Keskustelu > Seuratupa

Heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman

<< < (2/19) > >>

PekkaV:

   Jokainen aamu on armon ja päivä kilvoittelun.

Pena:
Olen lukenut Malkamäen seurapuheista koottua kirjaa. Olen eri mieltä Kyöstin kanssa siitä, miten niihin suhtauduttaisiin pääkaupunkiseudun körttiseuroissa. Ukkoa kuunneltaisiin korvat hörössä ja sydän syrjällään.

1944:
Niin, körtti ei ole erilainen kaupungissa kuin maalla. Herättäjäjuhlilla olisi paljon vähäisempi määrä meitä, jos ei kaikenlaisista paikoista tultaisi.
Jos olisi vaikka vain viisikään lasta jokaisella isällä ja äidillä mukanaan, niin todella paljon meitä olisi jo silloin.

Leena:
Joskus olen sitä miettinyt, ettei ihmisillä myöskään ollut vapaa- aikaa niin paljon kuin nyt on. Jos oli vähän vapaata, oli tehtävä valintoja mennäkö seuroihin vai arpajaisiin. Niitäkin on pidetty pahoina. Syy saattaa olla meille vähän avautumaton tosin myös. Nyt on kahdeksan tunnin työpäivät ja vapaat viikonloput. Vähemmän lapsia ja sisävessat, juokseva vesi ja keskuslämmitys.

Leena:
Minusta monilla ei ole sitä jumalisuuden ulkokuorta. Jos vastaa uskovansa jotenkin johonkin muttei niinkuin kirkko opettaa tai joo, no, kuuluvansa kirkkoon koska se tekee paljon hyvää mutta ettei itse usko mihinkään niin ei minusta näy sitä ulkokuorta... Sisälle ei näe.

Mutta siitä en pääse ettei tuo olisi kieltämistä, sillä hetkellä siinä elämäntilanteessa. 

Olen ollut siinä itsekin olettaessani että kristinusko on yhtä kuin kireä viidesläisyys, siinä kolme vuosikymmentä sitten. 

Kai Jumala saattaa itse kehen tarttua.  Toivon sitä.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu