... mekin juhlimme Kristuksen ylösnousemusta...
Tämä on johtanut minut siihen hyvääntekevään ja terveeseen havaintoon, että maailmassa on vielä paljon tilanteita, joihin minun henkilökohtaiset voimani eivät riittäisi.
Koska olen valmis myöntämään tämän itselleni itseni suhteen, niin minun on tehtävä sama myönnytys monen muunkin asian kohdalla.
Minun on oltava hiljaa ja ymmärrettävä, että Hän on Jumala,
Enkä minä, ei luterilaisuus, ei herännäisyys, ei pietismi, ei urheilu, ei mikään … vaan Hän.
On vapauttavaa opetella hyväksymistä kaikissa elämäni tilanteissani, jotta voisin nauttia mielenrauhasta. Elämäni on ollut jatkuvaa taistelua, koska tunsin, että minun on mentävä jokaisen päivän läpi taistellen itseäni ja kaikkia muita vastaan. Lopputulos oli että kärsin tappion tässä taistelussa.
Päädyin kiukkuun, itsesääliin … ja itkin kurjuuttani.
Kun aloin hiukan luovuttaa ja antaa Hänen hallita elämääni, olen saanut alkaa maistaa mielenrauhan hunajaista pisaraa.
Tänään olen vapaa.
Minun ei tarvitse taistella ketään tai mitään vastaan.
Ps. Me juhlimme kaikki Kristuksen ylösnousemusta, jos haluamme vain ottaa vastaan Hänen vapautuksen ja armon.
Ne juhlat eivät kysy mitään erillistä klubi-korttia.
