Oon mä täällä taas punastelemassa.
Onneksi tää ei ole näköfoorumi.
Aina kun avaan tän ja luen ainakin omia juttuja, niin kummasti alan punastelemaan.
Sinänsä musta on sööttiä ja kivaa, kun ihmiset osaa punastuakkin.
Yhdessä Espoon Alepassa, niin yksi nuori tytskä sellainen varmaan just kassalle päässeen ikäinen aina punastuu, kun tulen sen kassalle.
Musta se on tosi sööttiä, vaikka en ole mitenkään empaattisesti tai muuten häneen ottanut kontaktia.
Olenhan jo vanhus, niin enempi vanhempia naisia joskus ehkä sillä sillä silmällä kattelen.
Ihan siis niinku aihe oli taas hyvin ymmärretty, eli ei ymmärretty.
Tulee ihan seurakuntakoti olo, kun kuulijat ei tajuu.
Em mäkään tajua useasti pappien puheista ja seurapuhujista senkään vertaa.
Aihehan oli siis toi miten suhtautua, kun toisella on tuskaa ja muutenkin sen tuskan kanssa.
On se kumma, kun mulle useasti jotkut avautuu ja nykyään nämä nuoret yrittäjät.
En osaa sanoa mitään oikeastaan kenellekkään joka sydäntään purkaa.
Olen ns, huono kuuntelija.
Joidenkin vaan on pakko avautua ja kun hyvät tanskalaiset tavat. Siis nimenomaan opetellut tavat, jotka ei ole kuten suomalaisilla sydämestä tulevaa, vaan kun opetettu noita typeriä etikettejä.
Englantilaiset on tosi hyvin opetettu tavoille, mutta sitten kun ne on itteään, niin nekin on kuten me suomalaiset makkara toisessa ja olut toisessa kädessä.
Em mä tiiä, jos kävisi ammeessa, eli oon muuttanut niin vanhaan rakennukseen, että täällä on amme.
Moni nuori ei ees tiedä mikä se nyt sit on?