Niin. Kaikenlaista sattuu. Ikävyydet kuuluu tähän elämään, miksi joillekin joskus sattuu niitä enemmän (oli vyöt tai tyynyt tai mitä vain) kuka sitä ymmärtää. Suhtautumisen opettelemiseen kai tarvitsee armoa sitten, jotta ei katkeroidu. Omaa vihaansa on vaikea muuten saada hallintaan, ja se tärvelee lopunkin vähän äkkiä.
Joku viisas on sanonut, että elämä on jatkuvaa ongelmien ratkaisemista. Jotkut ongelmat pystyy ratkaisemaan nopeasti kokemuksesta, toiset taas tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Elämä on siis jatkuvaa valintojen tekemistä: Otanko riskin vai jatkanko riskittä, ylitänkö esteen vai jäänkö paikoilleni, uskallanko ottaa askeleen eteenpäin vai taaksepäin jne.
