Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Benkku - 19.07.08 - klo:19:00
-
Virsi kirja 548.
Virsi alkaa sanoin:" Tule kanssani, Herra Jeesus...".
Ikuinen lapsi saan olla, ei tarvitse tietää asioista kaikkia eikä tarvitse olla tietävä. Kunhan muistan pysyä vain omassa hiekkalaatikossani, niin kyllä Hän minusta huolen pitää. :smt083
-
Jumala pitää huolta kaikista ihmisistä... :)
-
Benkku kirjoitti:19.07.2008 19:00
"omassa hiekkalaatikossani"
juhani kirjoitti:19.07.2008 23:26
Jumala pitää huolta kaikista ihmisistä...
Kun olen niin itsekäs,että kuvittelen Jumalan olevan vain minua varten. :oops: :-# On minun siis painostuksen alla korjattava nyt erehdykseni että tässä hiekkalaatikossa ei ole laitoja. :smt083
-
Virsikirja 433 . Oi etkö, ihminen, muistakaan. 1-8.
Saksassa 1741 / Erik August Hagfors 1887
Zachris Topelius 1869. Suom. Lauri Pohjanpää 1923. Virsikirjaan 1938. Uud. komitea 1984.
virsiteksti poistettu, tekijänoikeuslaki kieltää julkaisun. -ylläpito
:smt083
-
Herra, auta minua laskemaan päiväni oikein, että saisin viisaan sydämen.
(Noin se kai osapuilleen meni, vanhassa suomennoksessa?)
-
Virsi kirja 548.
Virsi alkaa sanoin:" Tule kanssani, Herra Jeesus...".
Ikuinen lapsi saan olla, ei tarvitse tietää asioista kaikkia eikä tarvitse olla tietävä. Kunhan muistan pysyä vain omassa hiekkalaatikossani, niin kyllä Hän minusta huolen pitää. :smt083
Täsä kai jo todettiin että hiekkalaatikossa ei ole laitoja. Mikäs siinä(kään) . Mutta pitäiskö katsoa tarvittaisiinko minua jossain? Kiinnostuin keväällä Bonhoefferista (no nyt joku viimeistään tunnistaa "Katriinan" mutta yksi lysti) ja vaikka en ihan kaikkea jaa (läheskään) ja jotain peräti tyrmistyneenä luin niin yhtä kaikki: Erehtymisen uhallakin olisi kai joskus kasvettava sieltä hiekkakasalta isoksikin?
-
Virsikirja 311. Rudolf Lagi 1868.
1-7
Jo joudu, mun sieluni, heräämähän.
virsiteksti poistettu, tekijänoikeuslaki kieltää julkaisun. -ylläpito
Matti Paavola 1847. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938.
:smt083
-
Jumala pitää huolta kaikista ihmisistä... :)
Hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.
Ps.91:11.
Virsikirja 563 1-3
Ilta on tullut, Luojani.
virsiteksti poistettu, tekijänoikeuslaki kieltää julkaisun. -ylläpito
Sofie Lithenius 1895.
-
Ilta on tullut, Luojani.
Armias, ollos suojani!
Aamulla jollen nousiskaan,
taivaaseen tullos noutamaan!
Näillä sanoilla muistan lapsuudestani tämän laulun.
-
http://www.youtube.com/watch?v=fvVfPyserJM
Hyvää yötä.
:smt083
-
http://uk.youtube.com/watch?v=YRCtQC6p6Hc&NR=1
Levolle laskeun Luojani
Armias ole suojani
Sijaltain jos en nousisi
Taivaaseen ota tykösi.
Amen.
-
Satman kiersi taitavasti lasten pelkäämän Sijaltaisen*. Hyvä!
(*Jos Sijaltainen nousisi...)
-
Satman kiersi taitavasti lasten pelkäämän Sijaltaisen*. Hyvä!
(*Jos Sijaltainen nousisi...)
Juu, minä ainakin kuulun noihin SIJALTAISEN rampauttamiin. Tuo sängyn alla asuva suuri musta mörkö, joka erityisen julmalla tavalla tappaa lapsia, jos vain pikkurillikään sattuu lipeämään sängyn reunan yli. Hui kuinka elävästi sitä voikaan muistaa pelon tunteen, suorastaan kauhun. Eväänsä liikauttamatta sitä piti sängyssä maata. Jumalan kiitos aamulla sai herätä uuteen päivään ja SIJALTAINEN oli kadonnut jonnekin-palatakseen taas illan tullen.
-
Iltahartautena tänään kerron tarinan;
Kerran kysyin eräältä naiselta, voisiko hän antaa anteeksi miniälleen.
Hän ehdotti, että voisi, jos kirjallisesti pyytäisi anteeksi.
Eräs toinen nainen sanoi antavansa anteksi, mutta ei luvannut koskaan unohtaa rikettä, vaikka anteeksi pyytäisikin.
Luuleeko ihmiset, että anteeksianto edellyttää, että pyydetään ensin anteeksi. ja sitten annetaan anteeksi.
Uudessa Testamentissa ehdotetaan anteeksiantoa moneen kertaan, mutta en ole nähnyt. että näissä kohdin anteeksipyyntö olisi ehto anteeksiantamiseen.
Pitäisikö antaa anteeksi ilman anteeksipyyntöä? Miten luulette?
Olisiko helppo antaa anteeksi tänään hankalalle kaverille, joka ei ymmärrä pyytää anteeksi ennenkuin kolmenkymmenen vuoden kuluttua , jolloin ikävä ja raskas elämä on laittanut merkit kasvoihin ja
muuallekin.
Kun olemme antaneet anteeksi, niin vapaudumme monesta turhasta sisäisestä taakasta.
Kaikista taakoista eivät kaikki vapaudu, Emme aina ymmärrä, miksi Herra koettelee, vaikka kaiken pitäisi olla kunnossa.
Luontoa tarkastaessa näemme, että
tunturin laella on pieniä ja kippuraisia puita. Ne ovat lujempaa puuta kuin tunturien välissä olevat pitkät männyt.
Onko näin, että tuulessa ja myrskyssä kasvanut kestää paremmin vaikeita koetuksia, kuin sellainen, jolla kaikki elämä on ollut rehevää ja yltäkylläistä.
Onko näin, että eräiden täytyy kasvaa lujiksi arvokkaampia tehtäviä varten.
Olisiko palvelustehtävä Herran esikartanossa arvokasta?
Isä meidän.... anna meille anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.......
Virsi:
"Kirkasta oi Kristus meille,
ristin uhri Golgatan....."
munkki-1
-
Sinä panit kuun jakamaan aikaa,
ja aurinko tietää laskemisensa hetken.
Sinä lähetät pimeyden ja tulee yö,
ja metsän eläimet hiipivät esiin.
Nuoret leijonat karjuvat saalistaan,
pyytävät ruokaa Jumalalta.
Kun aurinko nousee, ne piiloutuvat
ja palaavat luoliinsa levolle.
Mutta ihminen lähtee askartensa ääreen
ja tekee työtään, kunnes on ilta.
Lukemattomat ovat tekosi, Herra.
Miten viisaasti olet ne tehnyt!
Koko maa on täynnä sinun luotujasi.
Niin merikin, tuo suuri ja aava -
miten luvuton lauma siinä vilisee,
parvittain eläimiä, pieniä ja suuria!
Siellä kulkevat laivat, siellä on Leviatan,
merihirviö, jonka loit telmimään siellä.
Psalmi 104:19-26
-
O:) :smt083
VK.553. Päivä jälleen yöhön vaipuu. Toisinto Eurajoelta.
virsiteksti poistettu, tekijänoikeuslaki kieltää julkaisun. -ylläpito
Johann Franckin virrestä (1648, suom. Henrik Renqvist 1830, virsikirjaan 1886) ja Johann Ristin virrestä (1642, suom. virsikirjaan 1685, uud. Elias Lönnrot 1871) yhdisti Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986.
-
Mua auta, Herra, mä toivon vaan,vaikkei ois toivoa ollenkaan. Ei löydy sanoja ei tekoja, mä toivon vaan.
-
Näimme, Benkku, maanantaina, jos sattumaa on, sattumalta, Tikkurilan kirjastossa Vantaalla. Puhuimme Aholansaaresta, herännäisyydestä ( sanoit, että herännäisyys kyllä ehken säilyy mutta, mutta vahvistuuko, paraneeko!? joopa joo, sanoit että ainakin säilyy... ) syksystä, Sedusta, samuraista... Jotain jäi kesken.. kuten niin usein, HERÄTTÄJÄJUHLAT eivät sittenkään riitä kaikkeen, ei likikään... Elli että juodaan kahvit, puhutaan.. Ota suora yhteys... Tarjoan kahvit pullineen... Samoin syyskuussa saa minulta kahvit se joka konstailematta myöntää olevansa körttiläinen, herännyt..... Älköön vaivautuko kukaan lähinnä herännyt... 1970-luvulta asti papistossa on ollut l ä h i n n ä heränneitä koko joukko!!!! Tunnustakaamme nyt "väriämme" sitä tummanharmaata ellei mustaa, vihdoinkin! :lol:
-
Virsikirja 581. 1-4.
Kiitos Jumalamme, kun annoit kauniin maan.
virsiteksti poistettu -ylläpito
Anna-Mari Kaskinen 1985. Virsikirjaan 1986.
-
Jatkossa virsikirjan tekstien julkaisun osalta noudatetaan tiukkaa linjaa. Pääsääntöisesti virsien julkaisuun ei ole lupaa ja virsitekstien kirjoittaminen tänne siis rikkoo tekijänoikeuslakia.
Lisätietoa kirkon sivuilta (http://www.evl.fi/kkh/to/kjmk/virsikirja1986/tekoik.html)
-
Spread your wide wings,
O Jesus, over me
and let me quietly rest
safely near you.
Become my everything,
my wisdom - and advice me
and let me live from your mercy
every day!
http://www.youtube.com/watch?v=gIySixoqwnU&feature=rec-HM-rn
1. Mua siipeis suojaan kätke,
oi Jeesus, Herrani.
Suojassas suo mun olla,
jos kuinka kävisi.
Sä kaikeks tule mulle
valollas, neuvoillas.
Suo joka päivä elää
mun yksin armostas.
2. Suo anteeks kaikki synnit,
puhdista verelläs,
luo minuun uusi mieli,
pyhitä Hengelläs,
ja meidät, suuret, pienet
sun sulje suojahas,
yö rauhainen suo meille
oi Jeesus laupias.
Lina Sandell-Berg
Sävel Ruotsalainen
SV 238
-
Mawawa, Jesus, goye
Ga yeluthila ndje.
Ndi ye meshigo lyoye
Shaa mpoka ndi li po.
Pungoy' enyanyu kehe
Oli n' eyapulo.
Pungoye omahodhi
Otaga thetwa po.
Sama virsi ndongaksi
-
Mä koiranraato raihnainen
ja pahahengen pahka.
Mä synnin imen itseeni
kuin rasvan imee nahka.
Mä olen koira nälkäsuu,
oi viskaa, Herra, armonluu
ja tartu piskin niskaan,
minut taivaan iloon viskaa.
-
Mä koiranraato raihnainen
ja pahahengen pahka.
Mä synnin imen itseeni
kuin rasvan imee nahka.
Mä olen koira nälkäsuu,
oi viskaa, Herra, armonluu
ja tartu piskin niskaan,
minut taivaan iloon viskaa.
olipas hyvä virsi, valitettavasti "liiankin" totta. viskaamista odotellen, kun omin voimin sinne ei pääse. netistä selvisi, että tuo on vanhaa virsikirjaa ja tuli vastaan joku muukin suorasanainen. pitäisi kyllä etsiä jostain tuo kirja, voisi herätellä.
etsiskellessä tuli tämäkin vastaan:
http://vaivaisenvirret.blogspot.com/2009/01/tuhlaajapojan-is.html
siinä on hyvä iltahartaus!
-
hyvä virsi...
-
2.6.2009. YLE Radio 1:n aamuhartauksissa Heikki Kotila pohtii Isä meidän – rukousta, Jumalan valtakunnan rajoja http://www.yleradio1.fi/uskonto/hartausohjelmat/id12466.shtml
Jeesus kehotti meitä rukoilemaan Jumalan valtakunnan tulemista, ei vartioimaan Hänen valtakunnan rajoja. Ja niin kuin Heikki Kottila kysyy itseltään hartauden lopuksi: Missä oikein olen menossa?...
Siis missä oikein minä, santtu-62 todella olen menossa? ...
Siinä minulla on pohdittavaa, tähän kesäiltaan.
Toivottavasti yöstä ei tule rikin tuoksuista keskustelua ”aatun” kanssa.
VK.208: 1-4
-
Sinä panit kuun jakamaan aikaa,
ja aurinko tietää laskemisensa hetken.
Sinä lähetät pimeyden ja tulee yö,
ja metsän eläimet hiipivät esiin.
Nuoret leijonat karjuvat saalistaan,
pyytävät ruokaa Jumalalta.
Kun aurinko nousee, ne piiloutuvat
ja palaavat luoliinsa levolle.
Mutta ihminen lähtee askartensa ääreen
ja tekee työtään, kunnes on ilta.
Lukemattomat ovat tekosi, Herra.
Miten viisaasti olet ne tehnyt!
Koko maa on täynnä sinun luotujasi.
Niin merikin, tuo suuri ja aava -
miten luvuton lauma siinä vilisee,
parvittain eläimiä, pieniä ja suuria!
Siellä kulkevat laivat, siellä on Leviatan,
merihirviö, jonka loit telmimään siellä.
Psalmi 104:19-26
Kiitos, Pena.Se leivänmuru tipahti pöydältä.
-
2.6.2009. ...
Siis missä oikein minä, santtu-62 todella olen menossa? ...
Siinä minulla on pohdittavaa, tähän kesäiltaan...
No ei ole ihme että ei tiedä missä on menossa. Nimittäin...kun olen omin päin lähtenyt maailmaa parantamaan...ja vielä ilman ”passia”. Täytyy palata kotiin nöyrästi …
SV.308.
-
Hmm… ” Kuuntele, poikaseni, usko sinä Herraan Jeesuksen päälle, niin tulet autuaksi”.
Taidanpa ottaa SV.231.
-
Mawawa, Jesus, goye
Ga yeluthila ndje.
Ndi ye meshigo lyoye
Shaa mpoka ndi li po.
Pungoy' enyanyu kehe
Oli n' eyapulo.
Pungoye omahodhi
Otaga thetwa po.
Sama virsi ndongaksi
Humba dumba dumpa--
Sama Markuksi...
No pistin vaan ku joku saivarteli..
-
:kahvi:
-
Jumala, Sinä loit minut olemaan se persoona, joka minä olen.
En häpeä olla se ihminen, joksi minut loit.
En tahdo piilottaa luomustasi minussa. Olen tässä. Sinä olet siinä.
Sinun nimesi tarkoittaa ” Sinä olet se, joka olet”, niinpä sen vuoksi minä olen.
Siunaa minua, että tuntisin olevani elossa: Aamen”
Tämä rukous on osa, mikä löytyy Heikki Tervosen kirjasta / Martti Lindqvist – Matkalaukkueetikko
Kirjapaja 2005 2.painos, ss.279-280.
-
Tämän opettelen. Sopii minulle(kin).
-
Jumala, Sinä loit minut olemaan se persoona, joka minä olen.
En häpeä olla se ihminen, joksi minut loit.
En tahdo piilottaa luomustasi minussa. Olen tässä. Sinä olet siinä.
Sinun nimesi tarkoittaa ” Sinä olet se, joka olet”, niinpä sen vuoksi minä olen.
Siunaa minua, että tuntisin olevani elossa: Aamen”
:045:
-
Tule uudestaan, Herra syntymään tähän köyhään maahan. Tähän kurjuuden peltoon jota totuuden itku ei kasta.
Tule sytyttämään tähdet jotka itsekkyys sammutti. Tule kylvämään toivo kuiviin peltoihimme.
Tule kukistamaan valtiaat vankoilta istuimiltaan ja kohottamaan arvoonsa ne jotka kärsivät vaivan alla.
Tule kuin aamurusko niin pitkän yön jälkeen valaisemaan ihmisten teitä jotka eivät itseään tunne.
Tule kokoamaan veljet takaisin samaksi tuleksi, tule raivaamaan uudet polut verisuoniamme pitkin.
Tule uudestaan, Herra syntymään tähän köyhään maahan, tähän kurjuuden peltoon jota Totuuden itku ei kasta.
Pedro, portugalilainen poika keväällä 1974 neilikkavallankumouksen aikaan Taizesssa
http://ylojarvi.seurakunta.net/?sid=235&tid=802
-
... kyllä
-
On aika hiljaa kiittää…
SV.302:5
5.
Takaisin, anna, Herra,
taas toivo, uskallus
työhön ja huomispäivään
rohkea luottamus.
Siunaa ja hoida meitä,
syliisi hellään peitä
rakkaamme, perheemme!
Jouko Ikola
-
Päivän touhut taakse jää,
minua jo väsyttää.
Kiitos että nukkumaan,
peiton alle mennä saan.
Hyvää yötä, Jumala
siunaa meitä kaikkia
Amen
:015:
-
Kiitos kaikista vastauksista, vaikka en niitä ymmärräkään enkä hyväksy … ja siitä , että kuljet vierelläni.
-
Kiitos kaikista vastauksista, vaikka en niitä ymmärräkään enkä hyväksy … ja siitä , että meillä
on oma koti ... armahda meitä
-
Tänään iltahartaus Yle radio1 klo 18.50 Pastori Karoliina Löytty, Ylöjärvi
-
Virsi kirja 548.
Virsi alkaa sanoin:" Tule kanssani, Herra Jeesus...".
Ikuinen lapsi saan olla, ei tarvitse tietää asioista kaikkia eikä tarvitse olla tietävä. Kunhan muistan pysyä vain omassa hiekkalaatikossani, niin kyllä Hän minusta huolen pitää.
"Mä koiranraato raihnainen
ja pahahengen pahka.
Mä synnin imen itseeni
kuin rasvan imee nahka.
Mä olen koira nälkäsuu,
oi viskaa, Herra, armonluu
ja tartu piskin niskaan,
minut taivaan iloon viskaa".
Jumala pitää huolta kaikista ihmisistä...
Ilta on tullut, Luojani.
Armias, ollos suojani!
Aamulla jollen nousiskaan,
taivaaseen tullos noutamaan!
Näillä sanoilla muistan lapsuudestani tämän laulun.
-
Täsä kai jo todettiin että hiekkalaatikossa ei ole laitoja. Mikäs siinä(kään) . Mutta pitäiskö katsoa tarvittaisiinko minua jossain? Kiinnostuin keväällä Bonhoefferista (no nyt joku viimeistään tunnistaa "Katriinan" mutta yksi lysti) ja vaikka en ihan kaikkea jaa (läheskään) ja jotain peräti tyrmistyneenä luin niin yhtä kaikki: Erehtymisen uhallakin olisi kai joskus kasvettava sieltä hiekkakasalta isoksikin?
Jumala, Sinä loit minut olemaan se persoona, joka minä olen.
En häpeä olla se ihminen, joksi minut loit.
En tahdo piilottaa luomustasi minussa. Olen tässä. Sinä olet siinä.
Sinun nimesi tarkoittaa ” Sinä olet se, joka olet”, niinpä sen vuoksi minä olen.
Siunaa minua, että tuntisin olevani elossa: Aamen”
Tämä rukous on osa, mikä löytyy Heikki Tervosen kirjasta / Martti Lindqvist – Matkalaukkueetikko
Kirjapaja 2005 2.painos, ss.279-280.
"En häpeä olla se ihminen, joksi minut loit."
-
"En häpeä olla se ihminen, joksi minut loit."
:017: Niin, hmm.. Loiko Hän minut juuri tällaiseksi, miten nykyminässäni ilmenen? Olenko sellainen, joksi Hän minut tarkoitti, vai käyttäydynkö ja toiminko Hänen tarkoittamaansa minää vastaan..
-
:017: Niin, hmm.. Loiko Hän minut juuri tällaiseksi, miten nykyminässäni ilmenen? Olenko sellainen, joksi Hän minut tarkoitti, vai käyttäydynkö ja toiminko Hänen tarkoittamaansa minää vastaan..
Jos Hän on luonut minut sellaiseksi kuin synnyin ja sellainen kun nyt olen, niin uskon että Kaikkivaltias on tiennyt "kelmin metkut" jo etukäteen. Joten nuku rauhassa nimimerkki "sadetta"... Sillä Isän kämmenellä on hyvä olla vaikka sieltä välillä putoaakin, silti Hän nostaa meidät takaisin huomaansa. Koska Hän rakastaa meitä olin, minä sitten millainen olemus tahansa.
On aika hiljaa kiittää…
SV.302:5
5.
Takaisin, anna, Herra,
taas toivo, uskallus
työhön ja huomispäivään
rohkea luottamus.
Siunaa ja hoida meitä,
syliisi hellään peitä
rakkaamme, perheemme!
Jouko Ikola
-
"Rakas Jeesus, ei tästä minun elämästäni näytä tulevan tämän parempaa vaikka kuinka toivoisin ja yrittäisin. Väsähdän kesken kilvoittelun. Menen sieltä, missä aita on matalin. Itsekkyys riippuu minussa kiinni. Usein rakastan pahaa enemmän kuin hyvää. Tee sinä minussa työtäsi. Raivaa sydämeeni tilaa, että ymmärtäisin paremmin, mihin tahdot minua johtaa."
Sanan aika, s. 104
SV 233
-
Martti Talvela SV 156
http://www.youtube.com/watch?v=mLkajDVc0FU
-
Martti Talvela SV 156
http://www.youtube.com/watch?v=mLkajDVc0FU
Kiitos Riitta-mummi, tähän virteen kiteytyvät päivän loistavat ajatukseni. Turha minunkaan luulla mitään itseäni suurempaa. Ne suuremmat ajatukset ovat jossain matkan päässä minusta. Eipä ole mitään sanottavaa.
-
Kun he lähestyivät kylää, johon olivat menossa, niin hän oli aikovinaan kulkea edemmäksi. Mutta he vaativat häntä sanoen: "jää meidän luoksemme, sillä ilta joutuu ja päivä on jo laskemassa". Ja hän meni sisään ja jäi heidän luoksensa. Ja tapahtui, kun hän oli aterialla heidän kanssaan, että hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänet.
Jää, Herra, luoksein,
kun aika käy nyt päättymään.
Vie minut kerran ikuiseen elämään.
Suo, oi Herra rauhas, kun ilta saa.
Tee niinkuin vain tahdot, se on armoa.
Luo jää meidän kaikkein, kun päättyy työ.
Vain Sä yksin valvot, kun laskeutuu yö.
-
Kiitos Pena!
On hyvä saada aika-ajoin ravinnoksi pientä iltapalaa. Sydän muistaa jälleen tärkeimmän ja lähetetty ajatus lämmittää. Keskinäinen rakkaus ja hyvä mieli luo ykseyttä. Se ei toivottavasti jää vain ikiomaksemme, vaan saava antaa edelleen.
1 Joh. 3:11
Sillä tämä on se sanoma, jonka te olette alusta asti kuulleet, että meidän tulee rakastaa toinen toistamme. (vanhempi käännös)
:052:
-
Jää, Herra, luoksein,
kun aika käy nyt päättymään.
Vie minut kerran ikuiseen elämään.
Suo, oi Herra rauhas, kun ilta saa.
Tee niinkuin vain tahdot, se on armoa.
Luo jää meidän kaikkein, kun päättyy työ.
Vain Sä yksin valvot, kun laskeutuu yö.
Tee, niinkuin vain tahdot. Amen.
-
Kun ilta tuli, oli venhe keskellä järveä, ja hän oli yksinään maalla. Ja kun hän näki heidän soutaessaan olevan hädässä, sillä tuuli oli heille vastainen, tuli hän neljännen yövartion vaiheilla heidän luoksensa kävellen järven päällä ja aikoi kulkea heidän ohitsensa. Mutta nähdessään hänen kävelevän järven päällä he luulivat häntä aaveeksi ja rupesivat huutamaan; sillä kaikki näkivät hänet ja peljästyivät. Mutta heti hän puhutteli heitä ja sanoi heille: "Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö". Ja hän astui venheeseen heidän tykönsä, ja tuuli asettui.
Tuolla keinuu pieni pursi vasten tuulta ponnistain.
Merimiesten mielen mursi myrsky aalloin raivokkain.
Onko heille pelastusta? Onko lainkaan toivoa?
Myrsky-tö on sysimusta, mielet säikkyy pelosta.
Silloin nähdään vetten päällä hahmo kirkas liikkuvan.
Purressansa miehet täällä joutuu kauhun valtahan.
Tuttu ääni lausuu heille: "Minä oon, siis rauhaa vaan!"
Sydämille järkkyneille uusi toivo tarjotaan.
Herran purteen astuessa myrsky taukoo, tyven saa.
Aamuruskon koitellessa venhe rannan saavuttaa.
(Mikael Nyberg)
-
Taas Pena sai sieluni kanteleen soimaan.
Tätä isäni lauloi kun olin lapsi! Olin tämän kokonaan unohtanut.
Muistelin toisen säkeistön alkaneen: Ei oo heillä pelastusta, ei oo toivoa ollenkaan..
Olikohan isä uskovainen? Hän lauleli paljon tällaisia slaavilais-tunnelmia. Kuten: Kas lokki tuol ylhäällä uljaana liitää..
Sairasvuoteellaan isä pyysi Jumalan sanaa kuullakseen. Vaasan täti oli ainoa uskovainen. Hän luki ja sitten minäkin...
Voi Pena!
(http://www.cosgan.de/images/smilie/engel/n020.gif)
-
Tämä versio on 1951 uudistetuista Hengellisistä lauluista ja virsistä. Minäkin muistan jotkin sanat vähän toisin.
-
Minkälaanen on hyvä tyyny? :015:
http://www.sley.fi/sites/default/files/mediakirjasto/Esa%20Luomaranta%20vappusaarna.mp3
-
Vapahtajani, tee minusta rauhasi välikappale,
niin, että sinne, missä on vihaa, toisin rakkauden,
missä on loukkausta, toisin anteeksiannon,
missä epäsopua, loisin yksimielisyyden.
Sinä olet sanonut: Uudeksi minä luon kaikki. Se olisi nyt tarpeen.
-
Ihminen on kuin ruoho,
ihmisen kauneus kuin kedon kukka.
Ruoho kuivuu, kukka lakastuu,
mutta Herran sana pysyy iäti.
Juuri tämä sana on teille ilosanomana julistettu.
Ihme: cuinga iloit void?
Ettäs näed ilmeisest
Mailman cauhjad muutted,
Cuolema corja, kätke varjon'
Mixis sittä tuuled?
Cuolem pettä cohta'
lyhy ikä ihmisell,
Ei elä mond vuotta,
Sisäld cato, pääldä hajo,
Liha lahoip totta.
Eip yhtän ihmistä
Syytöind synnist olle:
Täst täyty vissistä,
Tulisen tupan tulla,
Siel piinatta, ja vaevatta,
Idcus ijät olla.
Omatieto tiene,
Maannu synneisä syväld,
Idsens duomit taine,
Cuolon jalcen, (pahoin pelkän,)
Todhen duomarin saanen.
Mitä vaaru väärä,
Constid kaick taito auttap?
Cosca mennen erän.
Eli mengätt, taicka tulcatt,
Duomarin sanan perän.
Duomari totinen,
Coscas tuled duomijoll,
Silloins met muistane
Otta armos suojan:
Joitas ostid, ja lunastid,
Älä cadhot Luoja.
-
Tuon tästä päivästä kiitoksen sulle
häveten, Herrani, tunnustan sen,
huonosti suoritin tehtävät sen.
Vaan anna virheeni anteeksi mulle,
syntini unhota, uskollinen,
päiväni palvelus puutteellinen.
rukoile minulle, armollisin, uusia voimia, uskoakin.
-
Kuin rauhallisena tummuu ilta
ja oksien alla hämärtyy.
Kysy taivaan pitkiltä tanhuvilta
mist on tämä lahjoitettu ilta
ja missä on tyyneyteesi syy.
Oli aivan turhaa ja tuskallista
luo salaisuuksien ponnistaa.
Se on loppumattoman louhimista,
se on pohjattomuuden luotaamista,
se on kysymysmerkkien seulontaa.
Älä kaivele mistä ja minkä vuoksi.
Ole tyhä vain. Ole auki vain.
Suo salaisuuksien tulla luoksi
tai haipua niinkuin pilvet juoksi
yli metsän latvojen humisevain,
suo silmien paistaa, henkien tuulla
läpi tuntosi valvovan tuokion.
Vain hiljaisella on korvat kuulla.
Kun askeleet hiipivät porraspuulla
vain odottajan ovi auki on.
Aaro Hellaakoski Huojuvat keulat , 1946
-
ILTARUKOUS
Jumala, minne sä kätket
kaikki ne rukoukset,
joita sä hiljaiset illat
taivaassa kuuntelet?
Sinä kirjoittelet ehkä
ne suuriin kirjoihin
lukeaksesi niitä
ihan huviksesikin.
Ne kirjat ovat kai kauniit.
Ja siitä myös - totta kai -
minunkin rukoukseni
edes yhden sivun sai.
Jos olet, Isäni, koskaan
sitä sivua huomannut,
olet nähnyt, mitä mä olen
niin kovasti rukoillut.
Oiva Paloheimo 1935
-
Päivä sanoo toiselle päivälle: Elämäni on vaeltamista'
suureen iankaikkisuuteen. Sydämeni tottukoon sinuun;
kotini ei ole tässä ajassa. (Teerstegen)
Vinoon painuu säteet pävän
ja kuusikko tummenee,
Metsässä tuolla puolen aidan
enää vain rastas viheltelee.
Pois on mennyt päivänpaiste,
pihan kuutamo valaisee
hiljaa on metsä, hiljaa taivas
uninen lintu vaikenee
Kun aika leikit on lopettaa
sinun luoksesi Jeesus, tulla saa
ja muistaa, luottaa, rakastaa
sinun luonasi rauhan saa
-
Kaikesta sydämestäni minä huudan; vastaa minulle, Herra. Minä tahdon ottaa sinun käskyistäsi vaarin. Minä huudan sinua, pelasta minut, niin minä noudatan sinun todistuksiasi. Jo ennen aamun valkenemista minä huudan, sinun sanoihisi minä panen toivoni. Jo ennen yön vartiohetkiä minun silmäni tutkistelevat sinun puhettasi. Kuule minun ääneni armosi jälkeen; Herra, virvoita minua oikeutesi mukaan. Lähellä ovat ilkeät vainoojat, jotka ovat kaukana sinun laistasi. Lähellä olet sinä, Herra, ja kaikki sinun käskysi ovat todet. Jo aikoja minä olen tiennyt sinun todistuksistasi, että sinä olet perustanut ne iäti pysyviksi.
Suo lepo maatessan';
Pois rewi sielustan'
Saatanan myrkkynuolet,
Maailman turhat huolet,
Saastaiset ajatukset
Ja lihan huwitukset.
Häpeään, Herrani,
Wie wiholliseni.
Rukoilen nimes kautta:
Mua tänä yönä auta;
Mua kätke helmahasi
Ja holhoo armollasi.
Lewitä siipesi
Nyt minun päälleni.
Mua armos varjotkohon,
Ylitsen' walwokohon,
Niin että suojassasi
Mä nautin lepoasi.
-
Päivää lähempänä iankaikkisuutta, ja minun on sinne välillä ikävä. Miksi on, en yhtään ymmärrä. Otatko minut vastaan, otatko, Jumala? Minulla ei ole muuta pakopaikkaa, kuin Sinun sanomaton laupeutesi. Minulla on välillä typerä olo, kun kirjoittelen näitä, ihan kuin olisin hurskaampi kuin olenkaan. Mutta kun tämä nyt vaan on näin. Typerää tai ei.
Taas päivä ajan virtahan
nyt iäks uppoaa.
Armosta hyvän Jumalan
yö levon lahjoittaa.
Sä Herra aina sama oot,
ja tarjoot armoas
jos yöt ja päivät vaihdelkoot
on kaikki huostassas.
-
Keep on flowing, Leena!
-
Päättyy viikon askareet,
sun päiväs, Herra, koittaa.
Yli järven kirkonkellot
sunnuntaita soittaa.
Liitä minut itseesi
kun kuljen kohti uutta
Kasvaa anna rakkaudessa
kohti ikuisuutta.
-
Taivaan Isä hoitaa lastaan.
Hän on Isä jokaisen.
Aamulla hän tulee vastaan,
kuulee iltarukouksen.
Hän ei muista virheitämme,
meille antoi Jeesuksen.
Hän on aina ystävämme.
Hän on Isä jokaisen.
Taivaan Isän sylissä
jokainen saa levätä. yhä lapsellisempana mummina
VK 503:3
-
Psalmi 141
Daavidin psalmi
Herra, minä huudan sinua!
Riennä avukseni,
kuule ääneni, kun sinua huudan!
Olkoon rukoukseni edessäsi uhrisavuna,
olkoot kohotetut käteni iltauhri.
Herra, aseta vartija suulleni,
pane vartio huulteni portille.
Älä anna minun hairahtua pahaan,
jumalattomien mielettömään elämään,
veljeilemään pahantekijöiden kanssa,
nauttimaan heidän herkkujaan.
Oikein on, jos vanhurskas minua lyö.
Auta, etten torju hänen kuritustaan -
se on kuin öljyä pääni hiuksille!
Yhä uudelleen minä kohotan rukoukseni
jumalattomien pahuutta vastaan.
Kun heidän johtajansa syöstään jyrkänteeltä,
silloin kaikki ymmärtävät,
kuinka lempeää minun puheeni oli.
Niin kuin kynnetty ja kuokittu maa,
niin olivat heidän luunsa
hajallaan tuonelan portilla.
(Alkuteksti on erityisen vaikeatulkintainen.)
Herra, minun silmäni katsovat sinuun,
sinuun minä turvaan.
Älä jätä minua suojaa vaille!
Varjele munua, että vältän jumalattomien ansat,
pahantekijöiden pyydykset.
Sotkeutukoot he itse verkkoihinsa,
minun tieni kulkekoon niiden ohi!
Jeesus kuitenkin veljeili meidän pahantekijöiden kanssa ja nautti vieraana meidän herkkujamme eikä torjunut meidän ansaitsemaamme kuritusta. Kiitos siitä!
-
Pyhäkoululehtikin tuntee Bonhoefferin:
Minussa on pimeyttä,
mutta sinun kanssasi olen täynnä valoa.
Olen yksin, mutta sinä et minua jätä.
Olen levoton,
mutta sinun kanssasi minulla on rauha,
uutta kärsivällisyyttä.
Sinun tiesi käyvät yli ymmärryksen,
mutta sinä tunnet minun tieni.
-
VK 374.
http://evl.fi/Virsikirja.nsf/1daa04ebef55216dc2256de40033cc24/74c0743ce63f9860c2256d67002e4a23?OpenDocument
-
KÄYN NUKKUMAAN
Herra,
tule ja kätke minut suojelukseesi
yön saapuessa.
Peitä meidät armollasi,
niin kuin olet luvannut.
Sinun lupauksesi ovat
monilukuisemmat kuin taivaan tähdet.
Armosi on syvempi kuin yö.
Herra,
tulee kylmä.
Me tunnemme yössä
kuoleman henkäyksen.
Yö saapuu,
loppu tulee,
mutta myös Jeesus Kristus tulee.
Herra,
häntä me odotamme
päivin ja öin.
Aamen.
Nouskoon iloni kuin lintu kohti taivasta, afrikkalaisia rukouksia
-
Gud som haver barnen kär,
se till mig som liten är.
Vart jag mig i världen vänder
står min lycka i Guds händer.
Lyckan kommer, lyckan går,
du förbliver, fader vår.
-
Gud som haver barnen kär,
se till mig som liten är.
Vart jag mig i världen vänder
står min lycka i Guds händer.
Lyckan kommer, lyckan går,
du förbliver, fader vår.
Kiitos, maisakai, tuosta hyvästä "Ystävä sä lapsien" -virren versiosta! Se oli ennen jopa nuorisokokousten rukouksena, mutta viimeinen rivi oli siihen aikaan ehdollinen: "Den Gud älskar, lyckan får." Siinä oli ahdistavinta, että ei tiennyt, kumpi sanoista "den" ja "Gud" oli subjekti, kumpi objekti.
-
Subjektina se kuuluu kristinuskoon. Objektina se kuuluu... mitenkä nyt niin diplomaattisesti... saatananuskoon.
-
Matkamies teki lähtöänsä - ajasta ikuisuuteen. Kerran oli hänkin ollut nuori, mutta nyt tunsi jo selvästi: "Ohi on sinun aikas." Vain lähtö ja tilinteko oli jäljellä elämästä. Siinä kuuli hänen perheväkensä lähtijän tuon tuosta toistavan: "Kun osaisi olla Kristuksen!" Vanha kilvoittelija tunsi osaamattomuutensa. Niissä tunnoissa hän nukkui pois.
Ja isänmaa on sen nimi, toim. Jussi Kuoppala ja Paavo Maunula, 1961
SV 100 (1963)
1.
Kohti isänmaata kulkevat
Tien kaidan matkamiehet.
He maan pääll' ovat vierahat
Ja oudot, muukalaiset.
Ei asuntoa pysyvää,
vaan vaivaa, koti-ikävää
On heillä maailmassa.
2.
Vaan kotinsa he tietävät
Löytyvän taivahasta.
Yöt, päivät sinne rientävät
Turhasta maailmasta.
Tuot' isänmaata ihanaa
Matkansa aina tarkoittaa.
He sinne ikävöivät.
5
Myös monet murheet maalliset
Vaivaavat painollansa
Ja ruumiin tarpeet, puutokset
Sortavat suruillansa
Katoova maja maallinen,
Astia heikko, savinen
Myös mieltä rasittaapi.
8.
Myös sisällinen turmelus
Useimmin heitä vaivaa,
Ja luonnon vastahakoisuus
Sielulle hautaa kaivaa.
Nyt kiusaa heitä epäilys,
Toisella kertaa ylpeys,
Niin työläs heill' on taival.
-
"Sitä, joka joutuu syvissä ahdistuksissa tuntemaan todella turmeluksensa ja syntisyytensä, josta tulee syntinen, opetetaan myös uskomaan, että Herra armahtaa häntä, että hän on Kristuksessa armahdettu ihminen. Ei tämäkään ole helppoa opittavaa sellaiselle, joka on tullut tuntemaan totuuden itsentänsä, mutta opittava se on. Niinpä, rakkaat ystävät, jotka tulitte tänne pyhäkköön rukoilemaan, uskokaa aina, että Herra auttaa ja armahtaa vielä nytkin syntisiä. Älkää antako sielujen vihollisen tukkia tietänne armoistuimelle! Ei millään! Luottakaa Jumalaan ja hänen sanomattomaan armoonsa Jeesuksessa Kristuksessa!"
Se armo on sanomaton, Väinö Malmivaara 1960 (s. 112-113)
SV 197 (1963)
1. Jo laskea sain
Mä sauvani kyynelten tiellä.
Oi,armosta vain
Soi Isäni itkuja siellä.
Hän minutkin näin
Vei vaivasta Kristuksen luokse.
Siis Herrahan päin
Vain, ystävä, aina sä juokse!
3. Nyt ylistäkäät,
Te, kulkijat vaivojen tiellä,
Ja nostakaa päät,
Te kyynelin kylväjät siellä,
Kun syntinen vaan
Saa nukkua haavoihin Herran
Ja helmasta maan
Taas herätä taivaassa kerran!
-
"Sitä, joka joutuu syvissä ahdistuksissa tuntemaan todella turmeluksensa ja syntisyytensä, josta tulee syntinen, opetetaan myös uskomaan, että Herra armahtaa häntä, että hän on Kristuksessa armahdettu ihminen. Ei tämäkään ole helppoa opittavaa sellaiselle, joka on tullut tuntemaan totuuden itsentänsä, mutta opittava se on. Niinpä, rakkaat ystävät, jotka tulitte tänne pyhäkköön rukoilemaan, uskokaa aina, että Herra auttaa ja armahtaa vielä nytkin syntisiä. Älkää antako sielujen vihollisen tukkia tietänne armoistuimelle! Ei millään! Luottakaa Jumalaan ja hänen sanomattomaan armoonsa Jeesuksessa Kristuksessa!"
Se armo on sanomaton, Väinö Malmivaara 1960 (s. 112-113)
Juuri näin!
-
Kun meille kirkastuu, että me yksinpä vanhurskautta harjoittaessamme olemme itsekkäitä ja laskelmoivia, me ymmärrämme, ettemme me voi Jumalan edessä turvata tekoihimme. Meillä ei ole sen vertaa ominaispainoa, että se kelpaisi punnukseksi vanhurskauden vaakakuppiin. Elämänsatomme, joka ihmisten sitä arvioidessa havaitaan monilta osin kelvolliseksi, osoittautuu pyhällä puimatanterella kauttaaltaan akanoiksi. Emme selviä tilinteossa ja tuomiolla sillä, että anomme yksityisiä pahoja tekojamme anteeksi. Meidän on pakko rukoilla niin, kuin publikaani teki rintaansa lyöden temppelissä: Jumala ole minulle syntiselle armollinen." (Luuk. 18:13) Me joudumme jättäytymään koko painollamme sen armon varaan, mikä Kristuksen täydellisessä sovitusteossa meille tarjoutuu.
Osmo Alaja, Siionin juhlaa, 1983
SV 272
1. Jos lienen joskus uskonut,
nyt kaikki se on mennyt.
Kun mietin tätä elämää,
niin vihdoin myönnän sen nyt.
Oi, kuuletko, kun huokauksin
ja pakahtuvin sydämin
näin, Jeesus, rukoilen nyt.
2. Ei lapsellinen uskoni
tuo epäilystä kestä,
vaan nähdessään sen tulevan
pois väistyy sydämestä.
Sinua, Jeesus, epäilen,
kun kärsimystä ihmisten
vain katsot etkä estä.
3. Sen kuitenkin nyt ymmärrän:
Ei ole turvaa muuta
kuin yli sotatantereen
katsoa ristinpuuta.
Voin matkan päästä nähdä sen,
vaan pelkään, että loittonen
pois, kohti surman suuta.
4. Suo anteeksi nyt syntini,
myös suurin synneistäni,
se, etten usko kenenkään
kuulevan pyyntöäni.
Vaan silti, kun taas kompastun,
helmaasi, Jeesus, tarraudun
kuolemanhädässäni.
5. Oi, vielä kerran armahda
lastasi oikukasta,
myös pelasta, jos kerran voit,
laivasta hukkuvasta.
Jos rakkauden kadotin,
jos vaikka kuolee uskokin,
en lakkaa toivomasta.
Jouko Mäki-Lohiluoma
-
SV 193
1. Vielä, Herra, kutsut meitä,
vielä sanas saarnataan,
vielä vyötät väsyneitä,
vielä muistat heikot maan.
Siitä sua me kiitämme,
Jumalamme, Isämme,
Poika sekä Henki Pyhä,
nyt ja iäisesti yhä.
2. Armotyösi näillä mailla,
Herra, aina säilytä,
ettei synti myrkyn lailla
koko kansaa näännytä.
Sido nuoret sanahas,
sulje armohelmahas,
nosta turhan riennon alta,
riistä turvaan maailmalta.
3. Anna seurakunnallesi
Hengen päivä palava.
Muista huudot hurskastesi.
Aika nyt on vakava.
Pue piispat, vartijat,
Herran kansan kaitsijat
voimallasi taivahasta.
Estä Suomi hukkumasta.
4. Anna, Herra, kansallemme
kristillinen hallitus,
suojaa rauha kotiemme,
kuule köyhäin huokaus.
Nouskoon kiitos päältä maan
sulle taivaan kunniaan,
Isä, Poika, Henki Pyhä,
nyt ja aikain loppuun yhä.
Väinö Malmivaara
-
Väsyneenä ruumiini
kaipaa lepoon luoksesi.
Luoja, anna ihmisten
jäädä suojaan enkelten.
Minä rikoin vastaasi,
anna kaikki anteeksi.
Jospa voisin huomenna
alttiin mielin palvella.
Kaikki rakkaat, läheiset
sinä, Herra, varjelet.
Anna koko maailman
löytää luokse Jumalan.
Louise Hensel, Laula kaikki maa 130
-
Tule askele askeleelta
minun kanssani kulkemaan
Sua ilman en saata olla
pysy luonani ainiaan
-
JÄLJITTELYN TULOKSIA
Ihminen näki lentävän kotkan
ja yritti jäljitellä sitä.
Niin syntyi lentokone.
Ihminen näki veden alla uivan valaan
ja sitä jäljittelemällä
rakensi sukellusveneen.
Ihminen kuuli satakielen laulun.
Hän koetti jäljitellä sitä
ja keksi soittimet ja konsertit.
Ihminen näki skorpionin
ja sen keinoja jäljittelemällä
suunnitteli ruiskeen.
Ihminen näki lepakon ja sen toimintaa seuraten
keksi tutkan.
Ihminen näki toimivan paholaisen.
Hän yritti ottaa oppia siitä
ja keksi pommit ja sotalaitoksen.
Ihminen otti Jeesuksen opin vastaan
ja koetti seurata sitä,
ja hänestä tuli rauhan ja pasifismin puolustaja.
Johnson Gnanabaranam: Tänään, Herrani; Kirjaneliö 1984
-
kävinpä tässä piiiiiitkästä aikaa
oikein oikeassa kapakassa ja
kuinka ollakaan
siellä syntyi tosi hedelmällistä sananvaihtoa... hyvän viinin voimalla kait
-
oli kivaa
-
ja kaikkia edellisiä runojen... rukouksein säkeitä...komppaan (onkohan se nyt ihan oikea sana...)
huomenna varmaan nolostelen näitä rivejä, mutta
tämmöstä tämä elo nyt on...
hyvää yötä
-
Herra,
tahdomme viettää tänään hauskan illan,
jos sinä annat meille siihen luvan.
Me tiedämme,
että toiset ihmiset ovat hädässä ja kurjuudessa
tai ovat juuri kuolemaisillaan.
Me rukoilemme sinua
heidän puolestaan.
Sinä suot ilon.
Lohduta heitä.
Ja nyt, tule myös meidän luoksemme,
niin että osaisimme iloita oikein.
Tule,
sinä armollinen, rakas, ystävällinen Jumala.
Me tahdomme nyt laulaa ja lyödä rumpua
ja olla iloisia.
Sinun nimessäsi me aloitamme.
Aamen
Nouskoon iloni kuin lintu kohti taivasta
-
Jumala pitää huolta kaikista ihmisistä...
vaikka en sitä meinaa uskoa.
Mutta Sinä olet antanut lupauksen, se riittäköön minulle
-
Jumala pitää huolta kaikista ihmisistä...
Sytytän kynttilän ja kuuntelen ... SV...
-
SV...
...293
-
Taimi Saaren runo teoksesta Yhteyden hetkiä (Suomen Lähetysseuran julkaisu, Kirjaneliö 1983):
KUKON LAULU
Traktorimme pysähtyi usein,
polttoaine ei ollut puhdasta.
Liikuimme eteenpäin
lepäsimme ja ihailimme
täyden kuun valossa
Namibian puiden monimuotoisuutta.
Kiirastorstai-iltana
lampuista sammuivat valot.
Jäimme tielle,
mutta suuri ystävällinen talo otti
meidät suojaansa.
Talossa paloi monta tulta,
yhdellä valmistui illallinen.
Me naiset saimme yhteispetin
sistin olkikatoksen alla.
Kuutamo oli kirkas,
kodin rauha piti meitä sylissään.
Pitkäperjantaiaamuna
nousimme varhain,
kun ei edes ensimmäinen kukko
vielä ollut laulanut.
Vieraskatokseen sytytettiin nuotio,
osa talon väestä ja me vieraat
istuimme sen ääressä.
Kuun valossa ja tulen lämmössä
pitkäperjantaiaamuna
istuimme hiljaa
kuin odottaen.
Sitten kukko lauloi.
Sanomatta muistimme.
Katsoimme tuleen,
kumarruimme aamurukoukseen.
Todellinen salaisuus
on hetki,
kukon laulun mittainen,
iäisyyksiä koskettava.
-
Kiitos iltahartaudesta! Yhteys tuntui lämpöiseltä tänne räntäsataiseen Lahteen asti. Hyvän huomenen toivotus kaikille!
-
Kaikesta huolimatta Herra...mullistuksien ja avuttomuuden keskellä. Minulla on toivo, hieman uskoa ja vapautta ...
SV...
-
SV...
239
Maat, metsät hiljenneinä
ja meret tyyntyneinä
kiittävät Jumalaa.
On laannut voima tuulten.
Vaikene, puhe huulten.
Vain sydän puhua nyt saa....
Johan Kahl
Sävel Saksalainen
http://www.h-y.fi/sv/sv_231-240.html#239
-
Jumala pitää huolta kaikista ihmisistä...
Sinä päätät en minä.
-
Taas päivä ajan virtahan
nyt iäks uppoaa.
Armosta hyvän Jumalan
yö levon lahjoittaa.
Siis huomaas turvallisna jään,
kun päättyy päivä tää.
Ja jos mä uuden aamun nään,
taas saan sua ylistää...
-
http://areena.yle.fi/audio/1305990139512
-
http://areena.yle.fi/audio/1305990139512
Kiitos!
-
Älä anna itseäsi sotaan ja keskusteluihin saatanan ja filosofien kanssa, sillä siitä tulee aina myrkkyä; äläkä anna kaikenlaisten opetusten tuulten kuljetella itseäsi. Ennen mahdat suruttomana maata Herran edessä kuin nojata vanhan tietouskosi päälle, tietämättömänä mihinkä se vienee.
-Paavo Ruotsalainen-
http://www.youtube.com/watch?v=QqBKIy9BzLI
-
Herra, sinapinsiemenen loit
ja kylvit sydämeen.
Rukoilen sen tähden:
suo kasvu siemeneen,
suo itsekkyyden kuolla
ja nousta nöyryyden
ja valtakuntasi rauha
suo löytää jokaisen.
Leena Suutarla: Sinapinsiemen, kertosäe
-
Muutens, onks kellään käsitystä, mistä sinapinsiemenistä Raamattu puhuu?
Sen pitäisi olla maailman pienin siemen, mistä kasvaa suuri puu.
Se ei ole ainakaan se sinapinsiemen, mitä säilykkeisiin mausteeksi laitetaan. Se ei ainakaan ole pienin siemen, eikä siitä kasva puuta.
-
Aapeli Saarisalon Raamatun sanakirja väittää sinapin kasvavan luonnonvaraisena parimetriseksi. Näin Saarisalo: "Vertauksessa se kylvetään peltoon (maailmaan) eikä puutarhaan, ja se kasvaa vapaasti, kunnes sitä ei enää voi sanoa vihanneskasviksi, vaan pensaaksi tai puuksi. Siemen ei tuotakaan enää 'oman lajinsa mukaan' vaatimatonta yrttiä, vaan muodostaa epämuodostuman, turhamaisen puun, jonka oksilla linnut pesivät."
-
Päivän teksti -ketjusta:
Näin sanoo Herra: - Pysähtykää ja katsokaa, minne olette
menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea
tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan.
Jer. 6:16
Pysähdyn, mutten näekään. Toivottomuus lyö minut maahan. Mitä, turhaako reissuni, kompurointini ja kiiruhtamiseni tänne saakka! Opinko ikinä oikeaan! Kaksi askelta eteenpäin, yksi taakse. Olenhan edennyt!
Hetkittäin tajuan kuin salaman valaisemana, enkä silti tahdo suostua ymmärrykseen asti. Armahda! Palaan juurille ja sieltä sen löydän: Hän on armollinen, Hän on uskollinen. Ilo murheen jälkeen - näin sen pitää olla. En osaisi arvostaa iloa monen ilon perään.
SV 254
http://www.youtube.com/watch?v=Sp4itGaKQHY&feature=related
-
Iltahartaudeksi Histan veisaajat:
SV 176
1. Jeesus, sana elämän,
tule meidän keskellemme.
Soisit tules syttyvän,
sytytä siis sydämemme.
Anna voimaa sanastasi
ja sun läsnäolostasi.
6. Paina meitä paremmin
alas yksinkertaisuuteen,
tutustumaan syvemmin
sinun ristis salaisuuteen,
valos anna tutaksemme
turmelusta sydämemme.
Lars Nyberg
Sävel Etelä-Pohjanmaalta
SV 155
1. Käy isänmaataan kohti ain
tien kaidan matkalaiset.
He ovat täällä vieraat vain
ja oudot, muukalaiset.
Ei majaa heillä kestävää,
vaan vaivaa, koti-ikävää
on heillä maailmassa.
12. Ne kaikki, jotka kulkevat
autuuden tietä kaitaa,
esteitten läpi tunkevat,
kun Herra heitä hoitaa,
vie asuntoihin ihaniin,
Karitsan häihin iäisiin.
Myös meitä hoida sinne.
-
Kiitos näistä edellä. <3
(http://1.bp.blogspot.com/_aqKJq-xzkgM/Rs8oaEGjYZI/AAAAAAAAAmA/Tbf68knm7MY/s400/enkeli.gif)
-
Vieras
metsäkylästä
saapui, kun aurinko kieri
punaisena pallona mäen taa.
pitkän matkan hiekassa tarponut
ilahtui voittaessaan kilpailun
auringon kanssa.
Hän oli perillä
ennen pimeää.
Keskustelimme kauan.
Kyläsi kuulumiset
koskettivat ja väsyttivät.
Kiitos,
että kerroit.
Taimi Saari: Yhteyden hetkiä, Kirjaneliö 1983
-
KUKKA
Tapoin hyönteismyrkyllä
suuren hämähäkin.
Kun lääke alkoi vaikuttaa
kahdeksan raajan liikkeet olivat julmat.
Mutta kun aika tuli
se paneutui selälleen,
kaikki kahdeksan jalkaa kauniisti kasvojen päälle.
Nyt se oli kuin kukka.
Eikö kuolema olekin kukka,
silloinhan puhkeaa se lakastumaton,
julmaraajainen häviää,
tulevat terälehdet
ja kesä.
Taimi Saari: Yhteyden hetkiä
-
Kiitos Pena näistä Taimi Saaren runoista. Pidän aivan hurjasti tuosta KUKKA runosta. Täytyy katsoa kirjaston nettisivuilta löytyykö Lahdessa hänen kirjojaan, ja panen tilaukseen.
-
Kun sinä Jeesus tulet
Kun Sinä, Jeesus, tulet
sieluni pimeään huoneeseen,
herään aamun kirkkauteen.
Kun Sinä, Jeesus, tulet,
paljastuu sisin saastainen.
Tunnon täyttää tuska katumuksen.
Kun Sinä, Jeesus, tulet,
tiedän, kaikki nyt korjataan.
Sinun hoidossasi levätä saan.
Lyyli Saavalainen, Jumalan tuuli, Anni Valkaman säätiö 1990
-
Ole sinä näkyni, oi sydämeni Herra:
ei minulla ole mitään muuta,
Sinä olet kaikkeni.
Sinä olet parhain ajatukseni öin ja päivin,
valveilla ja unessa Sinun läsnäolosi on valoni.
Ole sinä viisauteni,
Sinä minun tosi Sanani,
minä iäti sinun kanssasi, Herra,
Sinä minun kanssani.
Sinä minun suuri Isäni,
minä sinun rakas poikasi.
Sinä kotonasi minussa,
minä yhtä Sinun kanssasi.
Vanha iiriläinen rukous, Sanan aika, kirkkovuosi 2006-2007
-
Herra Jumalani,
rukoilen Sinua Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä:
lahjoita minulle loppumaton rakkaus,
niin että lamppuni syttyisi kosketuksestasi
eikä ikinä sammuisi;
palakoon se minulle ja valaiskoon toisiakin.
Pyhän Columbanuksen (Columbán, 540-615) rukous
-
SV 190 (VK 409) 1,2, ja 3.
http://www.youtube.com/watch?v=TyZTiMcAwb0
-
Kristukselle kuuluvat heikkouskoisetkin
Nekin, jotka ovat uskossa heikkoja, kuuluvat Kristukselle, muuten ei Herra olisi sanonut Pietarille: 'Vahvista veljiäsi'. Samoin sanotaan: 'Uskossa heikko ottakaa huostaanne' ja 'Rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja'.
Elleivät heikkouskoiset kuuluisi Kristukselle, niin minne joutuisivat apostolit, joita Herra usein nuhteli heidän epäuskonsa tähden, vieläpä ylösnousemisensa jälkeenkin?
Luther: Pöytäpuheita
(Luuk 22:32, Room 14:1, 1 Tess 5:14 ja Mark 16:14)
-
se on hieno kirja...
-
Jokaisen kristityn teon tulisi olla Jumalan palvelemista, jotta inhimillinen luonto kaikessa vapautuisi paheistaan katsoessaan Kristuksen kärsimystä ja jotta se alkaisi rakastaa Kristusta ja tuntiessaan lihan himoa tai joutuessaan muunlaiseen kiusaukseen ajattelisi: "Voi, kunka pääsisin eron tästä himosta, Jumalani, auta minua!" Kristuksen kärsivällisyyden katseleminen saa ihmisen, joka tunnustautuu tämän Herran palvelijaksi, kokemaan hänet suloisena, lempeänä ja hyvänä. Kaikki virtaa ehtymättä sisältä päin kohden iäisyyttä, jos sillä on lähteensä ristissä. Kristus on opettanut kaiken elämällään ja kuolemallaan.
Martin Luther, Theologiae fundamentum (1514-1520)
Totta kai tulisi olla, mutta eipä taida useinkaan olla. Onneksi hän kuitenkin on suloinen, lempeä ja hyvä.
-
Onhan tuo hieno tavoite, niin monelta puuttuu nykyisin elämän tarkoitus, ja tuossa sitä piisaa. Älä näytä ärtyneeltä kassajonossa, hymyile bussikuskille, avaa ovi naapurin mummolle, kysy tarvitseeko apua kauppakassin kantamiseen ylimpään kerrokseen, pyydä iloisesti anteeksi naapurilta, joka kä-ry-ää siitä että unohdit kuivat pyykit kuivaushuoneeseen.
Jos tuon kääntää noin päin, se merkitseekin iloa, minä joka en voi tehdä mitään, voin tehdä tärkeimmän. Ja oikein tsempata. :023:
-
Eikä Anna unohtanut illalla rukoilla Harri Hyrysen puolesta. Hän rukoili myös Seijan ja Samin puolesta. Ja vanhojen ihmisten, esimerkiksi mummin ja Jarnon ja Tarun vaarin puolesta. Ja pakanoiden puolesta, jotka eivät tiedä Jeesuksesta. Ja lähetyssaarnaajien puolesta, jotka kertovat heille Jeesuksesta. Ja kaikkien ihmisten puolesta, jotka tarvitsevat apua. (Keitä sinä muistat iltarukouksessasi?)
Enkeli seisoi ja kuunteli. Hän levitti suuret näkymättömät siipensä Annan yli, ja kun Anna oli nukahtanut, hän vei Annan rukoukset Jumalan eteen. Jumala vastasi niihin siunauksella. Enkeli toi Jumalan vastauksen maan päälle Harri Hyryselle ja niille muille. Annakaan ei jäänyt ilman siunausta.
Elma Aaltonen, Anna kulkee enkelin kanssa
-
VK 510.
http://www.youtube.com/watch?v=S8Q6Hm8lzKA
-
SV 137
Herra, Herra, älä heitä,
kasvojasi älä peitä.
Korjaa korven matkalaista,
Hoida, tue horjuvaista.
Tätä virttä eräs nuorimies kerran arasti pyysi veisattavaksi seuroissa.
"Hän elää ja sinä saat elää Hänessä ja Hänen kauttansa. Tuo halusi päästä Häneen käsiksi on jo sitä elämää, minkä Hän sinussa vaikuttaa. Tuo voimattomuutesi tunto on Hänen työtänsä, tuo valituksesi on rukousta Hänelle. Tuo vaivasi, ettet itse kykene esteitä poistamaan tieltäsi, on Herralle tuttu. Hän kuulee jo taampaa ahdistuneen huokaukset. Kuule, ei Hän ole kaukana sinusta, ei Hän ole kuollut! Sinunkin vaivasi ja murheesi alla, mikä sydäntäsi rasittaa, saat jo katsella tuota ylösnoussutta Jeesusta, elää salattua uskonelämää Hänessä. Sinä saat sen näin sentähden, että Hän nousi ylös ja avasi haudan."
Wilhelmi Malmivaara, Viestejä vaivatuille I, s. 199.
-
Kiitos, sadetta!
-
Meillä on ihmeellinen sana, tuo Jumalan sana. Siinä on nuhdetta ja siinä on lohdutusta. Se antaa meille elämän tiellä murhetta ja iloa. Ja silloin on murehdittava kun on murheen aika, ja taas iloittava, kun on ilon aika.
Mieleeni aina johdata,
Ett' tuhka, tomu minä,
Syntiä, uskottomuutta,
Mahdottomuutta täynnä,
Sun etees pyhin Herra saan
Näin saastaisena tulla
Ja jos sun vastaanotan vaan,
Suur aarre ompi mulla.
(J. Malkamäki: Elämä Kristuksessa, 1931)
-
Johannes on kuolemaisillaan.'
Eletään valistusaikaa, eikä pappi löydä sanoja lohduttaakseen... "Tuo on itse kauhu" hän ajattelee itse yhtä kauhuissaan. Mutta naapuri, Katrina, ennättää paikalle.'
-Katrina, miksi minä en saanut puhdasta sydäntä, kysyy Johannes tuskissaan . Helvettiu avautuu edessäni...
-Johannes, ei sinulta oarannusta puutu vaan uskona, vastaa Katrina.
-Mutta minä yritin niin kovin... Minkä tähden en sittenkään saanuty puhasta sydäntä?
-Jotta oppisit rakastamaan Jeesusta. (Bo Gierz)
...........................................
Tällä viikolla on kaikki minnyt pieleen. Sunnuntaina rukoilin, ettÄ edes ihan vähän muuttusin Jeesuksen kaltaiseksi. Ajatttelin useion Dosentin perintöä "Uskova seuraa. Seuraaja uskoo".
Ja sitten kaikki meni oikein niin siivottomasti, ettei paremmasta väliä. Ensin karhuttiin kivana yllärinä 1300 euroa ns rästissä olevia yhtiövastikkeita. Kiva oli että taoyhtiön pj kävi katselenmassa --- ilmeisesti isännöintibyroo on jättänyt ne velottamatta kun hinta putosi 600 euroa, maksoin jonkin yvelas. Sitten ilmeni että Kouvolasn osuuspankki ei siirtänytkään rahojani rahastosta Sampoon kuten vakuutti --- enkä jaksa iloita siitä että olen saman tien noin 600 ekeä rikkaampi ja selviän tuosta laskusta. Minä tahtoisin mieluummin että puhuttaisiin tptta. Enkä itsekään puhiu aina... että on paha olo, olin niin ilkeä OKO-pankin ihmisille,. ja muuta... Enkä taida edes osata rakastaa Jeesusta.
"Silmäisi eteen Jeesus, tuon sydämeni nsyyllisen... Joskus on olo, että olen liian kelvoton raajhautumaan Jeesuksen jäljissä. Ja juuri tällä viikolla näemmä' elän pahoittaakseni toisten mielen.
http://www.youtube.com/watch?v=hckdV71jumw
-
On vaikeaa kirjoittaa läppärillä kun joutuu arvaamaan mikä kirjain on napin alla!!
-
Älä sure, Leena, ei Herrammekaan aina pärjännyt rahanvaihtajien kanssa.
-
Leenalle parempaa mieltä! Ei se sinun vikasi ole, jos ympäristössä on filunkimiehiä.
-
Kiitos! Minulla on tosipaha olo aina kun olen inhottava takaisin, kun voisin olla kaikesta huolimatta ystävällinen. Siis, minä kitisen ja mangun Jumalalta että "kun edes kerran saisi itte päättää ja valita käyttäytymisesnsä" niin eri jälki ole yhtään parempaa kuin kohtauksissa. Ja jotenkin tätä alleviivaa se et on kyseessä pääsiäisviikko. Olisi varmaan hieno fiilis jos olisi ollut oikein herttainen niille kaikille. Olin vain Sampo-pankissa, jossa minulle oltiin.
-
Leenalle parempaa mieltä! Ei se sinun vikasi ole, jos ympäristössä on filunkimiehiä.
Kiitos vielä kerran... vein heille pienen kukka-asertelman (halvimman mitä myivät, ei sentään liioitella) ja sanoin etteihän se juuri teidän syytä ole että minua tässä putiikissa kerran vedätettiin... ja vaihdoin kokonaan OKO-pankista pois, koska kerran alan siellä aina olla töykeä. Tulee mieleen se vedätys. Sampo on hyvä, ja lainaehdot tolkulliset. Käyttelytilin siirsin Nordeaan.
-
KUN TEKEE MIELI ILAHDUTTAA
Taivaallinen Isä, sinulla on paljon alakuloisia ja surullisia lapsia myös tänään. Monen lähimmäiseni on vaikea havaita pienintäkään ilon aihetta tämänhetkisessä tilanteessaan. Heidän mielensä on masentunut ja he huokaavat syvään.
Kiitos, että minulla on nyt valoisampaa. Johda minut kohtaamaan joku, jonka kanssa voisin jakaa iloni niin, että hän saisi siitä edes pienen pisaran.
Auta minua huomaamaan, ketä tahdot minun tänään ilahduttavan. Anna minulle hyvää tahtoa, oikeita sanoja ja tekoja, että onnistuisin.
Olavi Kaukola: Täällä ihminen, 1969
-
Taivaallinen Isä!
Taas tänään koettelin kärsivällisyyttäsi. Olen yrittänyt olla parempi kuin olenkaan. Olen hammasta purren jaksanut kun olisin voinut saada voimat sinulta.
Onko se muka rakkautta ja oikeaa auttamista kun päivän helteen jälkeen nurkuu: Miksi aina minä ? Mikseivät muut tee mitään ?
Eikö se ole itsekehua ja teeskentelyä ?
Sinä tiedät kaiken, minutkin.
On ihmeellistä että jaksat jatkaa kanssani. Ja annat uuden huomisen, uusin voimin, uusin tehtävin ja uusin ajatuksin.
Jeesus, ihmisenä elänyt vapahtajamme on lohduttajani. Hänkin oli väsynyt, eikä kai juuri saanut kiitosta ja kunniaa eläessään.
-
Rukoilijat kokevat Pyhän Hengen vaikutuksen eräänlaisena 'laskeutumisena päästä sydämeen'. Emotionaalisen tunnevoittoisen rukouksen koemme rukoilemisena sydämessä. Sydän tulee silloin 'Jumalan vastaanottohuoneeksi. --- Siellä me kohtaamme hänet, joka on ajaton ja paikaton, ja joka on sanonut itsestään 'minä olen se, joka minä olen'. Näin me kohtaamme kaiken elämän ja kirkkauden alkulähteen, joka on meidätkin itsetajuisina persoonallisina olentoina 'saattanut olemattomuudesta olemiseen'.
Arkkipiispa Paavali 1985
-
Kiitos Pena edellisestä. Ortodoksikirkko osaa esittää Jumalan salaisuuksia ihmisen ymmärrettävään muotoon.
Tuo on todella Pyhän Hengen rukouksen ilmiasu.
Enimmäkseen rukouksemme kai ovat kirkkorukouksia, omien asioiden pyyntörukouksia ja joskus kiitollisesta mielestä nousevia ylistysrukouksia.
-
KORAALI
Vasta nousee kiitosvirsi,
nousee niinkuin metsäkyyhky,
kun on käynyt tuskan nyyhky,
siihen saanut sulaa kirsi.
Kaikuu virsi hartaimmasti,
kun soi takaa vaivain urut,
kuoroon yhtyy suuret surut,
jotka painaa maahan asti.
Oke Peltonen
-
SV 67
1. Nyt tuhlaajapoika, jo nouse ja käy,
ei isäsi rakkaus muutu.
Hän katsoo vain: lastani eikö jo näy?
Ja kotona leipää ei puutu.
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa.
2. Kun kerjäten saavut ja ryysyissä näin,
häävaatteet hän köyhälle antaa.
Luo katseesi Jeesuksen ristiä päin:
hän syntisi tuomion kantaa.
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa.
3. Jos sydämes kova kuin timantti lie,
hän särkee sen rakkaudellaan.
Jos kauhua tuottaisi helvetin tie,
hän sulkee sen armahduksellaan.
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa.
4. Niin huonoa ei, jonka hylkäisi hän,
kun syytä ja syntiä karttuu.
Hän kyynelet kuivaa ja suo elämän,
hän kuolleenkin paareihin tarttuu.
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa.
5. Se autuas on, joka Jeesuksen luo
saa armon ja voimia juosta.
Kun risti on raskas ja murhetta tuo,
niin toivottomuudenkin suosta
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa.
6. On Jeesuksen rakkaus ihmeellinen:
ei hukkaan hän syntistä heitä.
Hän etsii ja löytää ja taivaallisen
suo rauhan hän seurata meitä.
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa.
-
Salin perällä tuntuu joku kuorsaavan. Hän kuuluu yhteisöön jolla on monta lempinimeä. Hän on rähmällään sen päivän Hufvudstadsbladetin päällä, jota olisit halunnut hetken silmäillä.
Pyytäisikö vahtimestaria ravistamaan hänet hereille? Siis omskakas?
Tai koettaisiko varovasti irrottaa lehden ja sijoittaa tilalle Pohjolan Sanomat?
Ei sentään!
Mieshän on väsynyt. Hän tarvitsee unta paremmin kuin sinä hänen päänalusenaan olevaa lehteä. Antaa olla.
Eikä hän tässä kerää itselleen mitään, ei edusta kilpailutaloutta, korkeintaan on sen tuote, pieni kupla sen pinnalla. Pitkän linjan lähimmäinen.
Ravistetaan?
Muitako ainoastaan?
Erkki Niinivaara: Elämän kirpputori 1976
-
Ei täällä alhaisempaa, kurjempaa
kuin minä, onneton, kun olet poissa,
väsynyt sielu pahan sokkeloissa
anteeksi pyytää, kärsii sairastaa.
Pudota, Herra, ketju jossa saan
taivaiset lahjat, uskoon tarttuessa
saan uuden voiman, uskon rohkaistessa
pakenen järkeä, en päädy kuolemaan.
Lahjojen lahjan arvon korottaa
sen harvinaisuus, yhä kohoaa:
ei ilman sitä rauha tule poveen.
Veresi puolestamme annoithan,
tuon lahjan muita paljon suuremman:
ainoa avain on se taivaan oveen.
Michelangelo Buonarroti 1555 tai 1556, suomentanut Yrjö Kaijärvi
-
Nukahtaminen on pieni kuolema. Uskaltaessaan nukahtaa ihminen hyväksyy - tietäen tai tietämättään - kuolevaisuutensa. Kristityt ovat tavanneet nukahtaa rukous huulillaan, siunaten itsensä meitä ympäröivän lempeän salaisuuden armoille.
Jaakko Heinimäki: Outo hartauskirja 1997
-
Joka tapauksessa laulu sanoo: "Vain sinä, Herra, sinä luoksein jää." Me muuttuvaiset emme sano: "Vain minä, Herra, sinun luokses jään."
Jos me sairaalloisesti pelkäämme muutoksia, emme milloinkaan tunne oloamme kotoisaksi tässä elämässä.
Kenneth L. Wilson: Uskaltaisinko uskoa? 1970, suomeksi 1972
-
Koskapa Jumala jaksaa kerta kerran perästä meitä kutjakkeita armahtoo, niin kaet se oes meijännii osattava armahtoo toesiammo. Meijän ei pitäs tässäkään asiassa olla niin iteriittosia, ettei toesille suotas sitä, mitä itehhii ollaan vaella.
Savolaeste katkismus 1999
-
Olin perjantaina entisen työtoverini ja ystäväni hautajaisissa. Meidän piti mennä Machhu Pichhulle(Perussa), mutta se nyt sitten jäi. Olimme sopineet sen jo parikymmentä vuotta sitten.
Hän sairasti kolme vuotta vatsasyöpää ja sanoi, ettei hänellä ole mitään hätää. Hänellä on asiat kunnossa ja vain kaksi hyvää vaihtoehtoa elää tai kuolla.
-
Isä Teemu Sipon saarnasta katolisessa messussa: Muuan pariskunta halusi yöpyä luostarissa, tai joutui yöpymään. Heidät otettiin avosylin vastaan ja esitettiin että meillä on kyllä vierashuoneita. Tervetuloa. Heidät saateltiin karuhkoon huoneeseen jossa oli yksi kapea vuode ja yksi tuoli. Vierailijat kysyivät, eikö luostarilla ole huonekaluja.
-Eikö teillä ole omia? veli kysyi.
-Me olemme vain läpikulkumatkalla, selitti pariskunta.
Veli totesi: Mutta niinhän mekin olemme.
-
Autuaita ovat poikkeavat, sillä he palauttavat meidät tajuamaan, ettei elämä ole täytettäväksemme annettu ruudukko vaan aina tuore öljypuun lehti.
Erkki Niinivaara: Elämän kirpputori 1979
-
ILTARUKOUS
Suo luoksesi, Herra, tulla,
olen köyhä ja kärsinyt.
Mit' en tietänyt ennen, tiedän,
mit' en tuntenut, tunnen nyt.
On otsani tuskan hiessä
ja jalkani haavaiset.
Muut kaatavat - Herra, nosta!
Muut lyövät - Sa lääkitset.
Olen katsonut liian kauan
yön tummiin silmihin.
Sinä sammutit päivän, salli
myös sammua murheenkin!
Ilmari Pimiä
-
Isä meidän, joka olet taivaissa.
Anna mieleni tyyntyä, levottomien ja syntisten ajatusten kirkastua sinussa.
Anna minun tuntea sinun oikeudenmukaisuutesi Jeesuksessa kristuksessa.
Tuo sydämeemme valo, ilo ja lämpö.
Anna synkkien varjojen väistyä elämästäni.
Anna minulle voimia vaikuttaa tulevaan.
Älköömme katsoko liikaa taakse.
Vaan askel kerrallaan.
Tämä hetki on aina ja ikuisesti.
Rauhassasi.
Aamen.
-
Herra, en ole sen arvoinen että tulet luokseni itse, tiedän kyllä, että jos vain lähetät sanan, niin minä paranen, mutta tule kuitenkin itse, sillä minä ikävöin sinua itseäsi, sinun läsnäolossasi on minun terveyteni.
Sinä itse olet taivaallinen esirukoilijamme, rukoile puolestani nyt, ja kuolemani hetkellä.
-
Tuon tästä päivästä kiitoksen sulle! Häveten, Herra, tunnustan sen, Huono on ollut mun palveluksen', Vaan anna armosta anteeksi mulle, Unhota useat puutokseni, Tämänkin päiväiset rikokseni!
Lähemmä ristiäs sydämen' vedä, Uskossa kiinnitä itsehesi, Ohjaa mun askeleen' armollasi, Ohdakekruunus mielessän' pidä! Nytkin mun levolle mennessäni Hautaa sun haavoihis pahuuteni!
Rukoile, Jeesus, mun eestäni silloin, Kun en mä itse voi rukoillakaan, Kun minun ruumiini vahvistumaan Unehen vaipua tarvitsee illoin, Että mä rauhassa lepäisin! Rukoile minulle uskoakin!
Jos sallit elää päivähän uuteen, Suo armos henki avukseni näyttämään salaiset siteheni, Joill' olen köytetty uskottomuuteen! Valmista minua astiaksi, Joka on sinulle kunniaksi!
-Lars Nyberg-
-
Paavali, 1. Kor.
21 Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,
22 koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta,
23 me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus.
-
Iltavirreksi SV 227
http://www.h-y.fi/522-virret-221-230#227
-
www.youtube.com/watch?v=4qOiK498jeE
-Pohjois-Savosta, arkkivirsi 1828-
-
Nöyrällä sydämellä lausuen. Suurempia sanoja joihin en kykene, mutta toivon.
http://www.evl.fi/kappeli/rukous/tunnettuja/Franciscus_Assisilainen.html
-
Jatketaan osassa 2