Keskustelu > Seuratupa

Aamuhartaus 13

(1/30) > >>

Riitta-mummi:
VK 389  Jumalan haltuun anna

Hollannissa 1539 / Ruotsissa 1697

https://www.youtube.com/watch?v=DVCqD4_auas
 
1.
Jumalan haltuun anna
nyt tiesi, tarpeesi
ja Herran huomaan kanna
surusi, murheesi.
Hän, joka sinut loi,
sinulle hengen soi,
tarpeesi kaikki tietää.
Hän auttaa tahtoo, voi.

2.
Niin heitä haltuun Herran
ristisi, vaivasi,
ne armossansa kerran
hän kääntää parhaaksi.
Ennen kuin luuletkaan
hän ehtii auttamaan,
ja ristit, tuskat, vaivat
hän poistaa aikanaan.

3.
Lujasti mieleen paina
ja älä unohda:
on lapsillensa aina
laupias Jumala.
Hän uskovaisiaan
ei hylkää milloinkaan,
vaan huolen heistä kantaa,
on heidän suojanaan

4.
Siis Herran tietä kulje
vakaana uskossa
ja sydämesi sulje
maailman himoilta.
Ja armahtajaasi
vain luota alati.
Jos mikä täällä kohtaa,
hän kulkee kanssasi.

5.
Jos joudut epäilyksiin,
kun murheet saartavat,
niin Herran kädet yksin
sinua kantavat.
Kaikissa vaiheissa
on Herra turvana.
Hänelle kiitos olkoon
armonsa avusta!
   
 
Andreas Oilenius 1734. Uud. Carl Gustaf von Essen 1867, Elias Lönnrot 1869. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984.

 

Riitta-mummi:
SV 48  Jo joudu, mun sieluni, nousta nyt saat


1. Jo joudu, mun sieluni, nousta nyt saat.
Näin kiitosta kaikukoot taivaat ja maat.
Hän, Jeesus kun armonsa köyhälle suo,
tie vihdoinkin auki on Luojamme luo.

2. Ei esteeksi orjuuskaan kelvata saa,
ei syntisi, vaikka se kauhistuttaa.
Siis kiinnitä katseesi vain Karitsaan,
hän kahleemme tullut on katkaisemaan.

3. Ja vaikka on muotosi kerjäläisen,
niin Jeesus on laupias, voimallinen.
Näin puutteesi myöntäen helmaansa jää.
On haavansa lääkettä elvyttävää.

4. Vaan vieläkö, sieluni, piileskelet
ja Herrasi kasvoja taas pakenet?
Hän ryysysi vie, puvun lahjaksi tuo
ja seurassaan rauhan ja armonsa suo.

5. Työ, taistelu, vaivat, ne voimamme syö,
vaan taivaassa kerran on päättyvä yö.
Kun Kristuksen kirkkaus yllämme on,
soi kiitosta virtemme loppumaton.

Matti Paavola 1847, uud. W. Malmivaara 1893, VK 1938, H. Lipiäinen ja J. Löytty 2015


VK 211 Jo joudun mun sieluni heräämähän:

https://www.youtube.com/watch?v=X0nheFZgi5g

Riitta-mummi:
SV 124  Järjen tie kun harhauttaa


1. Järjen tie kun harhauttaa,
Hengen voimaa pyytää saa,
jotta oikein opitaan
Isää, Poikaa tuntemaan.

2. Olkoon Jeesus iloni,
Herran sana turvani.
Armo olkoon lohtuna
matkan ahdistuksissa.

3. Jeesuksen jos unohdan,
omin voimin vaellan,
tieni päättyy kuolemaan,
taivaaseen en saavukaan.

4. Luottaa tahdon häneen näin,
että jaksan eteenpäin.
Herra kun on suojana,
yöni vietän rauhassa.

5. Kuule, Jeesus, minua,
matkalaista taluta.
Sido armon siteellä,
rakkauden ikeellä.

6. Älä jätä orvoksi,
korjaa talteen sieluni
luokse lunastettujen,
eteen armoistuimen.

7. Kasvoista jos kasvoihin
Jumalani kohtaisin,
veisailisin kiitoksen
Pyhän Kolminaisuuden.

Efraim Jaakola 1827, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2013

Riitta-mummi:

VK  326   Sinulle kiitos, Isä maan ja taivaan

Toisinto Pohjanmaalta

https://www.youtube.com/watch?v=v-A9FdN-aFs
 
1.
Sinulle kiitos, Isä maan ja taivaan,
on nimes suuri, pyhä, kallis aivan,
ja armosi on vakaa, määrätön,
taivaankin tähtein yli ääretön, ääretön.

2.
Myös minulle on armosi näin suuri,
sinua, Herra, kiitän siitä juuri.
Loit minut kuvaksesi, Herrani,
vahvista kaikkeen hyvään lastasi, lastasi.

3.
Isäni, aina armostasi aivan
pois minut autoit alta vaaran, vaivan.
Kätesi antoi turvan väkevän,
suojele vielä halki elämän, elämän.

4.
Synnistä minut olet pelastanut,
käärmeeltä pään jo rikki musertanut.
Lahjoitit armosi ja rauhasi,
ne Kristus kuolemallaan ansaitsi, ansaitsi.

5.
Armosta anteeksi suo kaikki tyynni
Kristuksen tähden syntini ja syyni.
Palvella sinua suo uskossa
ja anna autuus taivaan levossa, levossa.

6.
Suo, etten koskaan pyhää sanaa kiellä,
se yksin turvan antaa tuskan tiellä.
Se lohtu ainoa on vaivassa,
sen valo johtaa kohti taivasta, taivasta.

7.
Haltuusi uskon koko elämäni,
henkeni, voimani ja tehtäväni.
Oi, siunaa työni kunniaksesi
ja lähimmäisenikin parhaaksi, parhaaksi.

8.
Luo minuun lujaa mieltä, rohkeutta
julistamaan taas armon avaruutta
ja valtaa, kunniaasi korkeaa.
Se yli taivaittenkin kohoaa, kohoaa.

9.
Yhdessä kristikunta kaikkialla,
etelän, pohjan, idän, lännen alla,
sinulle, Kristus, tuokoon kiitoksen,
Isälle ylistyksen ikuisen, ikuisen.
   
 
Laurentius Paulinus Gothus 1633. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. Julius Krohn 1880, komitea 1937.

 

Riitta-mummi:
Sävyisä paimenemme

https://www.youtube.com/watch?v=NveYYFXacXk

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu