Palasin autoa viemästä Isterin tielle. Kaariina ja auto jäivät. Kävelin tunti kymmenen minuuttia. Kävellessä alkoivat kirkonkellot moikua siellä ja täällä. Minullahan meinasivat silmät mennä sameiksi. Nostin katseeni ja sanoin "ethän tarkoita, että vaarin tällä iällä pitäisi kävellä jäisellä, roustikkoisella tiellä huonosti näkevänä". Itsesääli ei anna voimaa, vaan imee viimeisetkin rippeet.