Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: TeppoV - 02.08.07 - klo:11:41
-
Ensi sunnuntaina kirkossa evankeliumitekstinä on seuraava raamatunkohta ja aiheena uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa.
Pidän saarnan kirkossa tuolloin. Tuo Jeesuksen vertaus on vaikea selitettäväksi.
Onko teillä ajatuksia, ideoita tuosta raamatunkohdasta, sen tulkinnasta?
Luuk.16. luku
1 Jeesus puhui sitten opetuslapsilleen: "Oli rikas mies, jolla oli taloudenhoitaja. Hänelle kanneltiin, että taloudenhoitaja tuhlasi hänen omaisuuttaan. 2 Hän kutsui tämän luokseen ja sanoi: 'Mitä minä sinusta kuulen! Tee tili toimistasi, minun talouttani sinä et enää hoida.' 3 Mies mietti: 'Mitä minä nyt teen? Isäntä panee minut pois taloudenhoitajan toimesta. Kaivaa en jaksa, kerjätä en kehtaa. 4 -- Nytpä tiedän! Järjestän niin, että toiset ottavat minut taloonsa, kun joudun lähtemään työpaikastani.' 5 Hän kutsui isäntänsä velalliset vuoron perään luokseen. 'Paljonko olet velkaa isännälleni?' hän kysyi ensimmäiseltä. 6 'Sata astiaa öljyä', tämä vastasi. Taloudenhoitaja sanoi: 'Tässä on velkakirjasi, istu ja merkitse äkkiä viisikymmentä.' 7 Sitten hän kysyi toiselta: 'Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?' Tämä vastasi: 'Sata tynnyriä vehnää.' Taloudenhoitaja sanoi: 'Tässä on velkakirjasi, merkitse kahdeksankymmentä.'"
8 Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi:
"Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset. 9 Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.
-
Tuo on hieno kohta! Raamatussa on niin paljon järkevääkin tekstiä kun etsii... En kyllä osaa kauheasti antaa erityisiä virikkeitä. Minulle tuo kohta puhuu sangen yhteiskunnallisesti: siitä suorastaan huokuu vähäinen arvostus maallista mammonaa kohtaan, sen ympärillä olevia ihmisen rakenteita kohtaan - aarteita ei kannata maan päälle kerätä, ja on melkoisen epäilyttävää jos kerää, todelliset arvot, aarteet ovat muualla, muussa.
-
Kuten tavallista, Kaisa Raittilan teksti Kirkko & Kaupungissa antoi aika hyvän näkökulman pureskeltavaksi:
http://www.kirkkojakaupunki.fi/?deptid=663
-
Jyviä voi lköytää Kotimaan sivulta, jossa Jukka Hautala kertoo tekstistä.
-
9 Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.
Tuohan on ilmiselvä kehotus kantaa rahansa seurakuntaan. :) Kai se sopii luterilaiseen teologiaan jollakin tavalla, vaikka rahalla ei voikaan iankaikkista elämää ostaa... Seurakuntayhteyden merkitys tulee mieleen. Lestadiolaiset ainakin puhuvat avainten vallasta. Itse ehkä ajattelen asian näin: Vaikka seurakunta tai kukaan ihminen ei voi toiselle pelastusta tarjota, vaan se on yksin Jumalan armon varassa, niin kuitenkin ystävyys Kristuksen seurakunnan kanssa on paras mahdollinen apu, kun etsimme uskoa, jolla voisimme pelastuksen ottaa vastaan. :?: Vaikea asia ja helposti käsitettävissä väärin. En käsitä sitä oikein itsekään.
Pointti kuitenkin on, että vääryydellä käsiimme saama mammona voidaan käyttää hyvään tarkoitukseen. Siihen Jeesus meitä kai haluaa rohkaista. (Ei kuitenkaan hankkimaan lisää väärää rikkautta.)
-
TeppoV olet ilmeisesti siis pappi? Ei ole tullutkaan seurattua niin tarkkaan lehdistä, että kuka sinne Varpaisjärvelle on vaaliin asti sijaiseksi valittu, mutta nytpä selvisi sekin...
Niin tuohon Raamatun kohtaan. Itsestäni se on aika hankala, kun toisaalla kehotetaan olemaan aina rehellisiä, mutta nyt kehotetaankin epärehellisyyteen. Itse lähtisin pohtimaan asiaa "farisealaisittain" eli maallinen laki on ihmisiä varten ja on mietittävä ketä se palvelee. Näin ollen lain tarkoitusperä ei ole aina oikea. Asetelma siis sama kuin Jeesus ja fariseukset yhdistettynä pyhäpäivänä parantamiseen. Ja sitten semmoinen, että esim. natsi-Saksan aikaiset lainrikkoja ovat nykyään sankareita, kun piilottelivat viattomia ihmisiä, jotta nämä välttyisivät keskitysleireiltä. Lakia ei pidä noudattaa lain vuoksi vaan miettiä sen tarkoitusta. Silti aika hankala kohta.
-
Johannes! Ei TeppoV ole pappi. Varpaisjöärvelle on tulossa, ellei tilannetta muuteta, Tervosta Sari ??? kunnes valinta virallisesti tehdään.
Suokonautiolta puuttuu tietty tahdikkuus.
Erkki Erola saatettiin haudan lepoon 14.7.2007. Nyt jo 18.7.2007 ANOO SIIRTOA Varpaisjärvelle ja määrää kirkkoruhtinaan tavoin, miten varpaisjärveläisten on meneteltävä, jotta hän saisi kirkkoherran viran. Tieto on lehdistä luettu.
-
Jostain syystä tekstistä tuli mieleen
Myös siitä tulee kiittää
sinua, armias,
kun syntiselle riittää
alati armoas.
Herrani laupias,
on haavoissasi yhä
näin syntinenkin pyhä
ja väärä vanhurskas.
(SV 228:5)
Mt
-
TeppoV olet ilmeisesti siis pappi? Ei ole tullutkaan seurattua niin tarkkaan lehdistä, että kuka sinne Varpaisjärvelle on vaaliin asti sijaiseksi valittu, mutta nytpä selvisi sekin...
En kuitenkaan ole pappi :D Mutta silloin tääsen pääsen maallikkona saarnastuoliin, tällä kertaa Pielavedelle siis 5.8. Tervetuloa kirkkoon...
-
Jyviä voi lköytää Kotimaan sivulta, jossa Jukka Hautala kertoo tekstistä.
en löytänyt sitä kotimaan sivulta?
-
Jyviä voi lköytää Kotimaan sivulta, jossa Jukka Hautala kertoo tekstistä.
en löytänyt sitä kotimaan sivulta?
Tällä kertaa vissiin perinteisen paperisilta sivuilta.
-
Jyviä voi lköytää Kotimaan sivulta, jossa Jukka Hautala kertoo tekstistä.
en löytänyt sitä kotimaan sivulta?
Tällä kertaa vissiin perinteisen paperisilta sivuilta.
Ahaa, pitääpä katsoa paperiversiosta, lehti tulee kotiin kyllä.
-
Mää tilasin kotimaan että voin uskonnon kirjotuksiin lukia 8-[
-
En hoksan nut kirjottaa, ettäs se löytyy paperiversiosta.
Rahasta puhuttaessa kiuruvetinen kalastaja kuuluu sanoneen' Taivaassa sitä ei tarvita, helvetissä se palaa. Käytetään raha täällä maanpäällä hyviin tarkoituksiin.
Menen Pyhäjärvelle seuroihin sunnuntaina. En pääse TeppoV:n saarnaa kuulemaan. Pyhänä (5.8.) on Koljonvirran körttiseurat klo 18.00
-
TeppoV olet ilmeisesti siis pappi? Ei ole tullutkaan seurattua niin tarkkaan lehdistä, että kuka sinne Varpaisjärvelle on vaaliin asti sijaiseksi valittu, mutta nytpä selvisi sekin...
En kuitenkaan ole pappi :D Mutta silloin tääsen pääsen maallikkona saarnastuoliin, tällä kertaa Pielavedelle siis 5.8. Tervetuloa kirkkoon...
Ai, no anteeksi väärinkäsitys. :oops:
Olen aina luullut, että saarnastuoliin menemiseen tarvitsee pappisvihkimyksen, mutta ilmeisesti näin ei siis olekaan.
-
En kuitenkaan ole pappi :D Mutta silloin tääsen pääsen maallikkona saarnastuoliin, tällä kertaa Pielavedelle siis 5.8.
Pappi tai ei, oletpa kova jätkä, meikäläiseltä jäisi kyllä pönttöön kiipeämättä... Olisi kyllä mukava kuulla saarnasi, mutta eipä pääse. Eikä se taida tulla YouTubeenkaan...
Mt
-
Maallikko voi saarnata kirkossa milloin vain, jos on saarnalupa. Nykyisin saarnalupatutkintoon vaaditaan yleensä kurssi ja näytesaarna.
Kirkkoherran luvalla (piispan myötävaikutuksella) voi saarnata ilman varsinaista saarnalupaakin.
Tästähän ei ole ollut yhtenäistä käytäntöä.
Korjatkaa, mikäli pollassani on vanhentunutta tietoa.
-
Ensi sunnuntaina kirkossa evankeliumitekstinä on seuraava raamatunkohta ja aiheena uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa.
Pidän saarnan kirkossa tuolloin. Tuo Jeesuksen vertaus on vaikea selitettäväksi.
Onko teillä ajatuksia, ideoita tuosta raamatunkohdasta, sen tulkinnasta?
Luuk.16. luku
1 Jeesus puhui sitten opetuslapsilleen: "Oli rikas mies, jolla oli taloudenhoitaja. Hänelle kanneltiin, että taloudenhoitaja tuhlasi hänen omaisuuttaan. 2 Hän kutsui tämän luokseen ja sanoi: 'Mitä minä sinusta kuulen! Tee tili toimistasi, minun talouttani sinä et enää hoida.' 3 Mies mietti: 'Mitä minä nyt teen? Isäntä panee minut pois taloudenhoitajan toimesta. Kaivaa en jaksa, kerjätä en kehtaa. 4 -- Nytpä tiedän! Järjestän niin, että toiset ottavat minut taloonsa, kun joudun lähtemään työpaikastani.' 5 Hän kutsui isäntänsä velalliset vuoron perään luokseen. 'Paljonko olet velkaa isännälleni?' hän kysyi ensimmäiseltä. 6 'Sata astiaa öljyä', tämä vastasi. Taloudenhoitaja sanoi: 'Tässä on velkakirjasi, istu ja merkitse äkkiä viisikymmentä.' 7 Sitten hän kysyi toiselta: 'Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?' Tämä vastasi: 'Sata tynnyriä vehnää.' Taloudenhoitaja sanoi: 'Tässä on velkakirjasi, merkitse kahdeksankymmentä.'"
8 Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi:
"Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset. 9 Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.
Herra (ei siis Jeesus) tarkoittaa tässä 'väärällä rikkaudella' maallista mammonaa...(Onpas vaikea teksti!) (Onpa hyvä teksti!) (Saattaa olla, että lähiluku tuottaa ongelmia, oli teksti mikä tahansa.)
"Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta." Taloudenhoitaja on epärehellinen, mutta viisas!
Jeesus opettaa rokottamaan rikkaita. Näin Keskusta-oikeisto -hallituksen aikana en hyväksy rikkaiden mollaamista. He ovat kuitenkin työnantajia ja talouden moottoreita vähintään - ja enemmänkin - siinä missä vasemmisto. Sitä paitsi, vaikka rikkaan on vaikea päästä, hän keksii kyllä keinot samalla neuvokkuudella, millä kokosi omaisuuden.
No entä sitten kestoköyhät, jotka ovat aina keskellämme: kaikki huomio heihin. Prioriteetti ovat he. He eivät seuraa mediaa. Köyhien ainoa huoli on päivittäisestä selviytymisestä. Tähän kohtaan ei saa sekoittaa ajatusta mistään muusta.
Lopuksi, TeppoV, tältä paikalta! Saammeko saarnasi sitten tälle foorumille. Kiitos. - Niin, ja olisi kiinnostavaa lukea jotain valmistumisprosessista, kamppailusta, mihin tekstiä selvitellessä jouduit.
-
Itsekin tänään nyhersin saarnan parissa, siis saman tekstin ääressä. Kommentaarit senkun toistaa, että tälle vertaukselle ei ole selitystä. Tulee siis näin lauvantai-iltana vähän myöhään, mutta jälkiviisaus taitaakin olla sitä parasta viisautta.
Vuosikerran toiset tekstit antavat osviittaa pyhän aiheen mukaiselle tulkinnalle:
* Salomo pyysi taitoa ja viisautta (ei rikkautta ym.) - H/herra kiittelee taloudenhoitajan viisautta.
* Loppu tulee pian, muistutetaan kirjetekstissä - taloudenhoitajalla on työsuhteensa (elinkeinonsa) loppu käsillä.
* Taloudenhoitajan tapa ratkaista on moraaliton, laiton, kelvoton. Häntä ei mitä ilmeisimmin aseteta esikuvaksi sen takia, että hän olisi oikein toimimisen esikuva. Hatara johtopäätös: vertauksellaan Jeesus radikaalisti osoittaa, että taivaan valtakunnan asia, pelastuksen asia, evankeliumi ei saa hukkua moraalisaarnaan. Se on perimmältään luonteeltaan ja seurauksiltaan ei-moraalinen (ei siis epämoraalinen).
Kun aikaa on kristityllä vähän, rikkaudet ja elinpäivät (Jumalan lahjaa molemmat) loppumassa, tarvitaan seurakunnassa sellaista taitoa ja viisautta, jota maailman lapset parhaimmillaan osoittavat omaa etuaan tavoitellessaan, moraalista piittaamatta. Hedelmällinen ristiriita kytee tämän tulkinnan ja Jeesuksen antaman esikuvan ("en ole tullut lakia kumoamaan") välillä.
Iäisiin asuntoihin ei ainakaan mennä oikein toimimalla ja sen varaan laskelmoimalla, vaan järjettömästi ja moraalittomasti; sitä se lienee ansaitsematon rakkaus. Kun Tuomari sanoo: "Tee tili", ei tässä maailmassa ole muita kuin epärehellisiä taloudenhoitajia!
Edelleen ostettujen ystävien hankkimisen kehotus on aivan käsittämätön ja jäänee osastoon "kerran kasvoista kasvoihin".
Pistäppä, TeppoV tiivistelmää saarnastasi, kiinnostaa tietää, mihin päädyit.
-
Niin, iäsiin asuntoihin taidetaan mennäkin kavallusrahojen myötävaikutruksella. ( Tuo tuli mieleeni, kun luin edellisen kommentin.)
-
Niin, iäsiin asuntoihin taidetaan mennäkin kavallusrahojen myötävaikutruksella. ( Tuo tuli mieleeni, kun luin edellisen kommentin.)
Tulkintaan vaikuttava hymiö puuttuu ...
-
Kuunteli JP:n radiosta. (olen nim. lähdössä Pyhäjärvelle seuroihin),
Pappi sanoi: 'Evankeliumi levittäminen on sitä, että hankitaan ystäviä Kristukselle, ei omalle hengen liikkeelle.'
-
Kuulin myös, kyseessä oli Seinäjoen kirkkoherra Tapio Luoma. Hän tarttui loistavalla tavalla myös Jeesuksen sanoihin "Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset": kuinka ns. kunnon kristityt ovat toisiaan kohti aina sormi tai nenä pystyssä milloin minkäkin opin takia, mutta "maailman lapset" ymmärtävät ystävyyden merkityksen.
-
Satmanin ja mintun pyynnöstä tässä saarnani, jollainen tuli kyhättyä. Kiitos kaikille tekstistä ajatuksiaan esittäneille!
Tämän pyhäpäivän evankeliumiteksti on kirjoitettuna Luukkaan evankeliumin 16. luvussa jakeesta 1 jakeeseen 9. Nousemme sitä kuulemaan.
1. Jeesus puhui sitten opetuslapsilleen: "Oli rikas mies, jolla oli taloudenhoitaja. Hänelle kanneltiin, että taloudenhoitaja tuhlasi hänen omaisuuttaan. 2. Hän kutsui tämän luokseen ja sanoi: 'Mitä minä sinusta kuulen! Tee tili toimistasi, minun talouttani sinä et enää hoida.' 3. Mies mietti: 'Mitä minä nyt teen? Isäntä panee minut pois taloudenhoitajan toimesta. Kaivaa en jaksa, kerjätä en kehtaa. 4. - Nytpä tiedän! Järjestän niin, että toiset ottavat minut taloonsa, kun joudun lähtemään työpaikastani.' 5. Hän kutsui isäntänsä velalliset vuoron perään luokseen. 'Paljonko olet velkaa isännälleni?' hän kysyi ensimmäiseltä. 6. 'Sata astiaa öljyä', tämä vastasi. Taloudenhoitaja sanoi: 'Tässä on velkakirjasi, istu ja merkitse äkkiä viisikymmentä.' 7. Sitten hän kysyi toiselta: 'Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?' Tämä vastasi: 'Sata tynnyriä vehnää.' Taloudenhoitaja sanoi: 'Tässä on velkakirjasi, merkitse kahdeksankymmentä.'"
8. Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi:
"Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset. 9. Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.
Tämän päivän evankeliumitekstiä on perinteisesti pidetty yhtenä vaikeimmin selitettävistä uuden testamentin kertomuksista. Raamatun selitysteosten sivut ovat varmaankin viime päivinä kahisseet ja tuskanhiki on noussut monen saarnaajan otsalle. Eikä ihme, sillä tuntuuhan Jeesuksen vertaus peräti oudolta. Taloudenhoitaja siis jää kiinni isäntänsä rahojen haaskaamisesta, ja sitten hän vielä väärentää velkakirjat, jotta saisi töitä niiltä jotka olivat isännälle velkaa. Ja sen jälkeen toimintaa kehutaan. Herääkin monenlaisia kysymyksiä: Kuka haluaisi palkata työntekijäkseen henkilön, joka juuri on osoittautunut vilpilliseksi? Miksi taloudenhoitajan viisautta kiiteltiin? Mitä on tekstissä mainittu väärä rikkaus ja miksi sillä pitäisi hankkia ystäviä? Miten ystävät voivat iäisiin asuntoihin ottaa ja mitä ne sellaiset asunnot ovat?
Raamatun sana osoittautuu yllättäväksi. Ensimmäiseksi ajattelisi, että Jeesuksen puheellaan pitäisi moralisoida häikäilemättömän ja keinoja kaihtamattoman taloudenhoitajan menettelyä, mutta hän menetteleekin toisin. Hän kehuukin rötösherraa älykkäästä toiminnasta. Jeesus siis näyttää tässä kehuvan epärehellistä toimintaa. Mutta tällainen taas olisi ristiriidassa Jeesuksen muiden opetuksien kanssa. Jeesuksen vertauksen ydinajatus täytyykin olla jossain muualla kuin epärehellisyyden ylistyksessä. Täytyykin olla niin, että Jeesus ei ylistä vääryyttä, vaan viisautta toimia nopeasti, hyvin valittuna hetkenä. Kehumisen aiheena ei siis ollut miehen kehno moraali, vaan hänen kaukokatseisuutensa ja toimintatarmonsa, kun piti selviytyä toivottomasta tilanteesta.
Jeesus käytti opetuksessaan yleensäkin paljon kertomuksia. Kertomukset toimivan välineenä viestin välittämiseen. Tämän päivän aiheena on uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa. Tämän vertauksen kautta Jeesus ei sittenkään kehota meitä epärehellisyyteen vaan viisaaseen toimintaan Jumalan lahjojen hoitajina. Jeesushan sanoi suoraan, että huoneenhaltija oli väärämielinen, ja jotta kukaan ei ymmärtäisi vertausta väärin, hän liitti lopuksi kehotuksen olla uskollinen väärän mammonan hoidossa. Ja heti seuraavissa jakeissa Jeesus sanoo: "Joka on vähimmässä luotettava, se on luotettava paljossakin, ja joka on vähimmässä vilpillinen, se on vilpillinen myös paljossa. Jos te ette luotettavasti hoida väärää rikkautta, kuka uskoo teille todellista?”
Näyttää siltä, että tässä puhutaan taloudenhoitajan "jatketusta" rikoksesta. Hän siis jo kerran epärehellisyydestä kiinni jääneenä jatkaa harrastustaan yrittääkseen varmistaa uuden työpaikan kiitollisuudenvelassa olevien asiakkaiden luona. Mutta toisenkinlainen selitys voi olla mahdollinen. Jos taloudenhoitaja pienensi velkakirjoja vain korkojen osalta, hän olikin sankari. Mooseksen laki kielsi nimittäin koron ottamisen. Vaikka kohdassa ei suoraan mainitakaan korkoa, saattoi viralliseen velkakirjaan kirjoitettava uusi summa olla nimenomaan koroton määrä. Näin ollen ovela mies olisi pysynyt lain puitteissa, mutta sai siitä huolimatta hankituksi useita ystäviä.
Kertomus joka tapauksessa muistuttaa meitä monenlaisista asioista. Ensinnäkin tilinteosta. Olemme kukin oman elämämme taloudenhoitajia. Jumalan edessä joudumme tilintarkastuksiin päivittäin ja joudumme myöntämään, että ”huonosti suoritin tehtävän sen, päiväni palvelus puutteellinen.” Kerran on myös lopullisen tilinteon hetki kun Jeesus tulee kuninkaana takaisin. Silloin meillä on lohdutuksena vain se, että Kristus on velkamme maksanut. Jos olemme Jeesuksen panneet toivomme eläessämme, saamme kuulla nämä sanat: ”Sinun syntivelkasi on mittaamattoman suuri. Mutta minä maksoin sen jo, se on maksettu ja kuitattu, se on poispyyhitty, jo ristillä armahdin sinut.”. Velkakirjaasi siis kirjoitettiin Golgatan ristillä Jeesuksen verellä: Kuitataan maksetuksi. Ja pyhässä kasteessasi sinullekin henkilökohtaisesti tuo mitätöity velkakirjasi ojennettiin. Paljonko annat sille arvoa?
Kertomus muistuttaa myös omaisuuden hoitamisesta. Olemme saaneet Jumalalta niin paljon hyvää. Olemme saaneet hengellisiä ja materiaalisia lahjoja, erilaisia kykyjä, varallisuutta ja paljon muuta. Miten olemme käyttäneet niitä? Miten olemme palvelleet niillä lähimmäisiämme? Omaisuuden omistaminen ei ole syntiä, mutta sen käyttöön liittyy vastuu. Joka on käyttänyt omaisuuttaan lähimmäistensä hyväksi, on toiminut vastuullisesti.
Kertomus voi muistuttaa myös siitä, että kun on oikea hetki, on toimittava nokkelasti, nopeasti, älykkäästi ja viisaasti. Toista hetkeä ei nimittäin ehkä enää tule. Väärän taloudenhoitajan esimerkkikertomuksen opetus ei siis liity toiminnan moraaliin, vaan menettelytavan nokkeluuteen: roistonkin oveluudesta voi jotain oppia tarvitsematta itse sortua rikollisuuteen. Kertomuksen opetus on tämä: Älä ohita elämäsi tilaisuutta ratkaisevalla hetkellä. Tämä on muistettava myös silloin, kun on etsikkoaikamme, kun Jumala kutsuu. Viisasta on silloin vastata hänen kutsuunsa. Älykkäät ja nokkelat keinot ovat varmaankin suositeltavia myös evankeliumin levitystyössä. Pelastukseen ei vaadita korkeaa älykkyyttä, vaan sen voi vastaanottaa jokainen. Mutta se, joka on älyn lahjoja saanut, on saanut ne Jumalalta, ja siksi hänen on niitä käytettävä Jumalan kunniaksi ja lähimmäisten parhaaksi.
Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa näkyy siinä, ettemme lykkää mahdollisuuksiamme toimia jonnekin tulevaisuuteen. Myös tänään kuulemassamme Pietarin kirjeen kohdassa meitä muistutetaan samasta asiasta. Kaikki ymmärrys, viisaus ja rakkaus sekä lähimmäistä että koko luomakuntaa kohtaan on laitettava käyttöön tässä ja nyt. Viisaaseen taloudenhoitoon kuluu koko luomakunnan huomioon ottaminen. Mieleeni tulee tässä myös ihmiskuntaa uhkaavaa ilmastonmuutos, joka johtuu omasta itsekkyydestämme ja kerskakulutuksestamme, mutta on vielä myös torjuttavissa, jos tahtoa on.
Kertomuksen lopussa Jeesus puhuu siitä kuinka maailman lapsi, tuo taloudenhoitaja, on esimerkkinä valon lapsille, siis Jeesuksen seuraajille. Tämä tietysti kirpaisee meitä. Mutta on tarpeellista muistuttaa meitä siitä, että kun jotain olemme saaneet, se on tarkoitus laittaa käyttöön. Taloudenhoitajassa esimerkillistä oli se, että hän laittoi kaiken taitonsa ja oveluutensa likoon.
Vaikka taloudenhoitajan keinot olivatkin kyseenalaisia, hänen ajatteli kuitenkin tulevaisuuttaan. Hän pyrki toiminaan niin, että hänellä on toimeentuloa tulevaisuudessakin. Kertomus voi auttaa meitäkin miettimään tulevaisuuttamme. Missä vietämme iäisyytemme? Miten pääsemme taivaaseen? Tähän ei ole poppakonsteja, vaan Kristuksen veri, joka vie meidät taivaaseen.
Entä kertomuksen väärällä rikkaudella ystävien hankkiminen? Rahalla ei varmaankaan tosi ystäviä hankita. Ehkä väärä rikkaus tarkoittaa tässä vain maallista mammonaa. Kun käytämme sitä lähimmäistemme hyväksi, palvelemme samalla Kristusta. Jeesus puhuu myös iäisistä asunnoista. Taivaan koti on tärkein sijoituskohteemme. Paljonko olemme valmiita sijoittamaan siihen?
Voidaan myös ajatella, että tämän maailman lapsilla Jeesus tarkoittaa niitä, jotka ovat epäuskon tietä kulkemassa kohti kadotusta. He eivät usko Jeesukseen, vaan ovat tehneet itselleen omia epäjumalia, turvaavat vääriin asioihin elämässään ja pelastavat vain omansa nahkansa, niin kuin kertomuksen taloudenhoitaja. Valon lapsi, siis Jumalan herättämä ihminen, sen sijaan ymmärtää että hänen on tehtävä tili Jumalalle. Jos Jumala tekee samoin kuin rikas mies taloudenhoitajalleen, silloin ei meitä auta mammona eivätkä maalliset ystävät. Silloin tarvitaankin todellinen Ystävä, sellainen Ystävä, joka uhraa itsensä kuolemaan meidänkin edestämme, antaa synnit anteeksi, elämän ja autuuden, armosta ja ilmaiseksi. Onko sinulla tällainen Ystävä?
Jeesuksen opetuksen loppu on sarkastinen. Eli hankkikaa tekin "väärällä mammonalla" itsellenne ystäviä. Jospa he sitten ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun viimeinen päivä koittaa. Piikkinä tässä ivassa on, että rahalla ei voi sellaisia ystäviä, eikä yleensäkään todellisia ystäviä, hankkia. Kun Jumala ottaa väärät taloudenhoitajat tilille ei heille löydy auttajaa. Kun velkakirjat katsotaan, silloin ihmisen turvana voi olla ainoastaan Jumalan armo. Viimeisenä päivänä ei maallinen rikkaus meitä auta.
Kun Jumala tulee vaatii meitä tilille velkakirjojen kanssa, saatamme järkyttyä, sillä huomaamme, että niissä on paljon sellaista, joista meillä paatuneilla ja omahyväisillä ihmisillä on korkeintaan kalpea aavistus. Oikea parannuksen teko merkitsee täydellistä vararikkoa Jumalan edessä. Vain silloin Jeesus saa olla syntisten Vapahtaja. Silloin huomaamme, että velkakirjamme on jo Jeesuksen allekirjoituksella kuitattu maksetuksi. Silloin meillä on Ystävä, joka ottaa meidät iäisiin asuntoihin viimeisenä päivänä. Tähän Ystävään turvatkaamme!
-
Kuortaneella, missä tämän viikonlopun vietin sukukokoustamassa edesmenneen isoisoisä-Kalevin 100-vuotispäivän kunniaksi, oli eri evankeliumikohta kuin tämä - siellä oli se, missä palvelijat saivat yhden, kaksi ja viisi talenttia hoitoonsa. Ihana oli saarna ja ajatuksia herättävä, (varsinkin kun joku vanhempi seurakuntalainen poistui sen aikana ambulanssilla Lapualle). Jäi kuitenkin "livenä" tämän ketjun aihe pureskelematta, sääli sinänsä.
-
Kuortaneellaoli eri evankeliumikohta kuin tämä - siellä oli se, missä palvelijat saivat yhden, kaksi ja viisi talenttia hoitoonsa.
Sepä outoa. Tietääkseni evakeliumikirjassa on tarkkaan määrätty mitkä tekstit luetaan minäkin sunnuntaina, eikä vaihtoehtoja siinä ole muita kuin tuo Luuk. 16:1-9
-
Ei se ihan niin tiukkaa ole tuo saarnatekstin valinta. Evankeliumikirjasta:
Jumalanpalveluksissa seurataan yleensä kolmen vuosikerran järjestelmää. Erityistilanteissa, esimerkiksi perhejumalanpalveluksissa, on mahdollista käyttää eri vuosikertojen tekstejä vapaasti valiten. ---
Kutakin pyhää varten on yleensä kolme tekstivuosikertaa. Saarna voidaan pitää mistä tahansa vuorossa olevan vuosikerran tekstistä.
Käytössä olevan vuosikerran tekstejä oli eiliseksi valittavissa peräti neljä, ja jos olisi saarnannut kolmannesta vuosikerrasta (vrt. erityistilanteet), vaihtoehtoja oli viisi.
-
Kyseenen vertaus aika vaikia tajuta ja ei ihime jos ei papikkaan haluaasi sitä seurakunnalle yrittää tulukita.
Minä oon ainakin tyäelämäs joutunu pohtimahan tyäntekemisen moraalia ja oon teheny itte asiat omantuntoni mukahan vastoon tyänantajan käskyä, toivetta tai etua.
Erääski laitehankinnas ja sen asennukses oli eräs yrittäjä teheny 5000mk erullisimman tarjouksen kun kilipaalija. Esitin tyänantajalle tarioukset, jolloin hän käski soittaa halavimman tarjouksen teheneelle, että kyseenen yrittäjä olisi niin mialuunen toimittaja ja hänelle toimitus annettaasihin, jos hän tiputtaasi hinnasta 5000mk ollakseen seuraavan yrittäjän kaas TASOOS hinnas.
Soitinhan minä ja kerroin yrittäjälle hänen olevan tarjouskilipaalun voittaja sekä esitin tyänantajan toivehen tarioushinnan alentamiseksi.
Laite asennettihin yrittäjän alakuperääsen tarjousen mukahan. :wink:
Talouselämäs, johona röyhkeys ja ahaneus on suurin päriäämis tekijä, on moraali ja rehtiys katoavaa perinnettä.
Nykyään tyäntekijältä vaaritahan isoja sitoomuksia ja joskus epärehellisyyttäkin tyänantajansa eruksi.
Mun miälestä tyänantajalle voi olla lojaali pisteesehen, jonka omatunto ja oma arvomaalima sallii tyätä teheres toisen palavelukses.
-
No kun tässä nyt oli puhetta saarnaoikeuksista, niin kysynpä samalla, kun tuli mieleen yksi minua vaivannut kysymys. Siis montako vuotta kestää papin koulutus ja mitä kaikkea siihen kuuluu? Olen nimittäin ihmetellyt, kun väliin on pappeja, jotka on teologian kandidaatteja (=3 vuotta) vai olenko käsittänyt väärin? Minä olen aina luullut, että pappisvihkimykseen tarvitaan maisterin paperit ja vasta sitten saa oikeuden siunata hautaan, kastaa yms.
Miten on?
-
Ennen vanhaan kandidaatin tutkinto oli ylempi korkeakoulututkinto, jonka suoritettuaan maisterin arvonimen sai erikseen hakiessa. Nykyään on maisterin tutkinto. Mutta joku vanha pappi saattaa käyttää yhä TK-titteliä. Matemaattis-luonnontieteellisellä puolella moni vanha maisteri kutsuu tarkoituksella itseään vanhakantaisesti filosofian kandidaatiksi, koska nykyään moista nimekettä ei voi saada (itsekin olen alemman korkeakoulututkinnon suorittaneena luonnontieteiden kandidaatti).
Wikipedian mukaan kuitenkin myös teologian kandidaatti voi saada pappisvihkimyksen "tietyillä ehdoilla". Osaako joku kertoa, mitä nuo ehdot ovat?
Minulla on ilo seurata varsin läheltä erään nuoren teologian ylioppilaan papiksi kasvamista. Näemmä aika paljon vaivaa siinä saa nähdä, että oppii höpöttelemään ihmeellisiä. Ei pelkästään yliopistossa, vaan seurakuntatyössä kantapään kautta myös.
-
Wikipedian mukaan kuitenkin myös teologian kandidaatti voi saada pappisvihkimyksen "tietyillä ehdoilla". Osaako joku kertoa, mitä nuo ehdot ovat?
En tiedä, mutta minun äitini sai kuutisen vuotta sitten pappisvihkimyksen pelkällä teologian kandidaatin tutkinnolla, kun hän oli aiemman tutkintonsa puolesta eri alan maisteri jo. Uutta gradua hänen ei siis helpotuksekseen tarvinnut alkaa väsätä, kun kotonakin odotti monta nälkäistä suuta... :)
-
Wikipedian mukaan kuitenkin myös teologian kandidaatti voi saada pappisvihkimyksen "tietyillä ehdoilla". Osaako joku kertoa, mitä nuo ehdot ovat?
En tiedä, mutta minun äitini sai kuutisen vuotta sitten pappisvihkimyksen pelkällä teologian kandidaatin tutkinnolla, kun hän oli aiemman tutkintonsa puolesta eri alan maisteri jo. Uutta gradua hänen ei siis helpotuksekseen tarvinnut alkaa väsätä, kun kotonakin odotti monta nälkäistä suuta... :)
Näin juuri kuten Hölkänen tms taisi tuossa edellä selittää. Tutkintojärjestelmä oli aiemmin erilainen eli kandit tekivät ennen gradun ja maisteri oli maksullinen arvonimi - ei muuta. Nyt on erikseen kandin ja maisterin tutkinnot. Kandidaatin tutkinto edellyttää 180 opintopistettä eli 120 opintoviikkoa = 3 vuotta on normi valmistumiseen. Maisterin tutkinto edellyttää 120 opintopistettä eli 80 opintoviikkoa = 2 vuotta on normi valmistumiseen. 5 vuoden kuluessa pitäisi valmistua siis maisteriksi, takaraja häämöttää 7 vuoden opiskelun jälkeen.
-
No, veljeni on niin "vanha" pappi, että on pelkkä TK. Käyttää titteliä pastori. Teki muuten gradun Pentti Linkolan ihmiskäsityksestä. Se käsitys ei kovin ruusuinen taida olla. Yritin puolileikilläni saada Kuukauslehteen Linkolan haastattelua, mutta taitaa olla toimittajalle liian kova paikka. Haasteellinen haastateltava ja pelottava.
-
No, veljeni on niin "vanha" pappi, että on pelkkä TK. Käyttää titteliä pastori. Teki muuten gradun Pentti Linkolan ihmiskäsityksestä. Se käsitys ei kovin ruusuinen taida olla. Yritin puolileikilläni saada Kuukauslehteen Linkolan haastattelua, mutta taitaa olla toimittajalle liian kova paikka. Haasteellinen haastateltava ja pelottava.
Mitä pelottavaa Linkolassa on? Kysymyshän on vanhuksesta, eräänlaisesta don Quijotesta, joka taistelee tuulimyllyjä vastaan.
-
Siis montako vuotta nämä nykypapit sitten lukevat? Saako pappisvihkimyksen edelleen joissakin tilanteissa kandin papereilla, vai miten se menee ne käytännön papin työt? Vaaditaanko aina maisterin paperit?
-
Siis montako vuotta nämä nykypapit sitten lukevat? Saako pappisvihkimyksen edelleen joissakin tilanteissa kandin papereilla, vai miten se menee ne käytännön papin työt? Vaaditaanko aina maisterin paperit?
Papit lukevat lukemaan oppimisestaan hautaan asti.
Ja vaaditaan maisterin paperit, mutta maisterin paperit eivät välttämättä tarvitse olla teologiasta. Jos maisteri ei ole teologian maisteri, vaaditaan lisäksi teologian kandin verran teologian opintoja.
Eikä se lukeminen siihenkään lopu vrt. ensimmäinen vastaus.
-
Nyt on erikseen kandin ja maisterin tutkinnot. Kandidaatin tutkinto edellyttää 180 opintopistettä eli 120 opintoviikkoa = 3 vuotta on normi valmistumiseen. Maisterin tutkinto edellyttää 120 opintopistettä eli 80 opintoviikkoa = 2 vuotta on normi valmistumiseen. 5 vuoden kuluessa pitäisi valmistua siis maisteriksi, takaraja häämöttää 7 vuoden opiskelun jälkeen.
Ei maisterin tutkinto nyt sentään 120+80 ov = 200 ov ole, vaan yleisesti ottaen 160 ov. Muutamissa harvoissa (mm. TKK, SibA, psykologia, TaiK) tutkinto on 180 ov. Proviisoreilla taitaa olla 200 tai 220 ov ja lääkiksestä valmistuvat suoraan lisensiaateiksi 240 ov:lla. Opintopisteistä olen ihan pihalla, vaikka niitä jo meillekin jaetaan ja viimeistään ensi elokuussa niitä pitää ihan pakolla alkaa käyttää. Mutta nykykäytäntö on tosiaan se, että ensin pitää valmistua kandiksi, ennenkö voi edes maisteriopintoja aloittaa. Jos on ahkera eikä ole muuta elämää kuin opiskelu (ei liikaa töitä tai harrastuksia), niin kyllä sen vanhan 160 ov:n periaatteessa neljässä vuodessa pystyy tekemään. Mutta harvallapa se elämä niin tiivistä opiskelua käytännön syistä edes on. No, mutta tämä teksti oli jo niin offtopic, että anteeksi :wink:
-
Siis montako vuotta nämä nykypapit sitten lukevat? Saako pappisvihkimyksen edelleen joissakin tilanteissa kandin papereilla, vai miten se menee ne käytännön papin työt? Vaaditaanko aina maisterin paperit?
Suurimmassa osassa tapauksissa teologit opiskelevat 4-6 vuotta, koska tutkinto (Teologian maisteri) on se 160 ov. Sitten voi hakea jotain papin virkaa/paikkaa, ja kun sen saa, niin on pappisvihkimys ja sen jälkeen onkin pappi hamaan kuolemaan asti, ellei oteta pois pappisoikeuksia (vain jostain räikeästä syystä, kuten täysin kirkon oppien vastaisten asioiden opettaminen). Näin karkeasti selvittäen. Joku teoloogi voisi kai selvittää vielä yksityiskohtaisemmin.
-
Teologian maisterin opiskeluajan keskipituus oli ajallisesti muistaakseni 7,5 vuotta silloin, kun minä opiskelin (valmistuin reilut kaksi vuotta sitten). Niinhän se taitaa olla aika monilla aloilla, että opiskelussa menee useampi vuosi kuin ihan täysipäiväinen opiskelu sinänsä edellyttäisi. Jos pitää käydä töissä samalla tai on perhettä tms.
Maisterin paperit eivät sinänsä takaa pappeutta, tutkinto kun on valtion yliopistosta. Ensinnäkin pitää olla suoritettuna semmoinen opintokokonaisuus, joka tähtää kirkon virkaan (eikä esim. uskonnonopettajaksi), niin että suoritettuna ovat siihen tarvittavat käytännön harjoittelut ja kurssit. Maisteriksi kun pääsee muillakin kokonaisuuksilla. Sitten etsitään työpaikkaa ja haetaan sitä, ja jos työpaikka on tiedossa, anotaan tuomiokapitulilta pappisvihkimystä, jotta saataisiin virkamääräys ko. työpaikkaan. Pappeja ei siis vihitä kortistoon vaan aina johonkin tehtävään, jonka pitää olla vähintään puolen vuoden viransijaisuus. Piispa haastattelee pappiskokelaan ja jos toteaa sopivaksi pappisvirkaan, kokelas pääsee mukaan tuomiokapitulin järjestämään ordinaatiokoulutukseen. Koulutuksen päätteeksi on pappisvihkimys.
-
Ensinnäkin pitää olla suoritettuna semmoinen opintokokonaisuus, joka tähtää kirkon virkaan (eikä esim. uskonnonopettajaksi), niin että suoritettuna ovat siihen tarvittavat käytännön harjoittelut ja kurssit. Maisteriksi kun pääsee muillakin kokonaisuuksilla. Sitten etsitään työpaikkaa ja haetaan sitä, ja jos työpaikka on tiedossa, anotaan tuomiokapitulilta pappisvihkimystä, jotta saataisiin virkamääräys ko. työpaikkaan. Pappeja ei siis vihitä kortistoon vaan aina johonkin tehtävään, jonka pitää olla vähintään puolen vuoden viransijaisuus. Piispa haastattelee pappiskokelaan ja jos toteaa sopivaksi pappisvirkaan, kokelas pääsee mukaan tuomiokapitulin järjestämään ordinaatiokoulutukseen. Koulutuksen päätteeksi on pappisvihkimys.
Tie papiksi aukeaa, kun löytää hyvän harjoittelupaikan ja toimii kesäpappina pari kesää. Jos harjoittelijan katsotaan suoriutuneen
hyvin tehtävästä, on työpaikka odottamassa. Käytännössä vähän huonomminkin harjoittelutehtävissä menestyneet pääsevät papiksi.
-
Ei maisterin tutkinto nyt sentään 120+80 ov = 200 ov ole, vaan yleisesti ottaen 160 ov.
Yksi opintopiste on 26,7 tuntia eli noin 0,67 opintoviikkoa. Siitä kannattaa laskea, että paljon on kanditutkinto, kun se on 180 op ja paljon on maisteritutkinto, kun se on 120 op. Poikkeuksia tietysti on, mutta yleissääntö on tämä.
-
Proviisoreilla taitaa olla 200 tai 220 ov ja lääkiksestä valmistuvat suoraan lisensiaateiksi 240 ov:lla.
Mun mielestä farmaseutiksi on 180 op ja proviisoriksi 300 op (eli 120 op farmaseutin päälle). Opintoviikot on onneksi jäämässä historiaan, niin ei tarte niitä miettiä.
-
Viikkojen ja pisteiden laskemisesta tuli mieleeni: Voisiko vertauksen epärehellisestä taloudenhoitajasta siirtää opiskelumaailmaan? Miten olisi epärehellinen opintosihteeri (varmaan väärä titteli, anteeksi)?
-
Viikkojen ja pisteiden laskemisesta tuli mieleeni: Voisiko vertauksen epärehellisestä taloudenhoitajasta siirtää opiskelumaailmaan? Miten olisi epärehellinen opintosihteeri (varmaan väärä titteli, anteeksi)?
Onneksi opintosihteerit eivät anna arvosanoja oppilaitoksissa, mutta koska he manageeraavat arvosanoja koskevaa tietojärjestelmää, niin voi sielläkin vilppiä tehdä. Yleensä tapahtuu tosin niin, että opiskelijan suorittamat opintopisteet jäävätkin kirjaamatta ja joukko vihaisia opiskelijoita osoittaa äänekkäästi opintosihteerille mieltään.
-
Vertaus kai menisi niin, että konnuuksia tehnyt sihteeri parantelisi potkut saatuaan muutamia numeroita saadakseen kavereita ja kontakteja tulevaisuuttaan turvatakseen. Jos tämä on käytännössä mahdotonta, piste syteemille!
-
Vertaus kai menisi niin, että konnuuksia tehnyt sihteeri parantelisi potkut saatuaan muutamia numeroita saadakseen kavereita ja kontakteja tulevaisuuttaan turvatakseen. Jos tämä on käytännössä mahdotonta, piste syteemille!
Piste systeemille! Uno point. :wink: