Körttifoorumi
Keskustelu => Raamattupiirit => Aiheen aloitti: vn - 23.10.16 - klo:22:59
-
Viikolle 24. - 30.10.16
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/
-
Tässä linkki edelliseen Psalmi-keskusteluun:
http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=4518.0
-
Psalmissa 34 on paljon hienoja jakeita.
Löydän usein juuri tästä psalmista lohduttavia sanoja,
esimerkiksi "Särjettyä ruokoa Hän ei muserra... jne..
Ja onkohan se jae 4 tai 6
"Ylistäkää kanssani Herraa, kiittäkäämme pyhää nimeään"
Tämä tuntuu hyvältä kun on kiitollinen mieli...
Toteutuuko tämä jossain porukassa? Lauluryhmässä / kuorossa ehkä jotenkin...
Mutta usein jäänee siihen että yksin ylistän sydämessäni iloiten ja kiittäen Herraa.
-
Hiljaa mietin tässä psalmeja.
Monessakin kerrotaan miten Herra auttaa ja pelastaa vihollisten käsistä.
Daavidin psalmit kai jotenkin ymmärtää siten että hän oli jatkuvassa sodassa
viholliskansoja vastaan.
Taistelu vihollista vastaan oli konkreettista.
Onhan se toki sitä nykyäänkin Syyriassa ym. kriisialueilla.
Suomessa on onneksi rauhallista.
Toivottavasti olen itse pyytämässä Herralta apua...myöskin "vihollistani" vastaan...
Kuka tai mikä on minun viholliseni?
Varmaankin saatana, synti...
Mutta olen itse itselleni ilmeisesti myös aikamoinen vihollinen...
Sydämestä lähtee kaikenlaista pahuutta ja tulee ulos, se saastuttaa ihmisen.
Tarvitsen armoa ja anteeksiantamusta joka hetki, haluan olla osallinen
Jeesuksen sovitustyöstä myös omalla kohdallani.
-
Psalmi 31.
6. "Sinun käteesi minä annan henkeni".
Tässä Jeesuksen viimeiset sanat ristillä.
25. "Olkaa lujat, ja olkoon teidän sydämenne rohkea, te kaikki, jotka Herraa odotatte."
Tämä oli eräs helmi.
Muita psalmissa 31 minua kiinnostavia tekstikatkelmia:
- Herra, sinuun minä turvaan.
- vapahda minut vanhurskaudessasi
- Kallista korvasi minun puoleeni, riennä, pelasta minut.
- minä turvaan Herraan.
- tunsit minun sieluni ahdistukset,
- Armahda minua, Herra, sillä minulla on ahdistus; minun silmäni on surusta riutunut, niin myös minun sieluni ja ruumiini.
- Minun voimani on rauennut pahain tekojeni tähden, ja minun luuni ovat riutuneet.
- Mutta sinuun, Herra, minä turvaan; minä sanon: "Sinä olet minun Jumalani".
- Minun aikani ovat sinun kädessäsi, pelasta minut vihollisteni kädestä ja vainoojistani.
- Valista kasvosi palvelijallesi, pelasta minut armossasi.
- sillä sinua minä huudan avukseni.
- Kuinka suuri on sinun hyvyytesi, jonka talletat pelkääväisillesi ja jota osoitat sinuun turvaaville
- sinä kuulit minun rukousteni äänen, kun minä sinua huusin.
Nuo liittyvät teemaan "Herran nimen avuksi huutaminen".
-
25. "Olkaa lujat, ja olkoon teidän sydämenne rohkea, te kaikki, jotka Herraa odotatte."
Tämä oli eräs helmi.
Niin on. Tämä nousi myös muistoista, Joosuan kirjan 1. luku jossa Herra kehottaa Joosua monta kertaa; Ole luja ja rohkea.
Usein me arkailemme kun pitäisi tarttua siihen tehtävään joka on meille tarkoitettu.
Joosua 1. luku http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Joos.1.html
-
Jos ja kun Jumala osoittaa meille tarkoitetun tehtävän, paikan...
niin uskon että siihen tulee varsin selvä johdatus, saamme varmuuden, rohkeuden, voiman.
Saamme tätä rukoilla luottavaisesti, pelkäämättä.
Jumala tietää mikä on meille parhaaksi.
-
Psalmi 32.
Näyttää siltä, että Daavidilla oli jokin synti, jota hän yritti olla tunnustamatta Jumalalle ja varmaan myös itselleen. Jumala kuritti Daavidia ja lopulta Daavid joutui syntinsä tunnustamaan.
Synnin tunnustamisen jälkeen Daavid sai Jumalalta anteeksi.
"Sentähden rukoilkoot sinua kaikki hurskaat aikana, jona sinut löytää voidaan."
Sanatarkat KR33 ja Raamattu Kansalle käännös ja UM (luultavasti muutkin sanatarkat käännökset) puhuvat ajasta, jolloin voi löytää. KR1992 menee käännöksessään omilla teillään.
Mikä on tämä aika, jolloin Jumala voidaan löytää ja mikä on se, jolloin ei voi löytää?
"joka Herraan turvaa, häntä ympäröitsee armo"
Lähden siitä, että tämä totuus ei riipu ihmisen tunnemaailmasta.
Eli, vaikka tunnemaailma vahvasti todistaisi, että vain ja ainoastaan 100% armottomuus ja Jumalan viha ja helvetti ympäröi Herraa avuksi huutavaa ihmistä, niin tällöin ei tunnemaailmaan uskota, vaan uskotaan tuohon sanaan, joka tuossa on. Tällöin todetaan, että tunnemaailma antaa väärän signaalin.
Tunnemaailmaa vastaan taistelu ei ole helppoa. Siinä pitää käyttää puhdasta ja paljasta tietoa hyväkseen ja pyytää Jumalalta apua.
"Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee".
Hieno lause.
"Älkää olko niinkuin järjettömät orhit ja muulit, joita suitsilla ja ohjaksilla, niiden valjailla, suistetaan; muutoin ne eivät sinua lähesty. "
Lohdullista, että joskus Jumala kutsuu jotakuta ihmistä kovallakin kädellä, eikä vain anna ihmisen olla väärällä tiellä.
Tämäkin on lohdullinen jae ihmiselle, jonka tunnemaailmaan hengellisten asioiden saralla ei voi luottaa: "joka Herraan turvaa, häntä ympäröitsee armo"
-
-tämä viesti tuli vahingossa-
-
Jos ja kun Jumala osoittaa meille tarkoitetun tehtävän, paikan...
niin uskon että siihen tulee varsin selvä johdatus, saamme varmuuden, rohkeuden, voiman.
Saamme tätä rukoilla luottavaisesti, pelkäämättä.
Jumala tietää mikä on meille parhaaksi.
Näin on, Jumala johdattaa, joskus hyvinkin selvästi, antaa varmuuden ja rohkeuden ja voiman.
Jumala tietää, mikä on meille parhaaksi ja Hänen tahtoaan kannattaa rukoilla tapahtuvaksi.
Toiset saavat tätä johdatusta enemmän, toiset vähemmän.
Mitä tulee moniin yksittäisiin arkielämän ratkaisuihin, niin eteen tulee paljon myös tilanteita, joissa pitää kahdesta pahasta pyrkiä valitsemaan se käytännöllisempi ratkaisu.
Annan esimerkin, joka ei välttämättä ole ollenkaan hyvä, mutta jonka avulla saan kuvattua tätä ongelmaa.
Tahvo on autiomaassa. Tahvo näkee siellä nääntyvän ihmisen hiekalla auringon paahteessa. Parin sadan metrin päässä on pieni kauppa. Tahvolla ei kuitenkaan ole yhtään rahaa.
Mitä tahvo tekee? Jos hän jättää nälkäisen ja rahattoman ihmisen autiomaahan, ihminen kuolee, eli Tahvo syyllistyy murhaan.
Jos tahvo haluaa pelastaa ihmisen, hänen täytyy varastaa kaupasta ja viedä ruoka/juoma tälle nääntyneelle ja samalla hän tallentuu valvontakameroihin ja joskus tulevaisuudessa hän voi joutua hankaluuksiin lain edessä.
Tahvolla on siis kaksi huonoa vaihtoehtoa: syyllistyä varkauteen tai murhaan. Niin varkaille kuin murhaajillekin luvataan tuomio.
Näistä sitten pitää valita se käytännöllisin vaihtoehto.
Toki tahvo uskovaisena miehenä palavasti pyytää Herralta apua ratkaisuun, jonka Tahvo kuitenkin joutuu itse tekemään.
Elämä on niin moninaista, että joudumme tekemään valintoja saamatta aina varmuutta, että mikä oli Herran tahto.
-
Psalmi 33:
"Vaviskoon Herran edessä kaikki maa, koko maanpiiri pelätköön häntä."
Onko tällaista Jumalan pelkoa enää nykyään olemassa?
Onko joku (tai tunteeko kukaan ketään, joka) joskus jossain jonkun papin tai saarnajan puheen johdosta on tällaiseen joutunut?
Jumalanpelkomme taitaa olla ennemminkin sellaista teoreettista leikkipelkoa,
tai ...
mitä minä sinusta tiedän.
Ehkä sinulla se onkin oikeaa.
- "Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa"
- "Meidän sielumme odottaa Herraa, hän on meidän apumme ja kilpemme"
-
Psalmi 34:
Joskus kuuntelin paljon jotain kasettia tai CD:tä, jossa ortodoksien tapaan laulettiin tätä psalmia.
Mielestäni siinä laulettiin jakeet 2 - 9, eli noin kolmasosa tuosta psalmista.
-
Jatkoa Psalmiin 34:
"Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista."
Realistinen kuva kristityn elämästä lisättynä lohdullisella lopputulemalla.
Osasta kärsimyksistä pääsee vapaaksi vasta kuolemassa, monista jo ennen sitä.
"Hän varjelee kaikki hänen luunsa: ei yksikään niistä murru."
UT taitaa tulkita tämän Jeesukseen liittyneenä ennustuksena.
"Herra lunastaa palvelijainsa sielut, eikä yksikään, joka häneen turvaa, tule syynalaiseksi."
Tästä tulee uskonpuhdistus mieleen: Herraan turvaaminen ---> syyttömyys Jumalan edessä.
-
Psalmi 35:
1. Daavidin virsi. Riitele, Herra, minun riitaveljiäni vastaan; sodi niitä vastaan, jotka minua vastaan sotivat.
Olisihan se hyvä taito osata se, että jos kokee jonkun loukanneen minua, niin pystyisi antamaan asian olla ja jättämällä sen Herran hoidettavaksi. Pääsisi ainakin itse helpommalla.
-
Psalmi 36:
6: "Kuinka kallis on sinun armosi, Jumala! Ihmislapset etsivät sinun siipiesi suojaa."
Tästä tuli mieleeni
Jeesus sanoi: "Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet." (Matt. 23:37)
Tämä on hyvä kohta tässä psalmissa:
"ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra".
-
Psalmi 37:
3: "Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta"
Tässä tietynlainen tiivistelmä siitä, kuinka ihminen saa hyvän osan kuoleman jälkeen sekä kasvattaa todennäköisyyttään selvitä helpommalla maallisesta elämästään.
Tässä muutama lainaus tästä psalmista:
- Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen
- Hiljenny Herran edessä ja odota häntä.
- jotka Herraa odottavat, ne perivät maan
- Odota Herraa ja ota vaari hänen tiestänsä
Tämä on ikänkuin helmen kalastelua. Jos ajatuksella yritän lukea, niin huomaan, että paljon menee tekstiä ymmärryksen ohi, johon ei oikeastaan saa mitään otetta, jota kummastelen.
-
Psalmi 38:
Psalmi täynnä Jumalan mielen mukaista murhetta, joka johtaa parannukseen eli Herran luo menemiseen.
Psalmi 39:
Tämä jää puhuttelemaan:
"Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen." (KR 33)
"Vain kourallisen päiviä sinä annoit minulle, elämäni on sinun silmissäsi kuin ohikiitävä hetki." (KR1992)
Tästä tulee mieleen Maria, joka oli valinnut hyvän osan, kun kuunteli Jeesuksen puhetta samalla, kun Martta palveli käytännön asioissa:
"Varjona vain ihminen vaeltaa, turhaan vain he touhuavat, kokoavat"
Tämä ajatus löytyy myös Jobin kirjasta:
"Käännä pois katseesi minusta, että minä ilostuisin, ennenkuin menen pois eikä minua enää ole. "
-
Psalmi 40:
Jollain tavalla Kristus on piilotettu tähän psalmiin.
Esim. "Silloin minä sanoin: "Katso, minä tulen; kirjakääröön on kirjoitettu, mitä minun on tehtävä.""
-
Psalmi 40:
Tällainen herättää ajatuksia:
"jotka valheeseen eksyvät"
Kun ajattelen itseäni, niin huomaan, kuinka vaikea minun välillä on erottaa oikea väärästä, totuus valheesta.
Maailma on täynnä asioita, joten on enemmän kuin todennäköistä, että tietämättäni pidän erilaisia (Jumalalle tärkeitä asioita) totuuksia valheina ja valheita totuuksina.
Olen aika varma, että en ole poikkeus ja että tämä on muidenkin tila.
Pari ajatusta;
-Kelvatkoon sinulle, Herra, pelastaa minut, Herra, riennä minun avukseni
-Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki, jotka sinua etsivät
-
Psalmi 34:
"Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, hävittääksensä maasta heidän muistonsa."
Tämä ei ole minulle, vaan tämä on tuolle kaverilleni!
Onko tuon kaltainen raamatunlukutapa hyvä?
Jos ihminen kuuluu Kristukselle, niin tietyllä tapaa tuo ei kuulu hänelle.
Toisaalta, hän on Jumalalle kelpaavuudestaan huolimatta vielä syntinen.
Ehkä on niin, että tuon kaltaiset paikatkin on jollakin tasolla hyvä myös lukea itselleenkin, vaikka uskoisikin olevansa uskossa.
Voisiko olla niin, että tuollaisten paikkojen pitäisi kasvattaa tervettä Jumalan pelkoa, vaikka uskoisikin itsensä oikeamieliseksi?
Eli että tietyllä tapaa tuollainen paikka ei kuulu kristitylle ja tietyllä tapaa se kuitenkin kuuluu?
-
32:10.
Jumalattomalla on monta vaivaa, mutta joka Herraan turvaa, häntä ympäröitsee armo.
34:20.
Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.
Kaikilla on omat kärsimyksensä, voi olla, että Herraan turvaavilla on niitä täällä maailmassa enemmän, kuin jumalattomalla, mutta Herraan turvaavan käy lopulta kuitenkin hyvin.
-
32:10.
Jumalattomalla on monta vaivaa, mutta joka Herraan turvaa, häntä ympäröitsee armo.
34:20.
Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.
Kaikilla on omat kärsimyksensä, voi olla, että Herraan turvaavilla on niitä täällä maailmassa enemmän, kuin jumalattomalla, mutta Herraan turvaavan käy lopulta kuitenkin hyvin.
Niinpä. Meillä menee hyvin lopunviimein. Nuo eivät menesty :taistelu:. Myö ollaan oikeessa.
-
Psalmi 65
Kiitos Jumalalle hänen hyvistä lahjoistaan
Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi, laulu.
Sinua, Jumala, me ylistämme Siionissa!
Me täytämme lupaukset,
jotka annoimme sinulle,
sillä sinä kuulet rukouksen.
Sinun luoksesi kaikki ihmiset tulevat.
Syntimme ovat meille liian raskaat,
mutta sinä annat ne anteeksi.
Autuas se, jonka sinä valitset!
Hän saa tulla luoksesi
ja asua pyhäkössäsi.
Ravitse meidät huoneesi antimilla,
temppelisi pyhyydellä!
Mahtavilla teoilla sinä, Jumalamme, vastaat meille,
sinä siunaat ja autat meitä.
Sinuun luottavat kaikki maan ääret
ja kaukaiset meren rannat.
Sinä pystytit vuoret voimallasi,
sinun on valta ja väkevyys.
Sinä tyynnytit merten pauhun,
aaltojen kuohun
ja kansojen kohinan.
Maan äärissä ihmiset pelästyvät
nähdessään sinun tunnustekosi.
Sinä saat idän ja lännen maat
kohottamaan riemuhuudon!
Sinä pidät huolta maasta ja annat sille sadetta,
sinä teet sen hedelmälliseksi.
Jumala, sinun virtasi on vettä täynnä.
Sinä kasvatat sadon ihmisille,
pidät maasta huolen.
Sinä kastelet vaot,
tasoitat kynnetyn pellon,
pehmität sen sateilla
ja siunaat maan kasvun.
Sinä seppelöit vuoden hyvyydelläsi.
Missä vaunusi kulkevat, siellä maa tiukkuu runsautta.
Autio aro viheriöi,
kukkulat verhoutuvat juhlapukuun.
Niityt ovat lammaslaumojen peitossa,
laaksot lainehtivat viljaa.
Koko maa riemuitsee ja laulaa.
-
Ps. 31:6
Minä vihaan niitä, jotka pitävät väärää oppia; mutta minä uskallan Herraan.