Olen niin täpinöissäni, että yritän selvittää noita kirjoituksiani. Mitään en ole omasta päästäni keksinyt, vaan jostakin kuullut/lukenut. Nuorra miessä kirjoitin yhdessä sotakoulussa tutkielmaa ja sain eteeni juuri tehtyjä topografikarttoja. Alueelta ei ollut kunnollisia karttoja, joten sain luvan yrittää tilata niitä Topografikunnasta. Mutta oli yhdellä lehdellä sentään yksi nimikin "liittokuusikko", minulle merkitsivät vain korkeuskäyrät jotakin. Siitä asti v 1972 olen liittokuusikon muistanut. Kävin sen kerran jopa katsomassakin, se oli matalaa kuusentarria tien vieressä, nuukasti kasvanutta puuta. Kankaalaan olen itse kasvattanut taimista linnuille ja näköesteeksikin tien viereen oman liittokuusikon. Se on hyvin asuttu harakoitten ja oravien toimesta.
Elämän varsitie meriteeraa sitä, että olen paljon kulkenut eri paikoissa, mutta nukkumapaikkana ei ole useinkaan ollut hotelli, vaan teltta kesällä ja talvella. Jollekin harjoitusalueelle mentäessä talvella välttelin niitä hirsimökkejä, koska ensimmäiset yöt sai palella ja vesipisaroita väistellä. Rakennukset holvaavat vettä, kun niitä aletaan, huuruseinäisiä rustinkeja, lämmittää. Teltta on kuivempi ja esimiehenä sain valita hyvän paikan. Toki kokelas sai esitellä suunnitelmansa teltan paikaksi, mutta yleensä ne olivat sodan tilanteen mukaisesti valitut "sinne Luojan kasvattaman metsän syvimpään kohtuun", että minä majurina suunnitelman hyäksyin ja kehuin, mutta sitten sanoin, että "mennään tuohon, saatte parin yön jälkeen selittää syyt". Ulku on iso hirsi, sirkkelin kautta kulkenut. Sain kerran lukea vanhaa pioneeriohjesääntöä ja siinä siltaa rakennettaessa valmiista tavarasta yksi komento oli "ulku esiin" ja tietynnumeroinen siltalankku siihen paikalle tuotiin.