Ei körttiläinen synnintunto olekaan syyllisyyttä joihinkin nimettyihin vääryyksiin. Se on raadollisuuden tunnetta suuren ja pyhän Jumalan edessä.
Se on siis jotain sellaista tarkemmin nimeämätöntä syyllisyydentuntoa, jossa ollaan suuria syntisiä, mutta ei osata siis nimetä yhtään yksittäistä syntiä?
Varmaan siksi tätä kyselen, kun muistan Lutherin jossain teoksessa kritisoineen sellaista elämäntapaa,
että ollaan kovin syntisiä, mutta ei kuitenkaan osata nimetä yhtään yksittäistä syntiä, johon syyllistytään.
Teos, johon viittaan, saattaa olla Lutherin Galatalaiskirjeen selitysteos taikka sitten Sidottu ratkaisuvalta.
T.W. taasen kirjoittaa teoksessaan Kallis hunajanpisara, että suuri syyllisyyden tunto ei välttämättä ole ollenkaan suoraan verrannollinen ihmisen kristillisyyteen, vaan ennemminkin se viittaa T.W:n mukaan ylpeyteen tai johonkin muuhun vastaavaan syntiin.
Taisin yllättyä hänen näkemystään, kun sen ensimmäisen kerran luin.
Nykyään saattaisin jopa kompata T.W:tä asiassa, ehkäpä 70%sesti.