On vissiin luonnonlaki, että lasten ollessa pieniä vanhemmilla on kauheasti muutakin tekemistä. Yksi sukulainen sanoi aika osuvasti, että pienten lasten isät ovat innokkaita talkoolaisia. Tahtoo sanoa sitä, että isät tekevät mielellään mitä tahansa muuta kuin hoitavat omia lapsiaan. Huonoa omaatuntoa voi hyssytellä sillä, että tekee kauheasti töitä (ei ehdi olla omien lasten kanssa).
Olen huomannut saman. Ihme kun noita poikamiehiä kun on töissä niiden kanssa on ongelmia, mutta sitten on perheellisiä jotka tekevät työnsä hyvin ja eivät kokoajan napise.
Yksi kaveri oli Virosta töissä ja ei mennyt synnytykseen, eikä halunut koko kuukautena syntymästä mennä kotiin vaan tehdä töitä, vaikka itsekkin painostin, et mene nyt ukko hyvä katsomaan lastasi.
Ehkä oli poikkeus kuitenkin?
Uskoontulemisesta tai pelastumisesta tiedä sanoa, mutta fundamentaalisesti Raamattuun uskovana siellä on kyllä monessa kohtaa. Antakaa pelastaa itsenne, koetelkaa oletteko uskossa, uskoon tultuaan ja pelastusta saarnataan ja vaikka mitä kohtia, jotka painottavat pelastusta myös kokemuksena. Siis uskoon tulemista.
Kuitenkin ihmisten arkielämää kun katsoo niin körttipainotukset ovat parhaita.
Ei mittailla toisten uskoa. Ei painosteta parannukseen tai muuhunkaan ja annetaan ihmisille tilaa.
Uskonnonsyöttö voi käydä tosi hermoille jos joutuu sellaisen kohteeksi.
Niin ja samaa mieltä, että Jumala yksin tietää kuka pelastuu ja kuka ei. :wink:
