Kirjoittaja Aihe: Päivän virsi 8  (Luettu 27512 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33645
Vs: Päivän virsi 8
« Vastaus #60 : 31.10.19 - klo:17:48 »
VK 415  Käskien et

1.
Käskien et
hallitse, Kristus, et vaatimuksella.
Laupeudella
kosketat, rohkaiset laupeudella.

2.
Miekalla et
työhösi taivuta, painostamalla.
Katseesi alla
taivumme, lempeän katseesi alla.

3.
Säikytä et,
pelkoon et kutsu, kun vastuumme näytät.
Riemulla täytät,
herätät toivon ja riemulla täytät.

4
Uhkaile et,
varjele hengestä orjallisesta!
Kaipauksesta
lähdemme liikkeelle, kaipauksesta.



Sverre Therkelsen 1970. Suom. Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Knut Nystedt 1970.
Luokitus: Kutsu ja kuuliaisuus
Virren tarina
415 Käskien et

Ikke ved makt – ikke ved vold

Monissa hyvää tarkoittavissa 1800-luvun hengellisissä lauluissa ja uudemmissakin kristilliseen palvelutyöhön kehottavissa virsissä on perusvire, jossa muistutetaan laiminlyönneistä, vedotaan autettavien hätään ja käytössä olevan ajan arvaamattomuuteen. Norjalaisen Sverre Therkelsenin (s. 1925) avaama lähtökohta palvelulle on kuin tällaisen hoputuksen tai kaikenasteisen ”miekkalähetyksen” vastavirsi, antiteesi. Virren alkutekstissä toistuu kieltosana ikke kahdeksan kertaa: tämän ei-sanan alle joutuvat (alkutekstin mukaan) vallankäyttö, väkivalta, miekka, tuli, pelko ja tuomio. Niistä ei synny kristillistä palvelua, niitä ei voi myöskään käyttää aseina hyviinkään tarkoituksiin.

Palveluun ja lähimmäisen kohtaamiseen ihminen kutsutaan niin, että hän kokee laupeutta, taipuu taivaallisen Isän lempeän katseen alla ja täyttyy ilolla. Uhkailu luo orjan mielen, ihminen kovettuu ja etsii pakotietä. Entä viimeisen säkeistön kaipaus? Miten se voi olla voimanlähde? Alkutekstissä rinnan ovat toivo ja kaipaus (håp og lengsel). Ne yhdessä saavat ihmisen liikkeelle.

Therkelsenin virsi on painava puheenvuoro ei vain kristillisestä palvelusta ja sen lähtökohdista, vaan myös kristillisen etiikan näkökulma kaikkeen inhimilliseen vuorovaikutukseen, olipa kyse sitten perheen elämästä, lasten kasvatuksesta tai kansojen kohtaamisesta.

Virsi on syntynyt 1970 osaksi messua. Säveltäjä Knut Nystedt (s. 1915) on luonut yksinkertaisista melodia-aineksista selkeälinjaisen, vaikuttavan ja modernin koraalin.

Markku Kilpiö

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Päivän virsi 8
« Vastaus #61 : 31.10.19 - klo:17:51 »
Tämä oli tänään toivevirteni kun pienellä porukalla kävimme hoitokotikeikalla.  :039:


Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33645
Vs: Päivän virsi 8
« Vastaus #62 : 31.10.19 - klo:17:59 »
Hyvä. Sopii kyllä minulle jokaisena päivänä.

Aikaistin ns. iltavirren ja vaihdoin päivävirreksi, sillä aion katso klo 19 - 20  Tuntemattoman sotilaan 1. osan.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33645
Vs: Päivän virsi 8
« Vastaus #63 : 31.10.19 - klo:18:48 »

Korjaus edelliseen:  Sama sota, mutta nyt on kyseessä Antti Tuurin romaaniin Talvisota liittyvä tv-sarja joka pohjautuu 30 vuotta sitten nähtyyn elokuvaan.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33645
Vs: Päivän virsi 8
« Vastaus #64 : 01.11.19 - klo:08:30 »
VK 42   On Jeesus nimi ihanin

https://www.youtube.com/watch?v=WibsvjDVpAk

1.
On Jeesus nimi ihanin
sielulle uskovalle.
Se lohdun antaa vaivoihin,
tuo rauhan ristin alle.

2.
Se rohkaisee ja puhdistaa
ja hoitaa särkyneitä.
Se uupuneita vahvistaa
ja ruokkii nääntyneitä.

3.
Se nimi kallioni on
ja linna luja Herran.
Sen rikkaus on loputon,
muu kaikki viedään kerran.

4.
Oi Jeesus, veli, ystävä
ja paimen, kuninkaani
ja tieni, koko elämä,
sua kiitän, auttajaani.




John Newton 1779. Suom. Olli Vuorinen 1881. Uud. Tytti Jäppinen ja komitea 1979. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Englannissa 1812.


Vanhuutensa viimeisinä aikoina John Newtonin (1725-1807) kerrotaan vastanneen hänen vointiaan tiedustelleille: "Minun muistini on mennyt, mutta yhä muistan kaksi asiaa: että minä olen suuri syntinen ja että Jeesus on suuri Vapahtaja."

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33645
Vs: Päivän virsi 8
« Vastaus #65 : 04.11.19 - klo:07:53 »
SV 48    Jo joudu, mun sieluni, nousta nyt saat

https://www.youtube.com/watch?v=s3f-fF5Rkxs&t=49s
1. Jo joudu, mun sieluni, nousta nyt saat.
Näin kiitosta kaikukoot taivaat ja maat.
Hän, Jeesus kun armonsa köyhälle suo,
tie vihdoinkin auki on Luojamme luo.

2. Ei esteeksi orjuuskaan kelvata saa,
ei syntisi, vaikka se kauhistuttaa.
Siis kiinnitä katseesi vain Karitsaan,
hän kahleemme tullut on katkaisemaan.

3. Ja vaikka on muotosi kerjäläisen,
niin Jeesus on laupias, voimallinen.
Näin puutteesi myöntäen helmaansa jää.
On haavansa lääkettä elvyttävää.

4. Vaan vieläkö, sieluni, piileskelet
ja Herrasi kasvoja taas pakenet?
Hän ryysysi vie, puvun lahjaksi tuo
ja seurassaan rauhan ja armonsa suo.

5. Työ, taistelu, vaivat, ne voimamme syö,
vaan taivaassa kerran on päättyvä yö.
Kun Kristuksen kirkkaus yllämme on,
soi kiitosta virtemme loppumaton.

Matti Paavola 1847, uud. W. Malmivaara 1893, VK 1938, H. Lipiäinen ja J. Löytty 2015


Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33645
Vs: Päivän virsi 8
« Vastaus #66 : 05.11.19 - klo:07:03 »
SV 210  Pienen lapsen lailla


1. Pienen lapsen lailla
nukuin huolta vailla.
Yöllä varjelit.
Tulit turvan tuomaan,
otit hellään huomaan,
käden ojensit.
Uuden aamun valossa
sanastasi hunajaasi
nautin antamaasi.

2. Herra yhä näyttää
ihmeitään ja täyttää
niillä päiväni.
Jospa niistä voisin
laulaa, niin kuin soisin,
kiitosvirttäni.
Enemmän nyt antaa hän
hyvyydessään lahjojansa
kuin tuon kiitostansa.

3. Päivän kaikki vaiheet,
itkut, riemun aiheet
tiedät, Herrani.
Suojaasi ne suljen,
turvissasi kuljen
tänään matkani.
Kieleni ja mieleni
auta uuteen Hengen voimaan,
kiitosvirttä soimaan.

Lars T. Nyberg 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Ikola 2016 ja SV 2016
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33645
Vs: Päivän virsi 8
« Vastaus #67 : 07.11.19 - klo:08:00 »
SV 132  Sinuhun turvaan, Jumala

https://www.youtube.com/watch?v=QqBKIy9BzLI

1. Sinuhun turvaan, Jumala,
jo vaivan alta päästä.
Minua kuule heikkoa
ja häpeästä säästä.
Armollinen,
nyt rukoilen,
armahda Kristuksessa.
Sä linnani,
saan turviisi
paeta taistellessa.

2. Herrani, olet toivoni
ja ainut auttajani,
hamasta nuoruudestani
väkevä vartijani.
Kun varjelit
ja suojelit
jo synnyinhetkelläni,
niin turvassa
on parhaassa
myös koko elämäni.

3. Jos sallit, Isä, vanhaksi
ja heikoksi mun tulla,
myös silloin ole tukeni
ja sauva vahva mulla.
Vihollinen
petollinen
kasvosi tahtoo peittää
ja kiusatun,
ahdistetun
niin epätoivoon heittää.

4. Voimasi anna voimaksi
tietäsi käydäkseni.
Sanasi anna oppaaksi,
valoksi vaiheitteni.
Kun pelastit
ja opetit
jo varhain nuoruudessa,
myös varjele
ja suojele
heikossa vanhuudessa.

5. Ken hyvyyttäsi milloinkaan
voi mitata maan päällä!
Sen tahdon muistaa ainiaan
ja kiittää siitä täällä.
Hyvyytesi,
totuutesi
nyt sydämeeni paina,
niin että myös
väkevät työs
voin julki tuoda aina.

6. Voimaasi tahdon julistaa
ja kiittää armostasi,
niin että lastenlapset saa
myös nähdä kunniasi.
Ei ääriä,
ei määriä
sun viisaudellasi.
Jos syvyyteen
viet hirmuiseen,
taas nostat voimallasi.

7. Suot suuriakin suruja,
oi Herra, minun maistaa.
Et silti ole kaukana,
suot päivän uuden paistaa.
Näin toivoni
ja voimani
uudistat armollasi.
Siis riemuitsen
ja kiitoksen
tuon pelastuksestasi.

Haqvin Spegel psalmin 71 pohjalta 1688, suom. VK 1701, uud. C. G. von Essen 1867, VK-komiteat 1880 ja 1937


 

 
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33645
Vs: Päivän virsi 8
« Vastaus #68 : 08.11.19 - klo:07:58 »
VK  181 Jumala täysi turva on


1.
Jumala täysi turva on,
me siihen saamme luottaa.
Ei järkytyskään suunnaton
voi turmiota tuottaa.
Maa, meri, ilma pauhatkoot,
maan alle vuoret vaipukoot,
ei pelko voita meitä,
ei pelko voita meitä.

2.
Kauniina rauhan kaupunki
myös myrskysäässä säilyy.
Sen asukkaiden iloksi
elämän virta päilyy.
Sen muuri ei voi järkkyä:
on seurakunnan keskellä
Herramme voimassansa,
Herramme voimassansa.

3.
Maailman vallat väistyvät,
kansojen meri pauhaa,
maa huojuu, vuoret siirtyvät.
Maailma kaipaa rauhaa.
Vaan sana luovan Jumalan,
jo isiemme auttajan,
on meidän turvanamme,
on meidän turvanamme.

4.   
Nyt tulkaa kaikki, katsokaa:
valtansa Herra näyttää,
kun taistelut hän lopettaa
ja luomistyötään täyttää.
Hän jouset, nuolet turmelee,
kansoilta keihäät katkaisee
ja sotavaunut polttaa,
ja sotavaunut polttaa.

5.
Hän yksin, Herra Sebaot,
taistelee puolestamme,
ja enkeleitten vartiot
hän pitää turvanamme.
Kirkkailla kiitosvirsillä
me Isää, Poikaa, Henkeä
rauhasta ylistämme,
rauhasta ylistämme.
   
 
Sebald Heyden n. 1537. Suom. Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. Bengt Jakob Ignatius 1824, komitea 1984.

 
( veisataan samalla sävelellä kuin VK 419 Soi riemuviesti Jumalan )
josta saa kiinni kun muistaa kertsin Sen oudot kielet toistaa, sen oudot kielet soistaa
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33645
Vs: Päivän virsi 8
« Vastaus #69 : 09.11.19 - klo:07:59 »
SV 25  Vapahtajani lempeä


1. Vapahtajani lempeä.
Kun täynnä olen syntiä,
niin nöyrästi nyt rukoilen.
Olethan, Herra, tiedän sen,
armoinen.

2. En osaa oikein rukoilla,
vaan Hengelläsi johdata
nimesi kautta anomaan,
luottamaan, että avun saan
aikanaan.

3. Kun epäusko hävettää,
suo, Jeesus, etten siihen jää
vaan lähellesi janoan
ja löydän turvasataman
suojaisan.

4. Minua älä, Jumala,
nyt ankarasti tarkasta.
Katseesi käännä Jeesukseen
ja puolestani kärsineen
pyhyyteen.

5. En muuhun vedota nyt voi
kuin Karitsaan, hän armon toi,
lain täytti, poisti tuomion,
hän yhä vanhurskaus on
verraton.

6. Anteeksiantamuksessa
on elämää ja autuutta.
Vain siinä lähteiden on maa,
elämän vettä ammentaa
sielu saa.

7. Sen ääreen siis nyt kumarrun,
se virvoitus on kiusatun,
ja läsnäolo Jeesuksen
on sielun lepo suloinen.
Uskon sen.

Lars T. Nyberg 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971, L. Ravantti 2014


Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33645
Vs: Päivän virsi 8
« Vastaus #70 : 10.11.19 - klo:07:39 »
VK 222  Jeesus Kristus, elämämme

https://www.youtube.com/watch?v=-EUtxAQbeZ8

1.
Jeesus Kristus, elämämme,
lunastaja synneistämme,
suostui ristinkuolemaan,
kuoleman voitti kuollessaan.

2.
Vapahtajaa muistaaksemme
saamme jälleen ruoaksemme
Herran ruumiin leivässä,
verensä kalliin viinissä.

3.
Lohduttaen pöydässänsä
vakuuttaa hän Hengellänsä:
Minussa on lunastus,
syntien täysi sovitus.

4.
Kukin tänne käydessänsä
koetelkoon itseänsä.
Itsevarman mahdoton
turvata Herran armoon on.

5.
Vaan ken saapuu syntisenä,
nääntyvänä, nälkäisenä,
Herran luokse tulla saa.
Heikkoa Kristus armahtaa.

6.
Sille kuuluu lupaukset,
armahduksen vakuutukset,
joka nöyrtyy turvaamaan
Jeesuksen ristinkuolemaan.

7.
Synnit kaikki Kristus kantoi,
lupauksen meille antoi:
Syntinen, käy luokseni,
anteeksi saat sä syntisi.

8.
Astun ääreen armopöydän,
tässä kiitän, armon löydän.
Herra, anna riemulla
lahjaasi suurta nauttia.

9.
Herra, joka itselläsi
ruokit tässä ystäväsi,
sinulle nyt kunnia
kaikilta sukupolvilta!



Mahd. Johannes von Jenstein n. 1400. Saks. Martti Luther 1524, ruots. Olavus Petri 1530. Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583. Uud. Alfred Brynolf Roos 1867, komitea 1984. | Sävelmä: Keskiajalta / Saksassa 1524.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33645
Vs: Päivän virsi 8
« Vastaus #71 : 11.11.19 - klo:07:17 »
SV 131  Jeesus kulmakivi on


1. Jeesus kulmakivi on,
yksin häneen nojatkaamme.
Vaikka synti kauhistaa,
häneltä me armon saamme.
Hänellä on voima, valta
auttaa meidät synnin alta.

2. Yhtään rikkomustamme
oma hurskaus ei korjaa.
Vihollinen armoton
uhkaa aina synnin orjaa.
Armo kohtaa arvottoman,
nostaa, kantaa toivottoman.

3. Salaisuutta Jumalan
katsokaamme nöyrin mielin:
pituus, syvyys, korkeus,
lausumaton ihmiskielin
kohtaa Raamatussa meitä,
armo syntiin eksyneitä.

Lars. T. Nyberg 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, L.-M. Renko 2013


Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33645
Vs: Päivän virsi 8
« Vastaus #72 : 12.11.19 - klo:07:51 »
VK  119   Henki, armon tuoja

https://www.youtube.com/watch?v=fjdFz-aS9MA

1.
Henki, armon tuoja,
lohdutuksen suoja,
asu luonani.
Rakkauden tulta,
uutta voimaa sulta
pyydän sieluuni.
Sytytä nyt kylmä mieli,
voimistuta heikko kieli.

2.
Henki meissä kiittää,
heikot yhteen liittää,
Herraa kirkastaa.
Auta, että voisin
aina, niin kuin soisin,
häntä rakastaa,
kiittää häntä lahjoistansa,
kasvaa hänen armossansa.

3.
Murhe kyllä vaivaa,
tuska mieltä kaivaa,
Henki, lohduta.
Auta, että löydän
runsaan riemupöydän
täynnä lahjoja.
Anna sanan valon loistaa,
mustat murhepilvet poistaa.

4.
Herran lahja parhain,
minuun luo jo varhain
usko, hartaus.
Saavu, toivottuni,
kallis kaivattuni,
sielun virvoitus.
Anna voimaa voimastasi,
rauhaa läsnäolostasi.

5.
Peura janoissansa
rientää tuskissansa
luokse lähtehen.
Vie myös meidät täällä
murheen hellesäällä
luokse Jeesuksen.
Johda meidät Herran huomaan
armolähteen vettä juomaan.

6.
Uskon uudistaja,
synnin karkottaja,
minut puhdista,
että tiellä pysyn,
joka päivä kysyn
Herran tahtoa,
että valon lapsi oisin,
kiusaukset voittaa voisin.

7.
Tule sydämeeni,
ohjaa askeleeni
kunniaksesi.
Käännä etsintäni,
että elämäni
Herraa kiittäisi.
Anna rukouksen mieli,
kiitokseesi käännä kieli.

8.
Estä pahan valta,
torju kaikkialta
viekkaat aikeet sen.
Jälkeen matkan vaivan
anna ilo taivaan
autuaallinen.
Siellä laulan lakkaamatta
uutta virttä loppumatta.




Johann Franck 1653. Ruots. Petrus Brask 1690. Suom. Gabriel Lauraeus 1747, Elias Lönnrot 1864. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Johann Crüger 1653.

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33645
Vs: Päivän virsi 8
« Vastaus #73 : 14.11.19 - klo:07:29 »
SV 38   Milloin opin lapsen lailla

https://www.youtube.com/watch?v=jOI3WnSEgh8

1. Milloin opin lapsen lailla
lähestymään Isääni,
apua kun olen vailla,
valittamaan hätääni,
niin kuin lapsi kurkottamaan
isää kohti itkien,
isän käsiin lankeamaan?
Toivon oppivani sen.

2. Milloin, Herra, sydämeni
armon asunnoksi teet?
Milloin minun silmistäni
pyyhit kaikki kyyneleet?
Suurta kirkkautta Herran
milloin pääsen katsomaan?
Toivon pääseväni kerran
eteen Herran laupiaan.

3. Milloin vaiti olemalla
opin armoon tyytymään,
tuomioonkin suostumalla
toivomaan ja kiittämään?
Ja jos taitamattomasti
toivon, älä annakaan.
Opeta siis loppuun asti
sinua vain toivomaan.

Wilhelmi Malmivaara 1890, uud. J. Haavio 1971


Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33645
Vs: Päivän virsi 8
« Vastaus #74 : 15.11.19 - klo:07:32 »
SV 82   Sun lähellesi, Herrani


1. Sun lähellesi, Herrani,
ikävöi köyhä sieluni,
irrota minut muusta.
Elämän uuden voimia
sinusta minuun vuodata
kuin oksaan viinipuusta.
Pois raivaa esteet tieltäni
ja liitä minut itseesi.
Suo osaa elämästä,
uudesta, lämpimästä.

2. Milloinka lohdutuksen saan?
Milloinka ryhdyt purkamaan
kuormaani ahdistavaa?
Jos äänesi vain kuulisin,
niin riemuitsevin sydämin
sydäntäs rakastavaa
vain ylistäisin hartaasti:
kun kerjäläisen rikkaaksi
teet laupeudessasi
ja puet riisumasi.

3. Tee, Israelin vartija,
Immanuel, sen auttaja,
nyt ihme kaipaamani.
Näin yössä pyydän apua:
herätä jälleen toivoa
minunkin sielussani.
Armahdat nälkään nääntyvää,
ei sairas hoitamatta jää,
kun autat, ystäväni,
ja muistat hädässäni.

4. Ken anoo, sille annetaan.
Näin lupaat, siihen luottaa saan
myös minä puutteissani.
Siis opettelen anomaan
ja sanoihisi tarttumaan
nyt ahdistuksissani.
Kuin muinoin äiti Kaanaanmaan
puoleesi käännyn huutamaan.
Jään kättä kurkottamaan,
ja yhdyn pyyntöön samaan.

Johann Ludwig Allendorf, ruots. 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, L.-M. Renko 2016

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)