Olenko ainut, jonka mielestä Löytyn puhe oli vaikuttava? Yksi ehkä juhlien parhaista puheista. Se oli hienosti rakennettu ja omalla tavallaan ihan uusi näkökulma asiaan. Kuuntelin puheen yleltä su-iltana ja se aukeni silloin vähän lisää. Ei ehkä minun sukupolvelleni ole liian traumaattista kuulla puheita vapaus/kansalaissodasta, päinvastoin. Niistä on vaiettu niin pitkäksi aikaa, että tuntuu ihan mielenkiintoiselta kuulla asioita ja tarinoita niistä ajoista. Se, mihin kiinnitin huomiota, oli se, että hyvin monessa puheessa puhuttiin vuoden 1918 vuoden tapahtumista, ei pelkästään Löytyn puheessa. Paikka kirvoitti asiaan. Itse olisin olettanut, että esim. tunnuksen kaksimerkityksellisyys olisi ollut aiheena monen puheissa, mutta en kuullut siitä puhuttavan kuin ehkä yhdessä tai kahdessa puheessa. Oliko se sitten itsestäänselvyys?
Iltaseurojen puheet olivat kaikki hyvin mielenkiintoisia. Tärkeimpänä tietysti voin hyvinkin subjektiivisesti sanoa oman siskoni puheen. Puheena se myös kosketti omaa alaani, opettajana olemista, mutta tietysti se, että näki oman pikkusiskon puhujanpöntössä, oli jo kyllin liikuttavaa. Nuorisopapin puhe ihmisten hyvyydestä ja huonoudesta oli myös hieno, niin kuin monet ovat todenneet. Kovaa kieltä paikka paikoin, mutta asiaa. Viimeinen puhe rukoilevaisten edustajalta oli myös varsin mielenkiintoinen. Harmittaa vain hänen puolestaan hurja rankkasade, joka ihan puheen loppupuolella tuli; itse en ainakaan sateelta kuullut enää mitään ja oli pakko juosta kuorokatokseen. Oli muuten hurja ukkonen silloin; lieneekö sama, minkä tuhoja ylen uutisissakin näytettiin lahdesta?
Joissain puheissa, nimiä mainitsematta, sorruttiin välillä "teologiseen paatokseen", jolloin puheissa toistuivat vain kauniit ja sisällöttömät teologiset ja raamatulliset sanonnat, ja jotka minulle jäi vain sanahelinäksi. Ehkä itse olen niin maallikko, että minua koskettavat eniten hieman konkreettisemmat ja tietyssä mielessä ihmisläheisemmät asiat ja tyyli, miten ne ilmaistaan.