Tarvitsemmeko vanhanaikaista herätystä?

[Lars Mikael]

Tiedän foorumin lukijamääristä päätellen, että tätä foorumia lukee paljon sellaisiakin, jotka eivät keskusteluihin osallistu. Heillä olisikin paljon annettavaa keskusteluihin. Foorumilla esiintyy myös valitettavan paljon "häiriköitä", jotka vain haluavat sabotoida ja hämmentää keskustelujen kulkua. Heille se suotakoon, mutta tietyin rajoituksin. Haluankin osoittaa nämä ajatukseni niille, jotka suhtautuvat foorumin keskusteluihin asiallisesti ja ilman että tavoittelevat asioiden tahallista vääristelyä.

Saan usein ja monilta tahoilta kielteistä palautetta siitä, kun muistelen niitä vanhoja aikoja, jolloin sain imeä itseeni herännäisyyden henkeä ja perinnettä, joka antoi pohjaa elämälleni.  En ole tuonut mainitsemiani ja jo edesmenneitä "kansan kaitsijoita" esiin ihaillekseni heitä. He olivat yhtä vajavaisia ihmisinä, kuten me kaikki muutkin. En myöskään halua ihannoida niita aikoja, jotka eivät olleet monessakaan suhteessa tavoittelemisen arvoisia eivätkä ne ole verrannollisia  tähän päivään.

Kuitenkin, kaikitenkin näiden herännäisjohtajien sanoista ja ajatuksista löydän paljon sellaista, mitä minulta puuttuu. Sen tahden palaan heihin kirjoituksissani. Kysynkin: mikä on sellainen kansa tai kansakunta tai herätysliike, joka ei tunne eikä halua tunnistaa omaa historiaansa? Aina kun halutaan nähdä eteenpäin, olisi mielellään osattava tulkita tätä päivää ja katsoa rohkeasti myös menneeseen, omiin juuriinsa.

Historiallinen totuus on, että näiden vajavaisten ja raadollistenkin pappien ja maallikoiden rukoukset sekä evankeliumin esillä pitäminen toivat sen aikaiseen elämään muistelemisen ja esille ottamisen arvoista. Historia myös opettaa ja antaa viitteitä parempaan tulevaisuuteen, kuten edellä jo totesin.

Tarvitaanko tämän maailman keskelle vielä herätystä?

Soisinpa itseni ja muidenkin kohdalle edes jotain siitä hengenpalosta, jonka he saivat aikaan. Ei se varmasti ainakaan huononpaan suuntaan tätä maailmaa veisi.

Vielä Herra, kutsut meitä.
Vielä sanas saarnataan,
Vielä vyötät väsyneitä,
Vielä muistat heikot maan.
Siitä sua me kiitämme,
Jumalamme, Isämme,
Poika sekä Henki Pyhä,
Nyt ja iäisesti yhä.
(SV 193, säkeistö1)

[Pena]

Herätys on varmasti tarpeen kaikkina aikoina. Se vaihtelee, minkä havaitsemiseen milloinkin havahdutaan. Minun nuoruudessani herättiin näkemään vastuu ihmiskunnasta, kehityksestä, oikeudenmukaisuudesta, varallisuuden jakautumisesta ja rauhasta. Tarvitaanko nyt heräämistä yhteisöllisyyteen maiden, yritysten ja yksilöiden välisen markkinahenkisen kilpailun ja pinnallisten elämysten etsinnän kolkosta ilmapiiristä? Vai onko herättävä ympäristömme suojelemiseen kestävän kehityksen keinoin?

Synnillä on eri aikoina eri muodot, vanhurskauskin saa eri korostuksia. Kilvoitus jää aina puolitiehen, päästäänkö edes alkua pidemmälle? Evankeliumi on aina sama: Kristus on kantanut syntimme ja tehnyt puolestamme sovinnon Jumalan kanssa. Herätkäämme näkemään ainakin se!

[minttu]

Herätys on varmasti tarpeen kaikkina aikoina. Se vaihtelee, minkä havaitsemiseen milloinkin havahdutaan.[...]Synnillä on eri aikoina eri muodot, vanhurskauskin saa eri korostuksia. Kilvoitus jää aina puolitiehen, päästäänkö edes alkua pidemmälle? Evankeliumi on aina sama: Kristus on kantanut syntimme ja tehnyt puolestamme sovinnon Jumalan kanssa. Herätkäämme näkemään ainakin se!

Olipa hyvin pistetty.

[juhani]

Hyvä Pena. :wink:

[Pena]

Älkää viitsikö, ylpistyn vielä!

Mahtaako vanhanaikainen herätys olla aikanamme mahdollista? Olemmeko jo niin erillistyneen maailman asukkaita, että voimakas yhteinen hengellinen kokemus ei enää onnistu? 'Missiotkin' taitavat olla esiintyjien ammattitaidolla tuotettuja elämyksiä eivätkä sydämistä nousseita liikutuksia. Millainen olisi nykyaikainen herätys? Ehkä se on jo, vaikka en ole sitä sellaiseksi tunnistanut.

[Lars Mikael]

Mahtaako vanhanaikainen herätys olla aikanamme mahdollista?

Jumalan mahdollisuudet ovat rajattomat.

[Pena]

Ehkäpä Jumala toimiikin parhaillaan niin, ettei tällainen puoli vuosisataa elänyt sitä hänen työkseen tunnista. Täytyy tunnustaa, että nykynuorten gospelkin kuulostaa kamalalta meteliltä Jaakko Löytyn, Simojoki-Kaskisen ja Treklangenin (Mahalia Jacksonista puhumattakaan!) musiikin mukana kasvaneen korvissa. Ehkä Henki puhaltaa netissä, emmekä me sitä huomaa.

[seppos]

Jumalan mahdollisuudet ovat rajattomat.

Näin on, mutta ympäristön suuri muutos on johtanut siihen, että herätyskin on muuttunut muodoltaan, vaan ei välttämättä olemukseltaan. Nykyihmisen on vaikea kokea samanlaista synnintuntoa kuin ennen, vaikka kuinka ihmiset puhuisivat toisistaan pahaa ja puukottaisivat toisiaan selkään, ahnehtisivat muille kuuluvaa tai jotain muuta, mikä erottaa heidät Jumalasta. Syntiä ei ymmärretä synniksi, kun se ei ole konkreettista tappamista tai suurempaa varastamista. Tässä on isompi ongelma ratkaistavaksi. Ilman synnintuntoa ei herätystä synny.

[Lars Mikael]

... ympäristön suuri muutos on johtanut siihen, että herätyskin on muuttunut muodoltaan, vaan ei välttämättä olemukseltaan... Tässä on isompi ongelma ratkaistavaksi.

Kiitos Pena ja Seppos kommenteista.

Minulle vastauksenne herätti ajatuksiani siitä, että meidän tietomme Jumalasta on vajavaista. Kristillisen uskon mukaanhan ei olekaan mahdollista tyhjentävästi kuvata tai määritellä Jumalaa. Emme myöskään voi tietää hänen suunnitelmistaan. Jumalalla on kullekin ajalle omat suunnitelmansa ja menettelytapansa.

On siis olemassa Jumalaa koskevia kysymyksiä, joihin emme kykene vastaamaan. Me emme voi päästä arvailua pitemmälle myöskään kyselemällä, kuinka Jumalan kaikkivaltius ja rakkaus sopii yhteen maailmassa esiintyvän pahan kanssa.

Jumala on tutkimaton. Hänen tiensä ovat niin paljon korkeammalla meidän teitämme kuin taivas on korkeammalla maasta. Voimme luottaa vain siihen, että Herra on kaikessa oikeamielinen.

Jumala on iankaikkinen ja muuttumaton. Hänellä on joka hetki valta vaikuttaa jokaiseen hetkeen. Maailma ei ole syntynyt umpimähkään ja sattumalta, eikä elämä maapallolla etene sattumanvaraisesti.

"Herran katse yltää kaikkialle, sen alla ovat sekä hyvät että pahat". (Sananl. 15:3)

-----------------------------------------------------

No,  Ei tästä nyt pitänyt saarna tulla!

[minttu]

Minulle vastauksenne herätti ajatuksiani siitä, että meidän tietomme Jumalasta on vajavaista. Kristillisen uskon mukaanhan ei olekaan mahdollista tyhjentävästi kuvata tai määritellä Jumalaa. Emme myöskään voi tietää hänen suunnitelmistaan. Jumalalla on kullekin ajalle omat suunnitelmansa ja menettelytapansa.

Onnistuit löytämään ajatuksen. Kun me ihmiset toivomme herätystä, toivomme jotakin, jonka jo tunnemme (historiasta / ulkomailta / ...) tai jotakin, jonka osaamme kuvitella. Kelpaako meille Jumalan toiminta, joka ei vastaa odotuksiamme ollenkaan?

Vastaus alkuperäiseen kysymykseen lienee siis: emme tarvitse, ellei Jumala sellaista synnytä.

[Lars Mikael]

Vastaus alkuperäiseen kysymykseen lienee siis: emme tarvitse, ellei Jumala sellaista synnytä.

Jumala todella tietää mitä me kunakin aikana tarvitsemme ja toimii sen mukaan. Olkaamme kuitenkin iloisia siitä, että Jumala on osoittanut rakkautensa ja käyttänyt meitä vajavaisia ihmisiä työssään. Jumalalla on suunnitelmat kutakin aikaa varten. Meidän ihmisten lienee tarpeetonta määritellä ja arvioida Jumalan aikomuksia.

Kysymyksen herätyksen tarpeellisuudesta asetinkin sen takia, että me ihmiset pohtisimme asiaa, antaen kuitenkin Jumalalle Hänelle kuuluvan aseman. Luottaisimme Hänen toimintapapoihinsa, jotka eivät ole meidän tiedossamme.

[Kalistaja]

Lars Mikael kyseli, että tarvitsemmeko vanhanaikaista herätystä. Emmehän me mitään muuta tarvitsekaan.

            Mahtavaa olisi ja on, että Herättäjä -Yhdistyksestä ei tule koskaan Nukuttaja-Yhdistystä. Että me sanoisimme ajasta aikaan Hyvää huomenta! Emmekä sanoisi Hyvää yötä!

           Siis: Summa summarum: Olin ymmärtävinäni mitä Lars Mikael kirjoituksellaan haki. Eikä se ollut eikä ole vähäinen asia.

[Viisveisaaja]

Herätykset on aivan kamalia, varsinkin nyt kun työn takia pitää budjata Hotellissa.
 Siis aamuherätykset.
Kotona pystyy paremmin heräilemään ja avaamaan Raamatun, mut tääl ei.

Ei ku asiaan. Luulin että körtit ei ole herätyskristillistä porukkaa.
 Mua ei hirveesti inspireeraa sellaiset herättäjät joita Hesan kadunkulmissa on aina välillä jotain maailmanloppu tulee lappua väkisin tyrkyttämässä.

Mikä sitten on herätyksenaika ajat, joista Raamattu kertoo?
Onko se palopuheita ja ulospäin suuntautuvaa evankeliointia, vai mitä?

Kun itse koin heräämisen tai armontuntoon tulemisen tai murroksen, en huomannut että olisi ollut joku erikoinen herätyksenaika Suomessa.
 
Minusta sellainen herääminen, missä niinku nukahdetaan armonvaraan on parempi.
Kun loppuu oma yrittäminen ja saa rauhoitettua sielunsa alkaa minusta herätys. Ensin itse saa rauhan ja se leviää sitten, tai jotain sen suuntaista.

Laittakaapas vielä mikä on vanhanajan herätys? :roll:  :roll:

[Kalistaja]

Viisveisaaja pitää nyt lujilla. En ole oikea henkilö sanoiksi pukemaan sitä mikä on vanhanaikainen herätys. Silti yritän jotain sanoa.

    Silloin kun aitoa herätystä on ikään kuin liikkeellä kuullaan vahvoja, kohtikäyviä, rakastavia, näkemyksellisiä ja ymmärtäviä puheita, jotka vaikuttavat kuulijaan kokonaisvaltaisesti.  Ihmisessä ei tarvitse olla  erikseen mitään erityistä "uskonnollisuutta", vaan ihmisen työssä, toiminnassa eli elämässä ylipäätään toimii olennaisuuksien taju ja että elämä on rehtiä, suvaitsevaista ja että pyrkimys on hyvään. Olen elämäni varrella saanut havaita noita sanan koskettamia ihmisiä, jotka omalla olemuksellaan, suhtautumisellaan ja teoillaan ikään kuin jatkavat jossain joskus ollutta "herätystä", joka on kai myös jonkinlaista havaitsemista siitä mikä oikein oikein. Pari tuhatta vuotta sitten pallollamme liikkui muuan mies, josta voi ikään kuin ottaa oppia, jonka olemusta ja tekoja voi tämänkin kysymyksen suhteen miettiä.

    Tämä havaitseminen voi myös olla - ja usein onkin - arjen hiljaista liikettä, jossa pienin askelin tehdään suuria asioita.

    Toivon, että joku - jotkut - tämän foorumin kävijä (t ) ja tekijä (t )kertovat asiasta paremmin Viisveisaajalle ja muille. Itse en oikein pysty. On asioita, jotka eivät helposti suostu sanoiksi...

[eeva-kaisa]

Minusta sellainen herääminen, missä niinku nukahdetaan armonvaraan on parempi.
Kun loppuu oma yrittäminen ja saa rauhoitettua sielunsa alkaa minusta herätys. Ensin itse saa rauhan ja se leviää sitten, tai jotain sen suuntaista.

Tää oli aivan ihana!

Olen ihan samaa mieltä. Sellainen uskonnollinen huseeraaminen, jossa koetetaan pelastella itseä ja muita ja jaellaan tuomioita Jumalan selän takaa Raamatulla hutkien, on uuvuttavaa puuhaa. Siihen jos saa armon ja levon, voivat silmät avautua lähimmäisen hädälle ja elämän kauneuden ja pyhyyden vaalimiselle. "Ja se leviää sitten", kuten Viisveisaaja totesi.