Myö männää siu kansais , myyrä, samal viisii, linnuist ja uskonhartauúvest eläen.
Minun ikijuureni ovat Pohjois-Karjalasta Tuupovaara, Ilomantsi suunnalta josta tikkalaiset siirtyivät 1600-luvun lopuilla Kannakselle, parempien multamaiden pelloille.
Ennen kuin olin ajatteleva ja elävä uskova, puhuin ystäville ortodoksisuuden viehätyksestä vaikka lapsena pelkäsin Karjala-kirjoissa olleita luostarien valokuvia.
Skeenamunkit luurankovaatteineen ja nunnat mustine päähuiveineen, kuin islamin naiset nytkyään, hirvittivät pientä tyttöä.
Isoksi tultuani olen viehättynyt moniin heidän rukouksiinsa ja veisuihinsa. Ikoninurkka on meilläkin ja silmäni ristin Isän,Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Lahden ort.srk ent. kirkkoherran puoliso Merja Merras on tunnistanut minussa samaa hengellisyyttä ja sanonut että Heinolan Naisyhteisön asuminen sopisi minulle. Häneltä sain vinkin yhdestä kirjasta . Jeesuksen-rukouksen löysin itse.
Aion elää ja kuolla näin, olla luterilainen, rakastaa muita vanhoja kirkkokuntia ja
eräitä vapaitakin suuntauksia, vähän.