Ah armon Herra suloinen,
mun kuule huutoani,
kun lankeen kasvois etehen
ja puhun puutteistani.
Mun hätäni
sydäntäni
ahdistaa nöyrtymähän,
armoas kerjäämähän.
SIIONIN VIRSI 100:1
Mä olen huono kulkija,
on matka vaarallinen,
mun tilani on surkea
ja sydän vilpillinen.
Sokeana
mä kulkea
en osaa avuttasi,
vaan eksyn polultasi.
SIIONIN VIRSI 100:2
Sun Pyhä Henkes paljasti
mun pahan sydämeni
ja näytti turmelukseni,
löi maahan pyhyyteni.
Nyt paheksun
ja kauhistun
entistä elämääni
ja pahaa sydäntäni.
SIIONIN VIRSI 100:3
On määrätön mun velkani,
sit' en voi koskaan maksaa.
Vanhurskas on sun vihasi,
ken sitä kantaa jaksaa ?
En sovittaa,
en parantaa
voi yhtään synneistäni,
en muuttaa sydäntäni.
SIIONIN VIRSI 100:4
Näin olen, raukka, kuunnellut
sokeaa järkeäni,
turhissa töissä vaivannut
uuvuksiin itseäni,
nyt surren sen
mä havaitsen,
ett' olen eksyksissä,
en oikein tiedä, missä.
SIIONIN VIRSI 100:5
Sun edessäs, oi Jumala,
nyt seison alastonna,
näin huonona ja kurjana
ja sydän rauhatonna.
Mä neuvoihin
ain omihin
vain turvaan mielessäni
ja salaan köyhyyttäni.
SIIONIN VIRSI 100:6
En osaa oikein rukoilla,
kun väsymys mun voittaa,
vaan saanhan vielä huokailla:
suo, Herra, armos koittaa.
Sä turvahas
sun helmahas
mun pakohon suo päästä.
Mua tuomiosta säästä.
SIIONIN VIRSI 100:7