aukene. Ketkä te? Toisekseen mitä lausut kirkosta on sikäli koominen, ettei kirkko kiellä itsessään mitään, vaan sen yksilöjäsenet, jotka ovat teoistaan vastuussa Herralle ei kirkolle. Jäin miettimään mitä tässä oli herännäisyyden hengessä, joka on laupeutta syntisiä kohtaan.
-
Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. (Joh. 16:2) Voiko kirkko, joka kieltää rakastamasta, olla Kristuksen kirkko?
Tästä raamatunlauseesta ei pitä rakentaa ajatusta, että kirkkolaitos olisi yksittäisiä uskovia vainoava 'synagoga'.
-
että kirkkolaitos olisi yksittäisiä uskovia vainoava 'synagoga'.
että kirkkolaitos olisi
Katekismuksen mukaan (körttihenkista tai sitten ei)
Kirkkoa on sen alkuajoista lähtien kutsuttu Kristuksen ruumiiksi. Se on elävä kokonaisuus, jonka päänä on Kristus ja jonka jäseniksi tullaan kasteessa. Vaikka olemme erilaisia, meillä on yhteinen usko, joka liittää meidät Kristukseen ja toisiimme. Kirkko kuvataan myös äidiksi, joka kantaa meitä sylissään ja huolehtii meistä.
http://www.evl.fi/katekismus/uskontunnustus/20.html
kirjoittanut piispa (emeritus nyt) Eero Huovinen sikäli kuin oikein ymmärsin.
-
-
-
Palatakseni siihen, mistä aloitin; työsuojelulaista: "Jos työssä esiintyy työntekijään kohdistuvaa hänen terveydelleen haittaa tai vaaraa aiheuttavaa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua, työnantajan on asiasta tiedon saatuaan käytettävissään olevin keinoin ryhdyttävä toimiin epäkohdan poistamiseksi".
Ja pappisviranomainen menetteli keinoja kaihtamatta; ja minä olin se epäkohta, sillä minut poistettiin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pappi#Teht.C3.A4v.C3.A4n_edellytykset
Kirkon saavutettavuusohjelmasta:
Ihmisarvoa ei tarvitse ansaita.
Se tulee näkyväksi,
kun ihmistä kohdellaan oikein,
ihmisarvon mukaisesti.
Ihmiset on luotu elämään yhdessä.
1.2 Pelastettu
Erilaisuus ja vammat eivät ole syntiä,
mutta epätasa-arvoinen kohtelu
ja ihmisarvon kieltäminen ovat syntiä.
Usko on luottamusta Jumalaan.
Ihmisen on tärkeää löytää
Jumalan armahtavat kasvot.
Niiden kautta löytyy kokemus,
että jokainen meistä on Jumalan kuva.
Näin meillä jokaisella on myös
oma ainutlaatuinen ihmisarvomme.
Raamatussa kerrotaan, kuinka Jeesus kohtasi samarialaisia, spitaalisia, veronkantajia ja muita marginaaliryhmien edustajia. (Itse olen mielenterveyskuntoutuja.)
Jokainen tarvitsee vapautusta synnistä.
Tämä tapahtuu armosta.
Synnit annetaan anteeksi
Jeesuksen Kristuksen takia.
Jeesus kohtasi erilaisia ihmisiä.
Hän piti niiden puolta, joita muut syrjivät.
Jeesus kärsi ja kuoli kaikkien
ihmisten puolesta.
Jeesuksen pelastustyö kehottaa meitä
tekemään kirkosta vielä saavutettavamman
ja yhdenvertaisemman.
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/3E95F2C7F4600B27C22579B80035B00F/$FILE/vihko_selkosuomi.pdf
-
Toivon kuntoutuksesi edistyvän suotuisasti.
-
Kiitos ja niin hyvät ystävät - kuntoutumisesta puheen ollen, olenkin kertonut siitä:
https://maamme.wordpress.com/2015/07/30/minun-tarinani/
siunausta!
-
Palatakseni siihen, mistä aloitin; työsuojelulaista: "Jos työssä esiintyy työntekijään kohdistuvaa hänen terveydelleen haittaa tai vaaraa aiheuttavaa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua, työnantajan on asiasta tiedon saatuaan käytettävissään olevin keinoin ryhdyttävä toimiin epäkohdan poistamiseksi".
Ja pappisviranomainen menetteli keinoja kaihtamatta; ja minä olin se epäkohta, sillä minut poistettiin.
Mikä sitten oli tätä vaaraa tai haittaa tai muuta epäasiallisuutta? - Vastaan asiallisesti, johdannoksi:
Saako ihmiselle, johon on rakastanut, sanoa että tykkää tästä? Minä sanoin. Olin toiminut kymmenkunta vuotta seurakunnan virsisäestäjänä ja kuoron harjoituspianistina ja kovasti tykästynyt kanttoriimme, mitä en ollut rohjennut tälle tunnustaa. Sitten kun tilaisuus tuli, kävi ilmi, että olinkin muukalainen, outo, vieras; ja koko harhakuvitelmani siitä yhteisöstä, jonka kuoro- ja muu musiikkitoiminta muodosti, romahti muun mukana.
Minulle näytettiin nimittäin ovea, joten jäin pois toiminnasta. Pyysin jälkikäteen ko. ihastuksen kohteen (työ)puhelinvastaajaan jättämälläni viestillä, että asia selvitettäisiin. Seuraus: esimies uhkasi oikeustoimilla.
Kirjoitin esimiehelle kirjeen, joka oli päivätty 25.12.2012. Kirjeestä:
"...Joudun tässä yhteydessä kertomaan, että koin eräänlaisen psykoottisen hajoamisen, ja luultavasti juuri tähän kanttori [sen-ja-sen] on vaikea suhtautua. Olen mielenterveyskuntoutuja, ja tämän olen saattanut tiedoksi myös kanttori [se-ja-sille].
Kun allekirjoittanut tämän jälkeen lähetti sähköpostitse kanttori [sille-ja-sille] lahjaksi kaksi kuorosovitustaan, soitti kanttori [se-ja-se] allekirjoittaneelle, ilmoitti ettei halua ”kohdata” allekirjoittanutta ja kysyi, pitäisikö ”esimiehen puuttua”. Tämän johdosta allekirjoittanut ilmoitti kanttori [se-ja-sille] tekstiviestitse lopettavansa kuorotoiminnan tuomiokirkkoseurakunnassa, minkä allekirjoittanut surukseen joutui ilmoittamaan myös [sen]kuoron sähköpostilistalle.
Allekirjoittanut on saanut musiikilta paljon ja kokee kuorolaulun ja -toiminnan olleen henkireikä, suoranainen elossa pitävä voima. Allekirjoittanut kokee kuitenkin jossakin määrin joutuneensa kuorossakin sosiaalisesti eristyksiin, mikä osaksi johtuu siitä, että allekirjoittanut on sosiaalisesti kyvytön; siinä määrin, että musiikki on ollut miltei ainoa tapa, väylä, allekirjoittaneelle olla yhteydessä toisiin ihmisiin.
Allekirjoittanut ymmärtää, tahtomattaan, loukanneensa kanttori [sen-ja-sen] tunteita. Toisaalta allekirjoittanut kokee, että tapahtuneella on toinenkin puoli; nimittäin, että se alkaa jo lähestyä sellaista henkistä ja hengellistä terroria, jonka toisinaan väitetään olevan ominaista tietyille kansankirkkomme herätysliikkeille. Tarkoitan tällä mm. sitä sosiaalista eristämistä ja kiusaaamista, jonka kohteeksi olen joutunut.
”Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.” Room. 12:18.
[Allekirjoitus / tyhjänen]
-
Apologia
Minut tosiasiallisesti on suljettu pois kuorotoiminnasta, jossa olin tärkeä osa kokonaisuutta ollessani korrepetiittorina; tällä musiikkitoiminnalla oli minulle hengellinen merkitys; yhteisöstä ulos sulkeminen on vakavaa henkistä väkivaltaa, kuten [uskonnollisista yhteisöistä karkoitettujen] omista kokemuksistakin tiedetään.
En suinkaan väitä että ko. kuoroyhteisö olisi ollut yhtä tiivis kuin jotkut muut yhteisöt. Mutta kirkko, joka opettaa lähimmäisenrakkautta, ei voi kieltää rakastamasta. Ei edes sen sanomista ääneen.
Näin ollen totean, että kohteluni, joka oli syrjivää ja loukkasi ihmisarvoani, OLI JA ON vakavaa hengellistä väkivaltaa.
Toiseksi: jos [jonkin uskonnollisen yhteisön] elämäntapa- ym. normisto alkaa määrittää evankelis-luterilainen kirkon elämää, niin on selvää että kaikenlaista voi tapahtua.
Ja myöskin on selvää, että [ko. yhteisöön kuulumattomat] ovat jo lähtökohtaisesti huonommassa asemassa, varsinkin jos [ko. yhteisöllä] on eksklusiivinen seurakuntaoppi! eikä heitä (toisia, siis ulkopuolisia) ole lapsesta lähtien indoktrinoitu tähän oppiin ja siihen liittyviin "sääntöihin".
Minusta tämä on selkeää ja loogista. Ellei sitten ole niin, että hengellisiä yhteisöjä ovat vain erilaiset "lahkot", ja "kirkkolaitos" on eräänlainen uskontovirasto, jonka sanomaa kukaan ei enää ota todesta.
[hakasulkujen sisälle] voi sijoittaa valitsemansa liikkeen, lahkon, yhteisön tms.