Hei!
Jos antaa elämänsä Jeesukselle, antaa oman elämänsä pois!
Jeesus kuitenkin, ainakin minun ymmärryksen mukaan, pyrkii kaikien keinoin torjumaan lähentely-yritykset ja suuntaakin ne kaveruudenhaikailut toisiin ihmisiin, lähimmäisiin. Jos antaa elämänsä oikeasti Jeesukselle, antaakin sen toisille ihmisille auttamalla, tukemalla ja huomaamalla heidät.
Esimerkillisimpiä elämänsä Jeesukselle antaneista eivät ole ihania hengellisiä elämyksiä haikailevat, vaan aikaansa antavat, omasta ajastaan (elämästään, mukavuudenhalustaan jne) luopujat.
Pultsari tukee toista kaltaistaan.
Ison perheen äiti kerää Yhteisvastuukeräystä.
Koulussa kiusattu rukoilee alakynteen jääneen toisen koululaisen puolesta.
TV-keskustelija ei tuomitse ankarasti toista ihmistä.
Pankinjohtaja antaa työttömäksi joutuneelle yhden tai kaksi lyhennysvapaata kuukautta.
tms.
On kuitenkin se vaara, että lähimmäisten auttamisessa höyrähtää sellaiseen vauhtiin, että oma kunto jää hoitamatta, oma perhe huomioimatta, oma elämä kokematta!
miettii Mauno