Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Salis - 11.10.08 - klo:09:53
-
Luin eilen Kotimaan aikakausjulkaisua Suolaa, jossa käsiteltiin luterilaisen kristinuskon perusteemoja. Teemojen käsittely perustuu amerikkalaisten professorien näkemyksiin. Ja tässä teemat ovat:
1. Jumalan tunnustaminen ensisijaiseksi, ihmistä edeltäväksi ja ainoaksi aloitteen tekijäksi.
2. Todistuksen antaminen vanhurskauttavasta ja vapauttavasta toiminnasta Jeesuksen Kristuksen kuolemassa ja ylösnousussa.
3. Evankeliumin sanan ja lain sanan erottaminen toisistaan.
4. Sanan julistuksen ja sakramenttien toiminnan korostaminen Jumalan toiminnan ulkoinaisina välineinä, jotka ovat pelastukselle välttämättömiä.
5. Kirkon käsittäminen uskovien ja pyhien yhteisöksi.
6. Yhteisen/yleisen pappeuden korostaminen.
7. Kristityn maallisen vastuun määrittäminen maallisen kutsumuksen hoitamiseksi.
8. Maailman käsittäminen Jumalan luomisteoksi ristiriitaisuuksista huolimatta.
9. Raamatun käyttäminen kirkon julistuksen ja opetuksen ohjenuorana.
10. Kirkon teologisen ja hengellisen tradition arvostaminen.
11. Kirkon tunnustukseen ja luterilaisiin tunnustuskirjoihin sitoutuminen.
12. Teologiseen ajatteluun ja tutkimukseen paneutuminen.
Listaan lisättiin vielä:
13. Köyhien auttaminen = diankonia.
14. Ristin teologia = Jeesuksessa Kristuksessa Jumala kärsi ja kuoli oikeasti ei vain näennäisesti.
Mitäs mieltä ollaan?
-
Luin eilen Kotimaan aikakausjulkaisua Suolaa, jossa käsiteltiin luterilaisen kristinuskon perusteemoja. Teemojen käsittely perustuu amerikkalaisten professorien näkemyksiin. Ja tässä teemat ovat:
1. Jumalan tunnustaminen ensisijaiseksi, ihmistä edeltäväksi ja ainoaksi aloitteen tekijäksi.
2. Todistuksen antaminen vanhurskauttavasta ja vapauttavasta toiminnasta Jeesuksen Kristuksen kuolemassa ja ylösnousussa.
3. Evankeliumin sanan ja lain sanan erottaminen toisistaan.
4. Sanan julistuksen ja sakramenttien toiminnan korostaminen Jumalan toiminnan ulkoinaisina välineinä, jotka ovat pelastukselle välttämättömiä.
5. Kirkon käsittäminen uskovien ja pyhien yhteisöksi.
6. Yhteisen/yleisen pappeuden korostaminen.
7. Kristityn maallisen vastuun määrittäminen maallisen kutsumuksen hoitamiseksi.
8. Maailman käsittäminen Jumalan luomisteoksi ristiriitaisuuksista huolimatta.
9. Raamatun käyttäminen kirkon julistuksen ja opetuksen ohjenuorana.
10. Kirkon teologisen ja hengellisen tradition arvostaminen.
11. Kirkon tunnustukseen ja luterilaisiin tunnustuskirjoihin sitoutuminen.
12. Teologiseen ajatteluun ja tutkimukseen paneutuminen.
Listaan lisättiin vielä:
13. Köyhien auttaminen = diakonia.
14. Ristin teologia = Jeesuksessa Kristuksessa Jumala kärsi ja kuoli oikeasti ei vain näennäisesti.
Mitäs mieltä ollaan?
Vaikea tuohon on yhtyä. Varsinkin 14 pykälä on joko väärin suomennettu tai jotain muuta, mutta Jumala ei ole kuollut.
Muiltakin osilta istuu huonosti yhteen yksinkertaisen uskon kanssa, vaikka siellä on ihan asiaakin. Huomaa se, että ajattelen sitä insinöörimielellä, jossa faktat ovat todella kovia mitattavia faktoja eikä allegorioita.
-
Vaikea tuohon on yhtyä. Varsinkin 14 pykälä on joko väärin suomennettu tai jotain muuta, mutta Jumala ei ole kuollut.
Tuo kohta tarkoitti siis sitä, että Jumala kuoli Kristuksena ristillä ja ylösnousi taivaaseen.
Muiltakin osilta istuu huonosti yhteen yksinkertaisen uskon kanssa, vaikka siellä on ihan asiaakin. Huomaa se, että ajattelen sitä insinöörimielellä, jossa faktat ovat todella kovia mitattavia faktoja eikä allegorioita.
Olen paljolti samaa mieltä. Amerikkalaisten professorien näkemykset ovat kovasti korkeakirkollisia ja korostavat enemmänkin kirkon opillisia käytäntöjä kuin elävää kristinuskoa.
-
14. Ristin teologia = Jeesuksessa Kristuksessa Jumala kärsi ja kuoli oikeasti ei vain näennäisesti.
Eikös tuo hieno sana ristin teologia tarkoita sitä, että Jumala toimii useinkin päinvastaisuuksissa? Kun kaikki on pielessä, Jumala voikin olla lähempänä kuin koskaan. Kun Jumala tuntuu olevan jossain ihan muualla, hän on oikeesti ihan vieressä. Siks kristityn tie ei ole sitä kunniaa vaan kärsimystä (helppo sanoa näin teoriasa, kunpa ei tulis koskaan omalle kohalle).
Tätä siis kutsutaan ristinteologiaksi, koska ristissäkin näkyy tuo päinvastaisuuden idis. Suuri ja voimallinen kaikkivaltias suostuu niin hassuun pelastusvempaimeen kuin Kristuksen risti. Eiks se näin mene?
-
Eikös tuo hieno sana ristin teologia tarkoita sitä, että Jumala toimii useinkin päinvastaisuuksissa? Kun kaikki on pielessä, Jumala voikin olla lähempänä kuin koskaan. Kun Jumala tuntuu olevan jossain ihan muualla, hän on oikeesti ihan vieressä. Siks kristityn tie ei ole sitä kunniaa vaan kärsimystä (helppo sanoa näin teoriasa, kunpa ei tulis koskaan omalle kohalle).
Voitaisiin tietysti keskustella myös kärsimyksen teologiasta, jossa kärsimys ikäänkuin osoittaa oikeaksi pelastuksen tärkeyden. Kyse on tietysti myös kärjistämisestä, kun ihmisen elämä kuvataan kärsimykseksi, tuntuu pelastus entistä suuremmalta asialta. Yleinen on myös ajatus, jonka mukaan ihminen janoaa nopeasti taivaaseen, koska elämä on yhtä kärsimystä.
Ja onhan ihmisen elämä kärsimystä. Mutta toisaalta - mitä elämä olisi ilman vastoinkäymisiä, ongelmia, ylämäkiä, menetyksiä tai kärsimyksiä, kun vastineena on aina silloin tällöin pilkahduksia rakkaudesta, ystävyydestä, toivosta ja menestyksestä.
Suuri ja voimallinen kaikkivaltias suostuu niin hassuun pelastusvempaimeen kuin Kristuksen risti. Eiks se näin mene?
Asiaa voi tietysti kuvata hassuksikin, kun ajattelee Jumalan absoluuttista voimaa. Mutta Jumala ei kuole Kristuksena ristillä vain pilaillakseen vaan sovittaakseen ihmisten synnit ja tehdäkseen uuden liiton ihmiskunnan kanssa.
-
[ Mutta toisaalta - mitä elämä olisi ilman vastoinkäymisiä, ongelmia, ylämäkiä, menetyksiä tai kärsimyksiä.
Mukavaa?
-
[ Mutta toisaalta - mitä elämä olisi ilman vastoinkäymisiä, ongelmia, ylämäkiä, menetyksiä tai kärsimyksiä.
Mukavaa?
Mutta toisaalta - mitä elämä olisi ilman vastoinkäymisiä, ongelmia, ylämäkiä, menetyksiä tai kärsimyksiä, kun vastineena on aina silloin tällöin pilkahduksia rakkaudesta, ystävyydestä, toivosta ja menestyksestä.
-
Jos tässä nyt ihan syvälliseksi pitää heittäytyä, niin onhan se niinkin jotta kylläisenä ei herkutkaan maistu hyvälle. Kyllä minä vastoinkäymiseni antaisin pois jos joku huolisi mutta toisaalta vaikeilla ajoilla on kasvattavakin merkitys jos niistä ottaa opikseen. Sitten näkee kirkkaammin niitten hyvien asioiden arvon. Elämä on kuitenkin pääsoin sellaista miksikä sen itse tekee. Sairauksien ym. tuloa ei voida aina välttää tosin. Henkilökohtaisesti pidän vastenmielisimpinä ihmisiä jotka on syntyneet kultalusikka suussa ja päässeet läpi elämän etuoikeutettuna ja oikoteitä pitkin. Miehelle joka on muuten terve mutta ei saa käsillään mitään aikaa ja vieroksuu ruumiillista työtä, en anna paljon arvoa. samoin en naiselle joka ei hoida kotiaan. Mutta tavallinen jätkä tai työmies joka tekee ja selvittää, vaikkahan olisi kuinka persaukinen ja pienestä mökistä, -on minun silmissäni suuri arvo niinkuin naisellakin joka täyttää naisen mitat henkisesti. En voi ymmärtää että nykyään "uuvutaan" olemattomien työtaakkojen alle. Nykymaailmassa eläminen on tekniikan takia helppoa ja vaivatonta ja vapaa-aikaa on enemmän kuin koskaan, -mutta ihminen joka saa kaiken helpolla, menee pilalle ja marisee ja uupuu jo vähästäkin. Arvot ovat kääntyneet päälaelleen. Minä en usko ewttä ihmiset on yhtään sen kovemmilla kuin ennenkään ja minun nuoruudessa ei puhuttu mistään "burn outeista", jos väsytti niin sitten levättiin! Nykyään tuntuu olevan suorastaan muotia olla "burn out".
Tähän laskuun minä en sitten lue sairaita ihmisiä jotka eivät voi mitään sairauksilleen. Mielisairaiden parissa joskus työskennelleenä tiedän että ihminen voi sairastua henkisesti ja siitä on leikki kaukana eikä ole kyse enää muotivillityksestä.
-
En voi ymmärtää että nykyään "uuvutaan" olemattomien työtaakkojen alle. Nykymaailmassa eläminen on tekniikan takia helppoa ja vaivatonta ja vapaa-aikaa on enemmän kuin koskaan, -mutta ihminen joka saa kaiken helpolla, menee pilalle ja marisee ja uupuu jo vähästäkin.
Samaa mieltä, absolut. Ihminen joka valittaa kiireitään, tuntuu usein käyttävän aikaansa aivan muuhun kuin työntekoon.
-
En voi ymmärtää että nykyään "uuvutaan" olemattomien työtaakkojen alle. Nykymaailmassa eläminen on tekniikan takia helppoa ja vaivatonta ja vapaa-aikaa on enemmän kuin koskaan, -mutta ihminen joka saa kaiken helpolla, menee pilalle ja marisee ja uupuu jo vähästäkin.
Samaa mieltä, absolut. Ihminen joka valittaa kiireitään, tuntuu usein käyttävän aikaansa aivan muuhun kuin työntekoon.
Nyt te pojat puhutte asiasta, josta ette teksteistänne päätellen paljonkaan tiedä - ainakaan omakohtaisesti. Ja toivon vilpittömästi, että ette omaa kokemusta koskaan saakaan.
Minun puolestani voisitte kyllä kirjoittaa mitä lystäätte. Näitä juttuja saattaa kuitenkin lueskella joku ihminen, jolle uupumus siihen liittyvine depressioineen on juuri nyt totista totta. Hänelle sanon: jätä Jampen ja Saliksen horinat omaan arvoonsa.
Mt
-
En voi ymmärtää että nykyään "uuvutaan" olemattomien työtaakkojen alle. Nykymaailmassa eläminen on tekniikan takia helppoa ja vaivatonta ja vapaa-aikaa on enemmän kuin koskaan, -mutta ihminen joka saa kaiken helpolla, menee pilalle ja marisee ja uupuu jo vähästäkin.
Samaa mieltä, absolut. Ihminen joka valittaa kiireitään, tuntuu usein käyttävän aikaansa aivan muuhun kuin työntekoon.
Hups! Nyt kyllä täytyy todeta yllättyneenä asenteitanne kohtaan sen, että viimeaikaiset tutkimukset kertovat ihan kaikkea muuta, kuin mitä te esitätte. Ette ole kyllä tässä asiassa "ajan hermolla" - valitettavasti. Tällaiset mielipiteet loukkaavat monia, jotka ovat työssään uupumisen partaalla heille asetettujen vaatimusten kanssa. Vaatimukset työssä kasvaa tutkimusten mukaan jatkuvasti rahan himon myötä. Mikään inhimillisyys ei enää riitä niille, jotka vaativat vain lisää ja lisää rahaa, valtaa, mainetta ja kunniaa.
-
Hups! Nyt kyllä täytyy todeta yllättyneenä asenteitanne kohtaan sen, että viimeaikaiset tutkimukset kertovat ihan kaikkea muuta, kuin mitä te esitätte. Ette ole kyllä tässä asiassa "ajan hermolla" - valitettavasti. Tällaiset mielipiteet loukkaavat monia, jotka ovat työssään uupumisen partaalla heille asetettujen vaatimusten kanssa. Vaatimukset työssä kasvaa tutkimusten mukaan jatkuvasti rahan himon myötä. Mikään inhimillisyys ei enää riitä niille, jotka vaativat vain lisää ja lisää rahaa, valtaa, mainetta ja kunniaa.
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 40 siitä, kun astuin pysyvästi työelämään.
Tiedän ihan varmasti, mitä työteko on. Tänä aikana minulla on viidessä eri työpaikassa ollut alaisenani joukko työntekijöitä, joiden kiireiden selittelyn kohteeksi olen joutunut. Vanhempani tekivät vielä 1960-luvulla 6-päiväisiä työviikkoja. Lomat olivat lyhyitä. Juhlapyhien aattoinakin tehtiin usein pitkiä työpäiviä. Nyt ollaan 5-päiväisissä työviikoissa. On pitkiä kesälomia. Viikonloppuvapaita.
Työssä ei tule kiirettä, kun tekee työnsä ajallaan. Mutta niin monesti olen nähnyt tilanteita, joissa työtehtävien suorittamista siirretään aivan viime hetkeen. Tunnen läheisen henkilön, jolla työelämän vaatimukset alkoivat tuntua kovilta, kun hän ei suostunut opettelemaan tietokoneen käyttöä. Valtaosa työelämän vaatimuksista on juuri tällaisia. Opetellaan uusia taitoja ja asioita.
-
Tuon oman kirjoitukseni kirvoitti sunnuntain lehdessä ollut juttu, jossa kerrottiin: "alle 35-vuotiaatkin kärsivät uupumuksesta!". Voi mitä p*skaa ajattelin! Itse myös jo vuosikymmeniä työelämässä mukanaolleena olen huomannut muutoksen asenteissa, siinä miten suhtaudutaan työhön ja varsinkin ruumiilliseen sellaiseen. Kylmä tosiasia on että vapaa-aikaa on nykyisin ennätysmäärät; on pitkät kesälomat ja 5-päiväinen työviikko. Varsinkin maalla on tehty työtä joka päivä aamusta iltahämärrän asti eikä työstä koskaan valitettu. Muistan vanhan anoppini joka oli meillä mukana heinänteossa vielä 3:n asti aamuyöllä lähes 70-vuotiaana! Koko ajan hänoli muutenkin askareissamme mukana. Kun siirryin vieraan töihin, ajattelin kuinka helppoa tämä onkaan; on määrätyt työajat ja pitkät vapaat joista saa palkan. Kokemusta on myös yrittäjänä olemisesta. Siinäkään ei kelloa katsottu vaan työasiat vaati lähes 90% hereilläoloajasta ympärivuotisesti. Ihmnenhän saa valita mitä haluaa tehdä ja nykyään vielä on mahdollisuus jokaisen halutessaan kouluttautua miksikä haluaa mitä ennen ei aina ollut.
Kyllä minä tiedän myös mitä työ on ja mitä se on kun vuodet läpeensä kaiken hereilläolon ajan täyttää työ. Olen tehnyt raskasta ruummiillista työtä mutta nykyään olen fyysisesti helpossa työssä jossa joudun pysymään ajan hermolla koska alallani tietotekniikka on keskeisessä osassa. Huomaan että kesäpoikia joita saan avukseni, muuttuvat vuosi vuodelta vetelämmiksi ja mitäänsaamattomimmiksi. Nykyajan "mies" kun rupeaa esim. taloa rakentamaan niin hän ei tee mitään itse ja jos tekeekin, pitää olla kaikki maailman koneet ja traktorit. Nurmikkoakaan ei nämä hienohelmat enää jaksa leikata pitää olla kaikenmaailman "päältäajettavat" ja lehtienkeruukoneet. Jos taloa pitää maalata, käsketään koko helkatin suku sitä maalaamaan ja toisen suku lapsia kaitsemaan sillä aikaa. Ennen kun tehtiin työtä ja rakennettiin, niin vaimot hoitivat lapset siinä sivussa kun osallistuivat talon töihin miesten rinnalla ja lisäksi tekivät ruuat, lypsivät lehmät jne. Nykyajan hienohelmat tarvitsee jo omakotitalon siivoukseenkin ulkopuolista apua.
Olen edelleen sitä mieltä että nykyajan nuoret ja miksei jotkin keski-ikäisetkinsuurimmaksi osaksi ovat kasvaneet pumpulissa, eivät joutuneet koskaan todella itse tekemään mitään ja siitä kumpuaa tämä yletön "uupuminen". sanokaa mitä tahdotte mutta näin on asia! Eihän ne poikaraukat tahdo pärjätä enää armeijassakaan! Miten ne sitten työelämässä?
-
Olen edelleen sitä mieltä että nykyajan nuoret ja miksei jotkin keski-ikäisetkinsuurimmaksi osaksi ovat kasvaneet pumpulissa, eivät joutuneet koskaan todella itse tekemään mitään ja siitä kumpuaa tämä yletön "uupuminen". sanokaa mitä tahdotte mutta näin on asia! Eihän ne poikaraukat tahdo pärjätä enää armeijassakaan! Miten ne sitten työelämässä?
Pumpulissa kasvaminen on aivan totta. Ja kun on ongelmia, huudetaan heti yhteiskuntaa avuksi. Normaaleissakin elämään kuuluvissa vaiheissa kuten surussa tarvitaan joko mielialalääkkeitä tai terapeuttia. Tuntuu siltä, että pienistäkin vastoinkäymisistä nousee suuria kriisejä.
-
Provosoiduin.
1. Väsymyksestä paranee kun vaan alkaa nukkua kunnolla.
2. Masennuksesta paranee kun vaan lähtee ulos ja alkaa tehdä asioita.
3. Syömishäiriöstä paranee kun vaan alkaa syödä normaalisti.
4. Yskästä paranee, kun vain lakkaa yskimästä.
NIINKÖ? (Ja kyllä, tämä oli tarkoituksellista huutamista.)
Ihmisellä, joka ei ole kokenut sairaalloista väsymistä, masennusta tai syömishäiriötä, tai ollut kaikissa maailman töissä, ei ole mitään mahdollisuutta nähdä mitä nämä todellisuudessa voivat olla.
Kommentti, että työssä ei tule kiire, jos työ tehdään ajallaan, on jo niin naurettava että en viitsi siihen tämän enempää aikaani hukata.
Menkää te täydelliset ihmiset sinne minne me taakkojen alle kuormitetut ei kelvata. Jättäkää meidät rauhaan täällä minne me on ainakin tähän asti kelvattu!
-
Sanoinhan, (jos maltoit) lukea että sairaudet ovat asia erikseen. Totta kyllä on että väsymyksestä parantuu lepäämällä! Ja mitä se "kelpaaminen" tähän kuuluu? Miksi kaikki asiat pitää aina väkisin hengellistää? Vai kelle sinä nyt et mielestäsi "kelpaa"?
Se ei mahdu minun ajatusmaailmaan että työstä valitetaan, häpeänä sitä pidän jos joku töistään valittaa! Kylmä tosiasia on edelleen että nykymaailmassa ihmiset pääsee paljon helpommalla ja vapaa-aikaa on ennätysmäärät, -varsinkin kun on vieraan töissä. Kyllä se "uupumus" tulee jostain muusta kun työstä nykyään. Jos työskentelet metsurina, tai yrittäjänä, voit puhua työuupumuksesta ja sekin parantuu lepäämällä. Nykyajan ihmiset on paljolti vain henkisesti velttoja. Äläkä ota tätä Sarai itseesi, enhän minä sinua edes tunne mutta hyvin yleisesti on asianlaita näin!
-
Olen edelleen sitä mieltä että nykyajan nuoret ja miksei jotkin keski-ikäisetkinsuurimmaksi osaksi ovat kasvaneet pumpulissa, eivät joutuneet koskaan todella itse tekemään mitään ja siitä kumpuaa tämä yletön "uupuminen". sanokaa mitä tahdotte mutta näin on asia! Eihän ne poikaraukat tahdo pärjätä enää armeijassakaan! Miten ne sitten työelämässä?
Pumpulissa kasvaminen on aivan totta. Ja kun on ongelmia, huudetaan heti yhteiskuntaa avuksi. Normaaleissakin elämään kuuluvissa vaiheissa kuten surussa tarvitaan joko mielialalääkkeitä tai terapeuttia. Tuntuu siltä, että pienistäkin vastoinkäymisistä nousee suuria kriisejä.
Olette siis sitä mieltä, että "ennen oli miehet rautaa, nyt ne ovat puuta - hiio hoi".
Esittämäänne työmoraalia on tietenkin olemassa. Tunnen ihmisiä, jotka ovat - oikeasti - todella lujilla työssään yhä lisääntyvien vaatimusten puristuksessa. Viimeksi eilen keskustelin tällaisen ihmisen kanssa kirkkokahveilla. Ei ole siis syytä yleistää. Ei kai tutkimusten tuloksetkaan nyt ole ihan tuulesta temmattuja.
Viittasitte omaan työhönne. Tiedän minäkin 13-vuotiaasta ruumiillistakin työtä tehneenä (pöllinparkkuuta, ojankaivua, metsätöitä savotassa Lapissa, autonapumiehenä, rakennustyömailla jne.) työstä, mutta en voi kaikessa yhtyä teidän näkökantoihinne.
-
Ihmisellä, joka ei ole kokenut sairaalloista väsymistä, masennusta tai syömishäiriötä, tai ollut kaikissa maailman töissä, ei ole mitään mahdollisuutta nähdä mitä nämä todellisuudessa voivat olla. Kommentti, että työssä ei tule kiire, jos työ tehdään ajallaan, on jo niin naurettava että en viitsi siihen tämän enempää aikaani hukata. Menkää te täydelliset ihmiset sinne minne me taakkojen alle kuormitetut ei kelvata. Jättäkää meidät rauhaan täällä minne me on ainakin tähän asti kelvattu!
Mitä Sinä tiedät meikäläisen vastoinkäymisistä ja elämänkokemuksista?
Tosiasia kuitenkin on, että liikkumaton elämäntapa, jatkuva valvominen, liikalihavuus jne aiheuttavat väsymystä. Kysymys on siis pitkälti elämäntapavalinnoista vaikka tämä tosiasia monia ärsyttääkin.
Ihmisellä on tässä yhteiskunnassa paljon vapauksia ja oikeuksia, mutta tekemistään valinnoista hän on vastuussa paitsi itselleen, niin vähintäänkin läheisilleen. Vastuu on osa rakkautta. Pystyäkseen rakamastaan toisia, on ihmisen rakastettava itseään. Kun ihminen rakastaa itseään, hän kantaa vastuuta myös itsestään eli elämäntapansa valinnoista, jotka vaikuttavat hänen omaisiinsa, ystäviinsä ja tietysti myös yhteiskuntaan.
-
[quote="Salis]Mitä Sinä tiedät meikäläisen vastoinkäymisistä ja elämänkokemuksista?
[/quote]
Sen että ainakaan niitä ei ole ollut riittävästi pehmittämään sydäntäsi niille joilla on vaikeaa.
-
Sen että ainakaan niitä ei ole ollut riittävästi pehmittämään sydäntäsi niille joilla on vaikeaa.
Et tiedä, mitä olen tehnyt syrjäytyneiden, köyhien, sairaiden tai vammaisten ihmisten hyväksi. Ihmisten auttaminen ei ole poissuljettu vaikka korostankin sitä, kuinka ihmisten elämäntapojen valinnat vaikuttavat moniin asioihin kuten väsymykseen, masennukseen, työttömyyten ja sairauksiin.
Äärimmäisinä esimerkkeinä ovat tietysti jatkuva liiallinen alkoholin käyttö ja ylilihavat ihmiset. Voihan liikalihavuus tietysti olla sairaudestakin johtuvaa, mutta useimmiten se johtuu liiasta syömisestä ja liikunnan puutteesta. Esimerkiksi lihavalla nuorella on normaalipainoista ikätoveriaan suurempi riski kärsiä masennuksesta aikuisiässä.
Suomalaiset syövät liikaa tarpeeseen nähden, jonka seurauksena yli puolet suomalaisista kärsii ylipainosta ja sen tuomista haitoista.
Tutkimuksen mukaan työssäkäyvistä miehistä 53 prosenttia ja naisista 19 prosenttia on alkoholin riskikuluttajia.
-
Luuletko, että masentuneen tilannetta yhtään auttaa asenne: mitäs olet noin lihava ja itsehän olet sen aiheuttanut?
Eikö enemmän hyötyä olisi siitä että pyrkisi tukemaan ja rohkaisemaan, eikä nutistamaan entisestään?
Tottakai elämäntavoilla voi vaikuttaa jaksamiseensa. Kaikki vain eivät jaksa, vaikka kuinka yrittäisivät. Eivätkä kaikki jaksa pitää itsestään yhtä hyvää huolta. Silloin "yrittäminen" voi olla niin paha kirosana, että saa aikaan esim. tällaisia avautumisia kuin minulla tänään täällä. ;-)
-
Luulen että tämä nykyajan "masennus" johtuu paljolti siitä ettei ihmisillä ole mitään mielekästä tekemistä. (Taas kerran tähän väliin että sairaudet ovat asia erikseen.) -"työ" on nykyään tuolilla istumista ja kokouksissa laukkaamista, vapaa-aikaa on paljon ja silloin lorvitaan tekemättä mitään niin onhan siinä aikaa sitten murehtia turhia asioita.
Juha Mieto sanoi hyvin jossain tv-haastattelussa että ennen ei ruumiillista väsymistä ja työstä väsymistä pidetty pahana asiana vaan se on hyvä asia! Ihmisen kuuluukin väsyä niin että illalla on tunne että on tehnyt ja saanut aikaan jotakin konkreettista. Ja kyllä olen sitä mieltä lihavuudesta myös että se johtuu vain yhdestä asiasta: ihminen syö enemmän kuin kuluttaa! Ei kulu mikään kun työstä ei saa liikuntaa ja vapaa-ajat lorvitaan valitellen kipuja. Eräs lääkäri sanoi että ihmisellä on "takuu" mutta se on vain 40 ikävuoteen asti. Sen jälkeen alkaa näkyä elämäntavan vaikutukset konkreettisesti kun terveys menee pala kerrallaan. Toki siihen vaikuttaa moni muukin asia mutta näillä on vaan suuri merkitys. Ihminen menee todella pilalle päästessään liian helpolla!
Työssäni pääsen seuraamaan läheltä nuoria pareja jotka rakentavat ensitalojaan. Kyllä täytyy sanoa että päin prinkkalaa on menossa nuorten asenteet suhteessa siihen että jotain pitäisi tehdä ITSE. Se tuntuu suurimmalle osalle olevan aivan tuntematon käsite että pitäisi käsillään tehdä jotain kun kerran rahaakin tulee istumalla päivät pitkät. Todellinen uusavuttomuus ja velttous sekä suuruudenhulluus on iskemässä nuoreen polveen jotka alkavat jo alle 30:senä valittelemaan vaivojaan ja "työtaakkojaan". kaikki pitää saada valmiina tai muuten masennutaan.
Sairaudet ovat asia erikseen, silloin on saatava hoitoa.
-
Väsymyshän voi johtua myös esim. stressin aiheuttamasta unettomuudesta, stressi voi aiheutua nykypäivän työtehtävistä, jotka yhä useammin ovat sen tyyppisiä, että niiden jättäminen työpaikalle on vaikeaa. Ja informaatioähky voi vielä pahentaa stressireaktiota, kun yritetään hallita koko maailman tapahtumia sen oman kodin tai kylän sijasta.
Kyllähän terve väsymys, jota esim. metsuri kokee raskaan työpäivän jälkeen, saa yleensä ihmisen nukkumaankin terveesti. Nykyisin vain yhä useampi työ vaatii pään monimutkaista käyttämistä, ja usein vielä sillä tavalla, että pään nollaaminen illaksi kotiin tullessa on vaikeaa. Silloin käy helposti niin, että kun nukkumaanmenoaika tulee, työasiat (tai muut huolet, jos sellaisia on) pyörivät mielessä eikä uni tule. Unettomuutta voi toki hoitaa ulkoilemalla, syömällä terveellisesti ja rauhoittumalla illalla hyvissä ajoin, mutta aina sekään ei riitä. Silti en pidä unettomuutta sairautena. Pidättekö te? Teidän aiemmista kommenteistanne päätellen (ja vain lievästi mutkia oikoen): jos unettomuus ei ole sairaus, se on oma vika.
Kun sanotaan, että se ja tämä ja tuo johtuu lihavuudesta tai alkoholismista tai epäterveistä elämäntavoista, unohdetaan se, että jostakin ne epäterveet elämäntavatkin johtuvat. Jonkun kohdalla syynä on ihan puhdas laiskuus: on helpompaa ostaa hampurilainen ja syödä se kotisohvalla kuin käydä lenkillä ja syödä itse tekemäänsä terveellistä ja hyvää ruokaa. Väittäisin kuitenkin, että aika monen kohdalla on kyse siitä, että ei yksinkertaisesti jakseta panostaa enää itsestä huolehtimiseen, kun esim. työelämän paineet (tai muut paineet) vaativat käyttämään kaiken liikenevän energian ja vähän ylikin.
Edelleen väitän, että jos ei ole kokenut todellista työuupumusta, ei ole oikea ihminen arvostelemaan toisten uupumista.
-
Edelleen väitän, että jos ei ole kokenut todellista työuupumusta, ei ole oikea ihminen arvostelemaan toisten uupumista.
Nimenomaan.
Voitaisiin kyllä taas katseet kohdistaa ihan vaan omiin vikoihimme ja synteihimme eikä jaella syytöksiä muille.
-
Väsymyshän voi johtua myös esim. stressin aiheuttamasta unettomuudesta, . Ja informaatioähky voi vielä pahentaa stressireaktiota,.
Vae niin!
-
Voitaisiin kyllä taas katseet kohdistaa ihan vaan omiin vikoihimme ja synteihimme eikä jaella syytöksiä muille.
hyvä pointti.
... Mä väsynyt oon matkamies, tee lepoos taipuvaksi....
kevennyksenä tuli mieleen tämä vanha sarjakuva:
http://www.hs.fi/viivijawagner/1053631316754
-
Kun sanotaan, että se ja tämä ja tuo johtuu lihavuudesta tai alkoholismista tai epäterveistä elämäntavoista, unohdetaan se, että jostakin ne epäterveet elämäntavatkin johtuvat.
Syytetäänkö jotakin toista osapuolta, kun ihminen ahmii itsensä lihavaksi? Näppärää on tietysti syyttää elintarviketeollisuutta, että tekevät liian rasvaisia tai sokeroituja ruokia. Elämäntapa on valintakysymys. Ei ihmisellä ole mitään perustarvetta syödä ruokaa tai juoda alkoholia liikaa. Ei hyvinvointiyhteiskunnassakaan voida jatkuvasti väistää henkilökohtaista vastuuta omasta elämäntavasta.
Väittäisin kuitenkin, että aika monen kohdalla on kyse siitä, että ei yksinkertaisesti jakseta panostaa enää itsestä huolehtimiseen, kun esim. työelämän paineet (tai muut paineet) vaativat käyttämään kaiken liikenevän energian ja vähän ylikin.
Tämä on se kaikkein ristiriitaisin selitys, kun juuri aktiivinen liikunta saisi aikaan se, että jaksaisi työssä ja kestäisi paremmin paineita. Olen itse tämän kokenut, kun päästin itseni 1980-luvulla tosi heikkoon kuntoon. Kilojakin oli tullut ylimääräiset 20. Suunnanmuutos tapahtuu itseään niskasta vetämällä. Jokaisella ihmisellä riittää aikaa ja jaksamista vaikka puolen tunnin reippaaseen kävelyyn ulkoilmassa.
-
Suunnanmuutos tapahtuu itseään niskasta vetämällä. Jokaisella ihmisellä riittää aikaa ja jaksamista vaikka puolen tunnin reippaaseen kävelyyn ulkoilmassa.
Tästä olen kanssasi ihan samaa mieltä. Mutta joskus voivat ihmismielen ongelmat olla suuremmat, jolloin pelkkä ruokavalio ja liikunta eivät niihin auta. Voi olla totta, että joissain tapauksissa uupumusta voidaan liioitella, mutta ei se sitä tarkoita että kaikkien kohdalla näin on. Kun täällä niin hekumoidaan sillä, että ennen kaikki oli paremmin ja ennen kaikki jaksoi paremmin - töiden luonne on muuttunut kovasti viime vuosikymmenien aikana. Ja esim. omalta osaltani - tulevana opettajana - voin väittää, että nykyään oppilaissa on paljon enemmän sellaisia, joilla on paljon ongelmia. Tämä tuo lisäraskautta opettajan työhön. Lisäksi kunnioitus opettajaa kohtaa on karissut ihan säädyttömän huonoksi, ja mm. tämä on yksi syy, miksi opettajat saattavat työssään uupua. Joutuu jatkuvan "kiusaamisen" uhriksi oppilaiden tasolta. Tietysti joku valopää voi tähän sanoa, että opettajan pitää muodostaa se auktoriteetti ja blaa blaa, mutta jos luokassa on sellaisia mulkvisteja parikin kappaletta, niin ei sellaisiin mikään pure.
Mitä tulee äiteihin - nyky-yhteiskunta vaatii sen, että molempien vanhempien on käytävä töissä, ellei halua aivan köyhyysrajalla kitkuttaa (tai jollei mies ole tosi hyvätuloisessa töissä). Usea perhe joutuu töiden vuoksi asumaan kaukana esim. isovanhemmista, jolloin apuja ei ole lähellä laisinkaan. Ennen koko kylä kasvatti ja piti huolta lapsista, nyt äidit ovat usein yksin. Ja tästäkään on turha lähteä mitään lässyttämään, olen nähnyt vastaavan tilanteen aika läheltäkin.
Puhutaan runsaasta vapaa-ajasta - tämän keskustelun kommenttien perusteella se kaikki vapaa-aika pitäisi käyttää siivoamiseen, pyykinpesuun, tiskaamiseen, haravoimiseen, yms. Eikö tajuta, että ihmisen hyvinvointi vaatii muutakin kuin ainaisen tekemisen ja tekemisen ja tekemisen? Joo, ei tarvi vetää ääripäähän, "että sitten vaan lössytellään sohvalla päivät pitkät". Kyllä sitä sohvalla makaamistakin saa olla, ja se on hyvä vaan.
Vaikka en ole työuupumusta kokenutkaan, olen lähipiirissäni nähnyt parikin tapausta. Ei ole kovin mukavaa katseltavaa. Heistä molemmat ovat aktiivisia urheilijoita, ovat sosiaalisia, harrastavat hyviä harrastuksia (ei kuitenkaan liikaa), ovat myös tunnollisia. On siis turha puhua mistään elämäntavan huonoudesta. Mutta silloin kun töissä on vaan liikaa töitä ja liikaa vastuuta, käy se mielen päälle. Jos ratkaisut masennukseen ja uupumukseen olisivat noin yksinkertaisia kuin Jampe ja Salis väittää, niin eihän meillä pitäisi olla tässä maassa masentuneita ollenkaan.
Siitä olen kirjoittajien kanssa samaa mieltä, että pienellä tai suurellakin elämäntapamuutoksella lähinnä liikunnan ja ruokavalion muodossa voi olla monelle positiivinen vaikutus. Ei se kuitenkaan kaikkea ratkaise.
-
Silloin fariseukset sanoivat: "Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne?
Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus?
Tuo rahvas ei tiedä laista mitään -- kirottuja kaikki!" Joh. 7:47-49
Osoittamatta ketään sormella (ja jos osoittaisinkin neljä sormea osoittaisi minuun itseeni) on mielessäni näitä viimeisiä kirjoituksia lukiessani ollut ylläoleva Raamatun kohta. Tuon tämän esille tietäen, ettei kaikki pidä siitä, että vetoan Raamattuun.
Meidän ei kai tulisi olla olla fariseusten kaltaisia ja pitää toisen näkemystä ehdottoman kielteisenä. Asioita voimme katsoa yleensä useasta "näkövinkkelistä" ihmisestä riippuen. Toinen näkee asian eri tavalla iästä, kokemuksesta ja katsantokannasta riippuen. Tärkeintä on, että voimme hyväksyä erilaisia näkemyksiä, eikä halveksia toista, vaikka omasta mielestämme olemme ehdottoman varmoja oman näkemyksen oikeellisuudesta. Jyrkkiä mielipiteitä ja ehdottomuutta kai kannattanee aina välttää.
-
Silloin fariseukset sanoivat: "Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne?
Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus?
Tuo rahvas ei tiedä laista mitään -- kirottuja kaikki!" Joh. 7:47-49
Osoittamatta ketään sormella (ja jos osoittaisinkin neljä sormea osoittaisi minuun itseeni) on mielessäni näitä viimeisiä kirjoituksia lukiessani ollut ylläoleva Raamatun kohta. Tuon tämän esille tietäen, ettei kaikki pidä siitä, että vetoan Raamattuun.
Meidän ei kai tulisi olla olla fariseusten kaltaisia ja pitää toisen näkemystä ehdottoman kielteisenä. Asioita voimme katsoa yleensä useasta "näkövinkkelistä" ihmisestä riippuen. Toinen näkee asian eri tavalla iästä, kokemuksesta ja katsantokannasta riippuen. Tärkeintä on, että voimme hyväksyä erilaisia näkemyksiä, eikä halveksia toista, vaikka omasta mielestämme olemme ehdottoman varmoja oman näkemyksen oikeellisuudesta. Jyrkkiä mielipiteitä ja ehdottomuutta kai kannattanee aina välttää.
:smt035 Komppi.
-
Olen myös näitä asioita paljon miettinyt ja jotain kokenutkin. Olin nuorempana masentunut (en kiireen vuoksi) ja on totta, ettei siinä tilassa paljoon pysty. Tehokkaat lääkkeet kun vielä toivat 15kg lisää painoa, toi se lisää mutkia matkaan, eikä siinä tilassa itseänsä niskasta nosta. Noita samoja kiloja minä vieläkin pudottelen.
En ole ollut kuin kymmenisen vuotta töissä, vähemmän kuin täällä moni, varsinaisessa "työelämässä" valmistumisen jälkeen 4 vuotta. Kiire on ollut kovaa muotia viime vuodet. Kokeilin itsekin kiireisenä olemista ensi alkuun valmistumisen jälkeen kun halusin olla tärkeä, mutta kun ei siitä mitään tullut, minä lopetin sen. Nyt en sitten tiedä mitä olen, nuori ja kiireetön, laiska varmaankin. ;) En kuitenkaan koe olevani täysin saamaton, vaikka sitä joskus epäilenkin (saan aikaiseksi käydä töissä, hoitaa lasta ja kotia, opiskella ja käydä täällä niittämässä hengen ravintoa). Kiire on ihmisten keskinäistä kilpailua. Viime vuonna kirjoitin siitä blogiinikin tarkemmin. (Kiireen anatomiaa (http://www.satullite.net/?p=11))
Sitten toinen asia, se varsinainen. Minä ajattelen, että yksi syy ihmisten pahoinvointiin töissä on arvoristiriita. Suomalaiselle työ on työtä, mutta kun organsiaatio-opit paljon tulevat kalvinistisesta ameriikasta, taitaa se ajattelu tulla työpaikoilla esiin myös. Toisaalla arvostetaan mahdollisimman pitkiä päiviä, toisaalla kotonaoloa. 8kk pikkutytön työssäkäyvänä äitinä tuntuu että jonkun mielestä sitä on aina väärässä paikassa. :) Tämä on HYVIN keskeneräinen ajatus, jota olen viime viikkoina paljon puinut blogissanikin. Teiltä siihen varmasti saa hyvää vastakaikua. Mutta siis hankala on ihmisen "palvella kahta herraa", työtä ja kotia samaan aikaan nykyaikana. Ainakin joissain paikoissa. Ehkä.
-
Työssä jaksamiseen vaikuttaa varmaan sekin, näkeekö työnsä tuloksen mielekkäänä. Jos se ilmenee vain asioiden siirtymisenä jostakin minun kauttani jonnekin, väsyy varmaan helposti. Jos hyödyn näyttää lopulta korjaavan joku kasvoton osakkaiden joukko, vielä helpommin. 'Luterilainen työmoraali' (lue: kalvinistinen) syntyi aikana, jolloin uurastus toi leivän ja vaurauden omalle perheelle ja omalle yhteisölle. Nyt asia on usein toisin.
-
Ja esim. omalta osaltani - tulevana opettajana - voin väittää, että nykyään oppilaissa on paljon enemmän sellaisia, joilla on paljon ongelmia. Tämä tuo lisäraskautta opettajan työhön. Lisäksi kunnioitus opettajaa kohtaa on karissut ihan säädyttömän huonoksi, ja mm. tämä on yksi syy, miksi opettajat saattavat työssään uupua. Joutuu jatkuvan "kiusaamisen" uhriksi oppilaiden tasolta.
Taidan olla tästä pitkälti samaa mieltä. Opettajien asema on käynyt kestämättömäksi monessa koulussa. Opettajan asema paranee, mitä vähemmän luokassa on oppilaita. Ja tietysti on niinkin, että opettajalla täytyy olla elämänkokemuksen tuomaa auktoriteettia.
äiteihin - nyky-yhteiskunta vaatii sen, että molempien vanhempien on käytävä töissä, ellei halua aivan köyhyysrajalla kitkuttaa (tai jollei mies ole tosi hyvätuloisessa töissä).
Tämäkin on valintakysymys palkkatulojen ja lasten välillä. Lapsia ei saada sen takia, että saataisiin lisää tuloja. Meillä oli (ex-) vaimon kanssa systemi, että hän hoitaa poikia ensimmäiset 3 elinvuotta. Sen jälkeen pojat menevät päivähoitoon.
Puhutaan runsaasta vapaa-ajasta - tämän keskustelun kommenttien perusteella se kaikki vapaa-aika pitäisi käyttää siivoamiseen, pyykinpesuun, tiskaamiseen, haravoimiseen, yms
Täytyy olla himosiivoja, että kaikki vapaa-aika menee erityyppiseen siistimiseen. Haravointi ulkoilmassa on hyvää liikuntaa. Tarkoitushan on se, että vapaa-ajalla on tekemistä.
Suomalaiset katsoivat tutkimuksen mukaan televisiota tämän vuoden maalis-elokuussa päivittäin keskimäärin 2 tuntia ja 45 minuuttia. Tämän lisäksi tallenteita katsottiin päivittäin 13 minuuttia.
On siis turha puhua mistään elämäntavan huonoudesta.
Syyt uupumukseen, väsymykseen ja masennukseen ovat valtaosin valitusta elämäntavassa. Liikalihavuus johtaa usein masennukseen.
Liikalihava ei hyväksy omaa minäkuvaansa, muttei näe itsellään olevan voimavaroja minäkuvan muuttamiseen, josta seuraa masennus.
-
Työssä jaksamiseen vaikuttaa varmaan sekin, näkeekö työnsä tuloksen mielekkäänä. Jos se ilmenee vain asioiden siirtymisenä jostakin minun kauttani jonnekin, väsyy varmaan helposti. Jos hyödyn näyttää lopulta korjaavan joku kasvoton osakkaiden joukko, vielä helpommin. 'Luterilainen työmoraali' (lue: kalvinistinen) syntyi aikana, jolloin uurastus toi leivän ja vaurauden omalle perheelle ja omalle yhteisölle. Nyt asia on usein toisin.
Työnarkomaanin piirteitä omaavana ottasin minäkin kantaa asiaan. Minusta Pena on löytänyt tässä yhden hyvän pointin. Kun menestyy tuloksissa niin se vain vie mukanaan, se on kivaa. Ei siihen tarvita mitään muuta kuin pientä yllytystä oman hyvän olon tunteen jatkoksi. Oman lisänsä rasittavuuteen tuo runsas matkustelu työn mukana ympäri palloa ja viikonloput parsimassa sitä mitä tuli poissaollessa pöydälle, että on taas maanantaina matkassa mukana samassa kuin muutkin. Sitten jossain vaiheessa lääkäri sanoon, että kroppasi ei kestä enenpää, laske paineet ja polje jarrua, olet kypsä eläkkeelle. Syypää ei ole todellakaan kenenkään muun kuin oma ahneus menestyksen perään, rahakaan ei ratkaise.
-
Joukossa näyttää olevan synnintunnossa olevia ihmisiä. TUNNUSTAVAT TOISTEN SYNTEJÄ.
-
Joukossa näyttää olevan synnintunnossa olevia ihmisiä. TUNNUSTAVAT TOISTEN SYNTEJÄ.
Olitpa näppärä! :lol:
-
Joukossa näyttää olevan synnintunnossa olevia ihmisiä. TUNNUSTAVAT TOISTEN SYNTEJÄ.
Olitpa näppärä! :lol:
Salis, nyt vähän käytöstapoja ja ystävällismielisyyttä kehiin. Tuppaa näemmä jokainen vastauksesi foorumilla nyt menemään kärkkäästi pilkan puolelle.
-
En voi ymmärtää että nykyään "uuvutaan" olemattomien työtaakkojen alle. Nykymaailmassa eläminen on tekniikan takia helppoa ja vaivatonta ja vapaa-aikaa on enemmän kuin koskaan, -mutta ihminen joka saa kaiken helpolla, menee pilalle ja marisee ja uupuu jo vähästäkin.
Samaa mieltä, absolut. Ihminen joka valittaa kiireitään, tuntuu usein käyttävän aikaansa aivan muuhun kuin työntekoon.
Hups! Nyt kyllä täytyy todeta yllättyneenä asenteitanne kohtaan sen, että viimeaikaiset tutkimukset kertovat ihan kaikkea muuta, kuin mitä te esitätte. Ette ole kyllä tässä asiassa "ajan hermolla" - valitettavasti. Tällaiset mielipiteet loukkaavat monia, jotka ovat työssään uupumisen partaalla heille asetettujen vaatimusten kanssa. Vaatimukset työssä kasvaa tutkimusten mukaan jatkuvasti rahan himon myötä. Mikään inhimillisyys ei enää riitä niille, jotka vaativat vain lisää ja lisää rahaa, valtaa, mainetta ja kunniaa.
Jaakko Kaartinen-Koutaniemi: Kun työelämä vaatii enemmän ja enemmän, omatunto pitää huolen siitä, että ihmiset yrittävät paremmin ja paremmin. Myös työhyvinvointia mittaavat tutkimukset osoittavat, että Suomessa pidetään työmoraalista kiinni, vaikka terveys pettäisi. Työssä menestymisen arvostus on meillä paljon korkeammalla kuin useimmissa muissa Euroopan maissa.
Näyttää muutkin ajattelevan minun tavoin.
Lars Mikael
-
Joukossa näyttää olevan synnintunnossa olevia ihmisiä. TUNNUSTAVAT TOISTEN SYNTEJÄ.
Minkä h*katin takia JOKA asiaan pitää ympätä joku "synti"?? Eikö uskovaiset/körttiläiset osaa puhua mistää ilman että aina pitää vetää "synti" esiin? Ainakaan allekirjoittanut ei ole yhdelläkään sanalla puhunut mistään "synneistä" ja muutenkin ärsyttää tekopyhä kaikenhengellistäminen. syntisynti... hohhoijaa. Olkoot syntisiä jos tahtoo tai olkoon olematta se ei minua kiinnosta mutta tosiasia on että suuri osa ihmisistä on nykyään pilalle hemmoteltuja saamattomia lusupuntteja jotka ei tee/saa aikaan mitään itse varsinkaan jos pitää ruumista rasittaa ja liata käsiä. Synneistä en tiedä eikä minua muitten synnit kiinnosta sen vertaa että viitsisin niille edes ajatusta uhrata. (Tehkööt minun puolesta syntiä niin paljon kuin kerkiävät!) TÄSTÄ olen puhunut tai ainakin yrittänyt puhua!
-
Vaivoihimme auttaa rahtunen rohkeutta enemmän kuin laajin tieto, rahtunen toisen ihmisen myötätuntoa enemmän kuin suurinkaan rohkeus ja tilkkanen Jumalan rakkautta enemmän kuin mikään muu.
C. S. Lewis
"Hän sanoi minulle: "minun armossani on sinulle kyllin;
sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa"´ 2 Kor. 12:9
-
Joukossa näyttää olevan synnintunnossa olevia ihmisiä. TUNNUSTAVAT TOISTEN SYNTEJÄ.
Olitpa näppärä! :lol:
Salis, nyt vähän käytöstapoja ja ystävällismielisyyttä kehiin. Tuppaa näemmä jokainen vastauksesi foorumilla nyt menemään kärkkäästi pilkan puolelle.
Huhuh. Täytyy pitää turpansa kii. Tulipa muistutus niin kuin koulussa ennen. Menen auliisti jäähypenkille.
-
Tulipa muistutus niin kuin koulussa ennen.
Kädet pulpetille, että voi napata sormille karttakepillä. Siitä on minulla muistoja. "Riekuin" jo koulupoikanakin.
-
Luokanvalvojani, rovasti P. ei lyönyt sormille, mutta karttakepillä komeasti rämähtäen pöydän pintaan. Puoli tuntia oltiinkin hiljaa sen jälkeen.
-
Luokanvalvojani, rovasti P. ei lyönyt sormille, mutta karttakepillä komeasti rämähtäen pöydän pintaan. Puoli tuntia oltiinkin hiljaa sen jälkeen.
Onpa matikanopettajan viivotinkin kulunut meikäläisen raskalin käsittelyssä. :wink:
-
Kun minä sain pikkuveljen, isäni tuumasi: "Nyt sait tussarikaverin". Siihen aikaan (sodan jälkeen) me pojat tussaroitiin, eli tehtiin tulitikun ja autotikun rikistä omatekoisia pommeja. Kehuin tytöille tussarikaverin syntymästä. Siitä ei kuitenkaan seurannut hyvää, kun tytöt kanteli opettajalle, joka tukisti minua kunnolla ja jätti vielä moneksi tunniksi jälki-istuntoon lukittuun luokkahuoneeseen. Ei olisi pitänyt kehua, eikä olla ylpeä pikkuveljestään.
-
Kun minä sain pikkuveljen, isäni tuumasi: "Nyt sait tussarikaverin". Siihen aikaan (sodan jälkeen) me pojat tussaroitiin, eli tehtiin tulitikun ja autotikun rikistä omatekoisia pommeja. Kehuin tytöille tussarikaverin syntymästä. Siitä ei kuitenkaan seurannut hyvää, kun tytöt kanteli opettajalle, joka tukisti minua kunnolla ja jätti vielä moneksi tunniksi jälki-istuntoon lukittuun luokkahuoneeseen. Ei olisi pitänyt kehua, eikä olla ylpeä pikkuveljestään.
Lauri Haikola kertoi Mikki-veljestään, että hän oli taitava. Kerrankin Mikki oli kävellyt sodan aikana polkua pitkin, ja tuli ryssä vastaan. Mikki kerkesi ensin ja lähetti Suomi-konepistoolillaan sarjan kohottaen samalla piippua alhaalta ylös. Ryssä halkesi siististi kahtia. Eikös ollutkin taitava veli.
-
Siitä siisteydestä en olisi ihan varma.
-
Kun minä sain pikkuveljen, isäni tuumasi: "Nyt sait tussarikaverin". Siihen aikaan (sodan jälkeen) me pojat tussaroitiin, eli tehtiin tulitikun ja autotikun rikistä omatekoisia pommeja. Kehuin tytöille tussarikaverin syntymästä. Siitä ei kuitenkaan seurannut hyvää, kun tytöt kanteli opettajalle, joka tukisti minua kunnolla ja jätti vielä moneksi tunniksi jälki-istuntoon lukittuun luokkahuoneeseen. Ei olisi pitänyt kehua, eikä olla ylpeä pikkuveljestään.
Lauri Haikola kertoi Mikki-veljestään, että hän oli taitava. Kerrankin Mikki oli kävellyt sodan aikana polkua pitkin, ja tuli ryssä vastaan. Mikki kerkesi ensin ja lähetti Suomi-konepistoolillaan sarjan kohottaen samalla piippua alhaalta ylös. Ryssä halkesi siististi kahtia. Eikös ollutkin taitava veli.
Kumpi puoli oli O:) vai olivatko molemmat puolet :evil:
-
Lauri Haikola kertoi Mikki-veljestään, että hän oli taitava. Kerrankin Mikki oli kävellyt sodan aikana polkua pitkin, ja tuli ryssä vastaan. Mikki kerkesi ensin ja lähetti Suomi-konepistoolillaan sarjan kohottaen samalla piippua alhaalta ylös. Ryssä halkesi siististi kahtia. Eikös ollutkin taitava veli.
Ei jäänyt Lauri veljestään paljon huonommaksi. Sen osoitti suojeluskuntaharjoitukset Sievin maisemissa ja isänmaan puolustaminen tosi toimissa. Ilman toista jalkaakin sinnikkyys tuli näkyviin arjen keskellä läpi koko elämän. Perunajauhoa jalantyngän ja jalkaproteesin väliin ja taas mentiin.
-
B.H.S, Mikkiin jäivät vielä enkelipuolisko ja pirupuolisko elämään rinnakkain, mutta vastaan tulleesta ne saatiin siististi erilleen, kuten kerrottiin.
-
Olen vähän hotkimalla lukenut näitä kommentteja, mutta en voi mitään sille, että pidän tuosta Jampen tyylistä kirjoittaa. Tosi on, että ihminen on itse vastuussa tekemisistään.
Toisaalta taas joskus voi olla elämässä olla todella kiireistä. Ainakin pienet lapset osaavat järjestää äidille sellaista hullunmyllyä, että siitä ei irrota edes puoleksi tunniksi lenkille. Heitä kun ei viety vieraalle hoitoon ja isä teki töitä niin lujasti, että hänen mielestään äiti voi mennä lenkille jos ottaa koko katraan mukaan. Siinä kun vedät yksiä rattaita ja työnnät toisia ja vahdit vielä isompia, niin onpa reipasta liikuntaa. Kokeilkoon joka haluaa!
On vissiin luonnonlaki, että lasten ollessa pieniä vanhemmilla on kauheasti muutakin tekemistä. Yksi sukulainen sanoi aika osuvasti, että pienten lasten isät ovat innokkaita talkoolaisia. Tahtoo sanoa sitä, että isät tekevät mielellään mitä tahansa muuta kuin hoitavat omia lapsiaan. Huonoa omaatuntoa voi hyssytellä sillä, että tekee kauheasti töitä (ei ehdi olla omien lasten kanssa).
-
tosi on, että ihminen on vastuussa lain käytön suhteessa mm. poliisille, sossun ihmisille ja tuomarille... kristillisen ajatuksen mukaisesti ihminen ei ole vastuussa Jumalalle ajatuksistaan ja teoistaan... Jumala lähettää 100%:sesti ihmiset helvettiin... Kristus on siinä ainoa puolustusasianajaja... "jee, jee Jeesus pelastaa" ei ole meillä perustava hymni... vaan rakkauden tavalla me yritettäisiin tässä elämässä saada hieman siedettävämpi olo meidän universaalisesti rakkaille... siis koko maailman ihmisille... ei se pelasta, mutta pikkusen parempi olo meillä olisi :wink:
-
On vissiin luonnonlaki, että lasten ollessa pieniä vanhemmilla on kauheasti muutakin tekemistä. Yksi sukulainen sanoi aika osuvasti, että pienten lasten isät ovat innokkaita talkoolaisia. Tahtoo sanoa sitä, että isät tekevät mielellään mitä tahansa muuta kuin hoitavat omia lapsiaan. Huonoa omaatuntoa voi hyssytellä sillä, että tekee kauheasti töitä (ei ehdi olla omien lasten kanssa).
8) Olen huomannut saman. Ihme kun noita poikamiehiä kun on töissä niiden kanssa on ongelmia, mutta sitten on perheellisiä jotka tekevät työnsä hyvin ja eivät kokoajan napise.
Yksi kaveri oli Virosta töissä ja ei mennyt synnytykseen, eikä halunut koko kuukautena syntymästä mennä kotiin vaan tehdä töitä, vaikka itsekkin painostin, et mene nyt ukko hyvä katsomaan lastasi.
Ehkä oli poikkeus kuitenkin?
Uskoontulemisesta tai pelastumisesta tiedä sanoa, mutta fundamentaalisesti Raamattuun uskovana siellä on kyllä monessa kohtaa. Antakaa pelastaa itsenne, koetelkaa oletteko uskossa, uskoon tultuaan ja pelastusta saarnataan ja vaikka mitä kohtia, jotka painottavat pelastusta myös kokemuksena. Siis uskoon tulemista.
Kuitenkin ihmisten arkielämää kun katsoo niin körttipainotukset ovat parhaita.
Ei mittailla toisten uskoa. Ei painosteta parannukseen tai muuhunkaan ja annetaan ihmisille tilaa.
Uskonnonsyöttö voi käydä tosi hermoille jos joutuu sellaisen kohteeksi.
Niin ja samaa mieltä, että Jumala yksin tietää kuka pelastuu ja kuka ei. :wink:
-
Kuulin äskettäin, että eräs henkilö oli lähtenyt lätkimään uudesta kirkkokunnasta. Kun hän oli ilmoittanut siitä kirkkokunnan johtajalle, oli johtaja sanonut: "Valitettavasti olet menettänyt erotessasi Jumalan voiman." Muistanko oikein, että voima tulee korkeudesta? Tämän mukaan ja körttipainotuksin sanottuna jakoperuste ei ole kuuluminen johonkin, eikä jakajaakaan löydy näistä maisemista.
Minulle tuota voimaa ei ole suotu ja jos olisikin, käyttäisin sitä varmasti väärin.
----------------------------------------------------------------------------------
Jumala ei aina kutsu pätevämpiä, mutta hän pätevöittää kutsutut
- Peter Hahne
Pätevöittääkö joku itse itsensä?
-
Kuulin äskettäin, että eräs henkilö oli lähtenyt lätkimään uudesta kirkkokunnasta. Kun hän oli ilmoittanut siitä kirkkokunnan johtajalle, oli johtaja sanonut: "Valitettavasti olet menettänyt erotessasi Jumalan voiman." Muistanko oikein, että voima tulee korkeudesta? Tämän mukaan ja körttipainotuksin sanottuna jakoperuste ei ole kuuluminen johonkin, eikä jakajaakaan löydy näistä maisemista.
Minulle tuota voimaa ei ole suotu ja jos olisikin, käyttäisin sitä varmasti väärin.
----------------------------------------------------------------------------------
Jumala ei aina kutsu pätevämpiä, mutta hän pätevöittää kutsutut
- Peter Hahne
Pätevöittääkö joku itse itsensä?
Kyllä jotkut luulevat pätevöitävänsä itsensä. Tyypillistä lahkolaistouhua. Uhkauksilla ym. yritetään pitää maksavista asiakkaista kiinni. Näitä varten on perustettu uskontojen uhrit ry.
Onneksi se on suuremmassa kädessä ja valta ja voima on Jumalalla, kun kuitenkin käyttäisimme sitä väärin omaksi hyödyksemme.
-
Kuulin äskettäin, että eräs henkilö oli lähtenyt lätkimään uudesta kirkkokunnasta. Kun hän oli ilmoittanut siitä kirkkokunnan johtajalle, oli johtaja sanonut: "Valitettavasti olet menettänyt erotessasi Jumalan voiman." ?
Heh! Kun oikein pinnistän muistiani, niin muistaakseni minulle sanottiin lähtiessäni "eräästä" kirkkokunnasta luterilaisuuteen aikoinaan, että "Sinä olet nyt vaihtanut mersun ladaan!" :lol:
-
tai sitten Helkamaan... :wink:
-
tai sitten Helkamaan... :wink:
Helkamassa on se hyvä puoli ettei sillä mennä liian lujaa! :wink:
-
"Nyt menee lujaa", sanoi ruokapankin asiakas, kun sai leivän päälle kaviaaria.
-
kyllä meidän Ville (9-vuotias) menee lujaa Helkamallakin... :wink:
-
Puhumattakaan siitä, että Jukka Helkama on hieno mies ja kiinnostunut myös kirkosta. Ei ole pitkään aikaan vetänyt enää yritystä, mutta onpahan aikamoinen vaikuttaja. Kaikenlainen pröystäily on miehestä kaukana.
-
Kuulin äskettäin, että eräs henkilö oli lähtenyt lätkimään uudesta kirkkokunnasta. Kun hän oli ilmoittanut siitä kirkkokunnan johtajalle, oli johtaja sanonut: "Valitettavasti olet menettänyt erotessasi Jumalan voiman."
Semmoisen "Jumalan" voimalle on ihan sama. :wink:
-
Mielestäni Saatanan voimaa... mutta meissäkin asuu aikamoinen Saatana... :wink:
-
Kun minä sain pikkuveljen, isäni tuumasi: "Nyt sait tussarikaverin". Siihen aikaan (sodan jälkeen) me pojat tussaroitiin, eli tehtiin tulitikun ja autotikun rikistä omatekoisia pommeja. Kehuin tytöille tussarikaverin syntymästä. Siitä ei kuitenkaan seurannut hyvää, kun tytöt kanteli opettajalle, joka tukisti minua kunnolla ja jätti vielä moneksi tunniksi jälki-istuntoon lukittuun luokkahuoneeseen. Ei olisi pitänyt kehua, eikä olla ylpeä pikkuveljestään.
Lauri Haikola kertoi Mikki-veljestään, että hän oli taitava. Kerrankin Mikki oli kävellyt sodan aikana polkua pitkin, ja tuli ryssä vastaan. Mikki kerkesi ensin ja lähetti Suomi-konepistoolillaan sarjan kohottaen samalla piippua alhaalta ylös. Ryssä halkesi siististi kahtia. Eikös ollutkin taitava veli.
Aina ajankohtainen työväenlaulu.
http://www.youtube.com/watch?v=OHWJr2qnZX8&feature=related
-
Aina ajankohtainen työväenlaulu.
http://www.youtube.com/watch?v=OHWJr2qnZX8&feature=related
Olenhan minä työväenlauluja laulellut hupimielessä. Niitähän laulettiin aina Kokoomusnuorten Kesälukioissa, mutta niiden ajankohtaisuudesta en nyt sitten tiedä. Demarilla on nykyään alla bemari.
-
Aina ajankohtainen työväenlaulu.
http://www.youtube.com/watch?v=OHWJr2qnZX8&feature=related
Olenhan minä työväenlauluja laulellut hupimielessä. Niitähän laulettiin aina Kokoomusnuorten Kesälukioissa, mutta niiden ajankohtaisuudesta en nyt sitten tiedä. Demarilla on nykyään alla bemari.
Demarilla saa olla alla bemari ja Kokoomusnuoret saa pilkata työväenliikkeen perintöä miten haluaa.
Lopetan tällä foorumilla kirjoittamisen tähän. Punavihreä liike ja uusi huominen kutsuu.
http://www.youtube.com/watch?v=hr_pq1bUddY&feature=related
Hauskaa Vappua ja Jumalan siunausta kaikille!
-
Mitä luinkaan! Älä ihmeessä tee niin. Sinun lintu- ja luontojuttusi on Jumalan kunniaksi ja ihmisille iloksi!
Kenen kanssa minä sitten vaihdan ajatuksia. Minulle käy ihminen laidasta laitaan eri puolueista. Itsekin olen yhden jäsen, mutta ystäväni on aivan
muualta. Kyllähän täällä aatteet saavat kuulla kunniansa, mutta antaa mennä kuin vesi hanhen pinnasta. Anteeksiantavaa mieltä kehiin.
Iloa Vappuun! t. yst. Riitta :smt014 ja :D
-
Solidaariset taisteluterveiset minultakin myyrälle Vapuksi, vaikka 70-luvulla minut luokiteltiin opiskelijapolitiikassa hädin tuskin yleisdemokraatiksi! Olin kerran jossain vaaleissa sitoutumattomien ehdokkaana, mutta en osannut oikein sitoutua siihenkään.
-
Demarilla saa olla alla bemari ja Kokoomusnuoret saa pilkata työväenliikkeen perintöä miten haluaa.
Kylläpäs Sinä nyt otat tämän asian hirvittävän vakavasti. Et kai Sinä nyt mun kommentistani suuttunut? Pyydän anteeksi jos loukkasin.
Me ihmiset suhtaudumme eri asioihin eri tavalla. Vanhempani olivat ihan tavallista työväkeä, mutta meillä luettiin aina Uutta Suomea ja kannatettiin Kokoomusta. Kaikki työläiset eivät ole koskaan katsoneet kuuluvansa vasemmistolaiseen työväenliikkeeseen.
Toivotan onnea ja menestystä punavihreässä liikkeessä. Sitä nimittäin tarvitaan, jotta vihreä aate tunkeutuu vasemmistoliittolaistenkin mielensopukoihin.
-
Solidaariset taisteluterveiset minultakin myyrälle Vapuksi, vaikka 70-luvulla minut luokiteltiin opiskelijapolitiikassa hädin tuskin yleisdemokraatiksi! Olin kerran jossain vaaleissa sitoutumattomien ehdokkaana, mutta en osannut oikein sitoutua siihenkään.
Niille, jotka eivät eläneet siihen aikaan tiedoksi: Yleisdemokraatit olivat tiukka yhteistyöverkosto keskustanuorten, demarinuorten, suomen demokraattisen nuorisoliiton ja sosialistisen opiskelijaliiton (SOL) välillä. Hommaa johtivat tyylikkäästi SOL:n stalinistit Reijo Kalmakurjen, Juhani Ruotsalon, Jyrki Orasen, Jaakko Laakso ja Yrjö Hakasen johdolla. Hakanen (kutsuttiin huulihaseksi) jatkaa edelleen Leninin ja Stalinin hiekoittamaan tietä SKP:n puheenjohtajana. Monet näistä mainituista henkilöistä saivat kovan koulutuksen NKP:n puoluekoulussa. Mukana oli myös Juhani Merimaa, joka vetää Nykyisin Tavastiaa ja manageroi mm. Ruisrokkia.
-
Yleisdemokraatit olivat tiukka yhteistyöverkosto keskustanuorten, demarinuorten, suomen demokraattisen nuorisoliiton ja sosialistisen opiskelijaliiton (SOL) välillä.
Missä ja milloin muuten ilmaantuivat ensimmäiset vasemmistolaiset körtit?
-
Yleisdemokraatit olivat tiukka yhteistyöverkosto keskustanuorten, demarinuorten, suomen demokraattisen nuorisoliiton ja sosialistisen opiskelijaliiton (SOL) välillä.
Missä ja milloin muuten ilmaantuivat ensimmäiset vasemmistolaiset körtit?
Eiköhän ne tulleet Ylioppilaiden Kristillisessä Yhdistyksessä -60 luvun jälkipuoliskolla. Tietääkö joku paremmin?
-
Luterilaisen kirkon opetuksen mukaan ei ole olemassa yhtä oikeaa kristillistä yhteiskuntajärjestystä. Mikään yhteiskuntajärjestelmä ei ole täydellinen. Ymmärtääkseni körttiläisyys tukeutuu luterilaisen kirkon opetukseen tässäkin kohden. Ollaanko vasemmalla, keskellä, oikealla tai sitten ei missään, ei liene niin tärkeää ja korostamisenn arvoista. Ollaanko kristittyjä (körttejä) ilman poliittisin ilmauksin?
-
manageroi mm. Ruisrokkia.
Aqua iacta est :D
-
Luterilaisen kirkon opetuksen mukaan ei ole olemassa yhtä oikeaa kristillistä yhteiskuntajärjestystä. Mikään yhteiskuntajärjestelmä ei ole täydellinen. Ymmärtääkseni körttiläisyys tukeutuu luterilaisen kirkon opetukseen tässäkin kohden. Ollaanko vasemmalla, keskellä, oikealla tai sitten ei missään, ei liene niin tärkeää ja korostamisenn arvoista. Ollaanko kristittyjä (körttejä) ilman poliittisin ilmauksin?
Olen samaa mieltä, että on olemassa vain epätäydellisiä yhteiskuntia. Täydellinen yhteiskunta ei ole mahdollinen. Niin kristittyinä kuin yhteiskunnan jäseninä olemma epätäydellisiä. Sen takia emme voi rakentaa täydellistä yhteiskuntaakaan. Sitä on tosin yritetty, mutta kovin huonoin seurauksin.
Tarkoitus ei ollut aloittaa varsinaisesti poliittista keskustelua. Voimme olle kristittyjä ja körttejä vaikka yhteiskunnalliset näkemyksemme ovatkin erilaisia. Mutta arvoperustaamme vaikuttavat myös yhteiskunnalliset näkemykset. Niiden kieltäminen ei ole mahdollista.
-
Yhteiskunnan rakentaminen paremmaksi kuuluu kristitynkin työmaahan. Maanpäällisen paratiisin tavoittelu ei kuulu. Sellainen on luvassa vasta ikuisuudessa.
-
Maanpäällisen paratiisin tavoittelu ei kuulu. Sellainen on luvassa vasta ikuisuudessa.
Ei niin! Lupausten mukaan ikuisuudessa ei ole puolueita, eriarvoisuutta, hyväksi tulemisen tarvetta, valtataistelua, ei kiinteistöveroa, vuokraa, yhtiövastiketta, sähkö- ja vesilaskuja jne.
-
Jassoo. Mielenkiintoisia ajatuksia täällä. Lueskelin niitä äsken.
Tätä on helppoa ja hauskaa hoilata pienessä simassa luokkaan :wink: katsomatta.
http://www.youtube.com/watch?v=WXR4ixKTaSU&feature=related
PS. On hieno vappuilma. :sunny: paistaa täysillä, lunta ei ole kuin aurauskinoksissa ja paikoin metsissä, linnut laulaa kuin viimeistä päivää, sikainfluenssasta ei ole tietoakaan, ihmiset on iloisia ja huomenna alkaa toukokuu. :D
-
Joku keväthepenissä ulkosalla yön yli heilunut saattaa tosin saada sikailuflunssan. Kaikesta huolimatta iloista Vappua!
-
Vaikea tuohon on yhtyä. Varsinkin 14 pykälä on joko väärin suomennettu tai jotain muuta, mutta Jumala ei ole kuollut.
Toki Jumala elää, mutta eikö meille sanota ehtoollisessa, että julista Herran kuolemaa siihen asti kun hän tulee takaisin. Itsekin olen monesti ihmetellyt, eikö meidän paremminkin pitäisi julistaa, että Jeesus on noussut kuolleista.
Osaavatko teologit selittää?
-
luterilainen kirkko keskittyy paljonkin pitkänperjantain sanoman tuomiseen... kyllähän pääsiäisen ajan merkitys on siellä... mekin juhlimme Kristuksen ylösnousemusta... :icon_wink:
-
Toki Jumala elää, mutta eikö meille sanota ehtoollisessa, että julista Herran kuolemaa siihen asti kun hän tulee takaisin. Itsekin olen monesti ihmetellyt, eikö meidän paremminkin pitäisi julistaa, että Jeesus on noussut kuolleista.
Osaavatko teologit selittää?
En ole teologi eikä minusta sellaista tule. Tuo julistakaa Herran kuolemaa tarkoittaa Kristusta, jonka maallinen olemus kuoli ristillä ei Jumalaa. Näin meidän tuleekin tehdä rakkaudella ei käskemällä. Herra sanaa käytetään kahdesta eri asiasta.
-
... mekin juhlimme Kristuksen ylösnousemusta...
Tämä on johtanut minut siihen hyvääntekevään ja terveeseen havaintoon, että maailmassa on vielä paljon tilanteita, joihin minun henkilökohtaiset voimani eivät riittäisi.
Koska olen valmis myöntämään tämän itselleni itseni suhteen, niin minun on tehtävä sama myönnytys monen muunkin asian kohdalla.
Minun on oltava hiljaa ja ymmärrettävä, että Hän on Jumala,
Enkä minä, ei luterilaisuus, ei herännäisyys, ei pietismi, ei urheilu, ei mikään … vaan Hän.
On vapauttavaa opetella hyväksymistä kaikissa elämäni tilanteissani, jotta voisin nauttia mielenrauhasta. Elämäni on ollut jatkuvaa taistelua, koska tunsin, että minun on mentävä jokaisen päivän läpi taistellen itseäni ja kaikkia muita vastaan. Lopputulos oli että kärsin tappion tässä taistelussa.
Päädyin kiukkuun, itsesääliin … ja itkin kurjuuttani.
Kun aloin hiukan luovuttaa ja antaa Hänen hallita elämääni, olen saanut alkaa maistaa mielenrauhan hunajaista pisaraa.
Tänään olen vapaa.
Minun ei tarvitse taistella ketään tai mitään vastaan.
Ps. Me juhlimme kaikki Kristuksen ylösnousemusta, jos haluamme vain ottaa vastaan Hänen vapautuksen ja armon.
Ne juhlat eivät kysy mitään erillistä klubi-korttia.
-
Minullakin olivat nämä OmaVoima kokemukset, ja niistä vapautti Kirtus v.1983. Mutta sen jälkeen tulivat UskonTeot. Sama juttu, ei rauhaa. Mutta Paavon opetusten ymmärtäminen antoi vasta iloisen vapauden, pelkojen jättämisen Herran haltuun, ja kuin ihmeenä, huumorintajua!
Minulle Pääsiäinen on kaksi juhlaa. Pitkäperjantaina muistetaan Vapahtajan sovitustyötä
meidän kaikkien syntisten edestä. Pääsiäis-sunnuntai on iankaikkiseen elämään pääsemisen mahdollisuuden ilojuhla. Sinne Kristus nousi kuolleista edellämme ja siellä Hän odottaa meitäkin kotiintuleviksi.
-
Kun esikoiseni syntyi (kuka näitä jaksaa...ehkä joku), palasin kirkon helmaan. Se tavallinen tarina: nuoruuden etsintä, kapina, etäisyyden otto, sitten tota noin ni paluu tuhlaajapojan. Jossakin mielessä teen yhä paluuta. En kai minä täällä muuten roikkuisi?! En tiedä. Kullakin on omansalainen tie. Tuo mummi vaan saa aina vaan minut kirjoittelemaan. Onko se sen ne ruoat? Ne ne varmaan. Tuoksuu tänne saakka. Että helmassapa hyvinnii, kirjoitti.
Tekis vähän mieli lähteä miesten kanssa metsälle. Mutta kun on sotkeutunut. En valita. Itsepähän olen tieni valinnut ja/tai tie on valinnut minut. Ei KAIKKI ole vielä myöhäistä. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa.
-
kirjoitusvirhe. Kirtus=Kristus.
Olen ollut huomaavinani, että tämä uusi sovellus hävittää jo kirjoitetun tekstin jos sitä käy esikatselemaan. Siksi näitä kirjoitusvirheitä näkyy olevan minulla (ja muillakin)
Onko seppos näin? :039:
-
satman, olet kaksi kertaa antanut minulle elämän, kun olin uupua. Olet siis ruokapalkalla
minulla. Apuväkeä me kaikki välillä tarvitaan, ja täällä on vahvoja naisia ja miehiä näihin
hommiin. :eusa_pray:
-
kirjoitusvirhe. Kirtus=Kristus.
Olen ollut huomaavinani, että tämä uusi sovellus hävittää jo kirjoitetun tekstin jos sitä käy esikatselemaan. Siksi näitä kirjoitusvirheitä näkyy olevan minulla (ja muillakin)
Onko seppos näin? :039:
Kysytte niin vaikeita. Minun täytyy selvittää tuo sillä noin ei pitäisi päästä tapahtumaan. Se että omaa kirjoitusta ei voi jostain syystä poistaa ei ole määrittelykysymys eli se on tehtaalla asetettu funktio. Sen tutkin jo. Täytyy tutkia tämäkin.
-
onkohan se tehdas vanhan kunnon sielunvihollisen... hänhän on melankoolinen tosikko... :icon_wink: