Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: erakko-erkki - 15.12.09 - klo:20:12
-
Tervehdys
Mielenmaisemani on ollut viime aikoina mollivireessä, joten olen tyytynyt lukijan osaan. Nyt tunnelin päässä näkyy hiukan valoa, joten tartun kynään.
Käyttäjänimeni ei ole tuulesta temmattu; erakoituminen on minulle tuttu juttu monilta elämän osa-alueilta. Mutta voiko kristittynä olla erakko? Tätä olen pähkäillyt mielessäni jo jonkin aikaa, mutta ehdottoman oikeaa vastausta en ole osannut itselleni antaa. Tämä on tavallaan itsestäänselvyys, koska käsitykseni mukaan vain harvassa (jos missään) asiassa voi olla vain "yksi ainoa totuus". - Tiedonhaluisena kyselen teidän muiden mielipiteitä.
Tämän körttifoorumin löytäminen on tarjonnut minulle sopivan virtuaalisen seurakuntayhteyden, jollaista en ole muualta löytänyt. Siitä kiitän. Mutta kyllä elävä usko taitaa kaivata / vaatia myös "live-yhteyden". Minulle ehtoollisen sakramentti on "messun sydän", tärkein osio. Tietääkseni ehtoollista ei voi saada netistä. Tästäkään en tosin ole ihan varma, koska tämä virtuaalimaailma on minulle hyvinkin haasteellinen. En ole nörttikörtti.
-
Ellen ihan väärin muista, niin joku taisi verrata seurakuntaa veneeseen. Kristityt ovat siinä veneessä. Jos kristitty on yksin siellä järvessä, niin ei hän kovin kauaa jaksa uida, vaan hänen täytyy päästä sinne veneen kyytiin.
Hyvä, että tämä körttifoorumi on tarjonnut virtuaalisen seurakuntayhteyden. Messussa saa ehtoollisen, joten kannattaa ihan rohkeasti mennä kirkkoon. Luultavasti sieltä löytyy tilaa niin paljon, ettei tarvitse mennä heti kättelyssä jonkun viereen istumaan. Kirkossa saa ehtoollisen ja varmaan tämä virtuaalinen seurakuntayhteys riittää ainakin näin aluksi. Voihan se seurakuntayhteys löytyä myöhemmin vaikka sieltä omasta seurakunnasta.
-
...virtuaalinen srk-yhteys voi löytyä mm. körttifoorumilta... mutta ei ihminen elä kuin Robinson Crusoe... sosiaaliseen ja haastavaankin kirkkokansaan Sinä yhdyt... ehtoolliseen, jota minä arvostan yli kaiken...
-
Suurilla kristillisillä erakoilla on ollut taipumus houkutella väkijoukkoja luokseen ohjausta saamaan.
-
Hei taas Erkki!
Tuollaisen kaamosjakson jälkeen alkoi ns. terveetkin oireilla, ei kumma jos masennuksesta kärsivät halusivat jäädä peiton alle. Nyt aurino ja pakkanen tekevät
hyvää. Valohoitoa, hyvässä mielessä tarvitsee itsekukanenkin.
Taitaa pieni huumorinpoikanen asua Erkissäkin kun netti-ehtoollista miettii.
Mutta totta haastat, ehtoollinen on jumalanpalveluksen ydin ja eläväksitekijä.
Elellään hiljaksiin kevättä kohti, ensin juhlitaan Joulua!
:icon_sunny: :icon_xmascool:
-
Viikon päästä alkaa päivät pidetä eli parempaan ollaan menossa.
-
Viikon päästä alkaa päivät pidetä eli parempaan ollaan menossa.
Minä kuulun tässä pimeys-asiassa vähemmistöön: nautin pimeästä vuodenajasta.
On mukava tunne, kun on pimeää töihin mennessäni ja kun on pimeää, kun lähden töistä.
Nautin siitä, että ulkona on pimeää ja että katuvalot loistavat pimeässä.
On myös mukava tulla ulkoa pimeästä kotiin taikka johonkin kauppaan, jossa on keinovalot päällä.
Kun alkaa tulla kevät ja päivä pitenee, välillä koen lievää ahdistuksenomaista tunnetta, joskin keväässä on omat mukavatkin puolensa.
Kun sitten tulee kesä, kevätahdistus on poissa: osaan myös nauttia kesästä.
Kesän, syksyn ja talven koen positiivisiksi vuodenajoiksi, keväässä jokin tökkii ja ahdistaa.
-
Vanhusten kuolleisuus on keväällä suurimmillaan.
-
Kiitoksia kanssakulkijoille!
"Nou hätä, tää on tätä." :002:
Suurilla kristillisillä erakoilla on ollut taipumus houkutella väkijoukkoja luokseen ohjausta saamaan.
n
Kiitos Penalle "visiosta". Perusteellisen ja pitkään kestäneen itsetutkistelun jälkeen päädyin siihen, että en taida kuulua tarkoittamaasi ryhmään. Mutta eihän sitä koskaan tiedä.
-
Ehkä pienet erakot säästyvät väkijoukoilta ja saavat osakseen vain jonkun satunnaisen uteliaan kulkumiehen.
-
- Erakko-Erkki, olet ollut jostakin syystä mielessäni joks koko ajan. Ajattelen oppimaani, joku kristinuskon historiassa peräti vetäytyi sinne yksinäisyyteen. Pena osaa sanoa asiat niin pahuksen hyvin lyhyesti, kuin se osaa...'
- Ei kai pitäisi sanoa että kunhan vaan nyt ja kunhan vaan et nyt niin tai näin, siis kunhan vaan nyt et miettisi että jaksatko edes kömpiä siihen pelastusveneeseen, eli jätän valistuspuheet pitämättä. Aina ei jaksa. Jos putoaa veneestä, on pdottava Herralle ja ellei jaksa sitäkään on kai sitten vain pudottava. Jumala tietää mitä teitä kuljettaa, ja kuinka paljon tuolle tielle ohjatulla on sanottavaa toisille. Bonhoeffer ei muuten vankilasta ikävöinyt kirkkoon ja äimisteli itse sitä moneen kertaan...hyvä olikin kun ei kerran olisi päässyt. Mtta siitä pimeydestä toi pienen valonpilkahduksen lukemattomille.
- Minulla itselläni on niin vähän sanottavaa Jumalalle - nyt täytyy kai vain olla siitä murheissaan Herralle tai sitten vain murheissaan. Tiedoksi: on sinulla ainakin yksi - tosin saamaton - rukoilija joka mainitsee sinusta jotakin milloin huomauttelee muistakin asioista joten yhteydettä et kyllä ole minun käsittääkseni.
- Itsestäni on mukava mennä kirkkoon kun kukaan ei siellä pyri juttusille...mikähän valuvika siinäkin on.... hutiloiden luotu.
-
Vanhusten kuolleisuus on keväällä suurimmillaan.
Juu tosi on. Keväällä sairastetaan ne massiiviset influenssaepidemiat joiden jälkitaudit niittää väkeä ja taas on vapaita paikkoja dementikkojen hoitokodissa.
-
"Live-raportti" / profiilini allekirjoitus: Jos et taija rukoilla, niin ikävöi, jos ett taija ikävöijä, niin sairasta Herrallen, vaikka et mitään vastausta tuntisi moneen aikaan.
-
- Itsestäni on mukava mennä kirkkoon kun kukaan ei siellä pyri juttusille
Nuorena koin, että tarpeeksi usein kukaan ei tule juttusille.
Siihen kyllästyneenä sitten itse menin eri ihmisten juttusille.
Nyt jo niistä ajoista ikääntyneempänä koen samoin kanssasi uskonnollisissa tilaisuuksissa ja muissakin tapahtumissa: on mukavaa, jos kukaan ei tule juttusille. Jos tulee, niin ei se haittaa, vaan viihdyn hyvin, jos kukaan ei tule ainakaan kovin pitkästi juttusille.
Kesäisin menen nauttimaan erään nimeltämainitsemattoman herätysliikkeen juhannusjuhlille erääseen tiettyyn nimeltämainitsemattomaan kaupunkiin, jossa juhlat ovat joka vuosi.
Tunnen sieltä hyvin paljon mukavia ihmisiä. (Epämukaviin minulla ei ole oikein ollut kunniaa tutustua).
En kuitenkaan jaksa jäädä jorisemaan tuttujeni kanssa ja kertoilemaan aina kaikille samaa litanniaa siitä, että mitä kuuluu ja mitä ei.
Haluan kulkea rauhassa, katsella paikkoja ja käydä niissä seuroissa ja näyttelyissä, joissa mieli tekee.
Seuroja ja näyttelyitä kun saattaa olla samaan aikaan kovinkin monia, juhla-alueen eri puolilla.
Kun laitan aurinkolasit päälleni ja en ole huomaavinani ketään tuttua, saan olla rauhassa.
Jos liian suuri tuttava-"vaara" lähestyy, muutan kulkusuuntaani hivenen ja jälleen saan olla rauhassa omien ajatuxieni kanssa.
Pidän suurista tapahtumista ja siitä, että saan olla siellä yksin.
Tarvitsen jonkinalista sosiaalista yhteisöä ympärilleni, ja tämän sosiaalisuuden tarpeen tämä suuri ihmisjoukko täyttää.
Tarvitsen myös yksinäisyyttä, jonka taasen aurinkolasit takaavat.
Yksin-suuressa-joukossa, se on minun juttuni.