ajasta iäisyyteen

[Sanneli]

...siis että pelätä ja kunnioittaa Jumalaa? Eiksse oo aika tervettä? Siis jos laskee tän ihan maalliselle tasolle nii en mää haluais ikinä vanhempien kans tapella ettei mee hetkeks välit poikki. Tulee sitä silti tapeltua... :roll: Mut koska ne on mun vanhempia ja tykkää musta nii ei ne mua hylykää vaikka tapeltas. Meillä ei vaan oo nii hyvät välit, mikä johtuis sitte minusta.

^Senkus käännätte ton itteksenne, mää en osaa.

[Johannes]

Voi, voi olen pettynyt teihin "papparaiset".

Öhöm, ikää on siis 19 w.  Että ihan tiedoksi vaan, että en oikein vielä koe papparainen olevani, vaikka eri mieltä olenkin...   :wink:

[Hanna]

Voi, voi olen pettynyt teihin "papparaiset".

Öhöm, ikää on siis 19 w.  Että ihan tiedoksi vaan, että en oikein vielä koe papparainen olevani, vaikka eri mieltä olenkin...   :wink:

En siis kyllä sua Johannes "papparaisella" tarkoittanutkaan vaikka viestini sattui ruutuun jälkeesi tulemaan. Viestissäni oli kaksi osaa: Ekassa kappaleessa kuittailin edelliseen mielipiteeseeni vastanneille (ehkä vähän myöhässä) ja tokassa sanoin oman mielipiteeni reaaliajassa.

[Jaakkoopuukkoo]

"Jos subjektiivinen tietoisuus säilyisi jollain tavalla kuoleman jälkeen, ainakaan minä en haluaisi sellaiseen taivaaseen."

Ytimekkäästi sanottu yksi mielikauhukuvistani. Siis samaa mieltä olen Jukan kanssa tästä. Muuten ei ole niin väliksi. Minun mielestäni ikuinen unohdus (siis tämä ateistien paikka) ei ole mitenkään pelottava kuva iäisyydestä.

[Pena]

Minä odotan iäisyydeltä muutakin kuin sitä, että se ei pelota. Pelottomuudella voi suhtautua vaikka kaurapuuroon, mutta ei sitä pidä minään taivaan ihanuutena, jota ikävöi. Ikuista unohdusta odottanevat ne, jotka eivät pahemmin halua elämäänsä muistella. Onhan sitä tietysti kaikenlaista noloa tullut tehdyksi ja nähdyksi. Syntien anteeksiantoon toivon liittyvän myös niiden ikuisen unohduksen. Kaiken unohtaminen tuntuu hirveältä ja turhauttavalta tuhlaukselta.

[llwyd]

Minä en vain oikein osaa odottaa minuuden katoamista millään suurella innolla. Kai senkin takia aasialainen uskonnollisuus on jäänyt tavallaan vieraaksi, vaikka buddhalaisuutta ihailenkin suuresti. Minusta minuus on olemisen perusta - transformaatiota se varmasti kaipaa, mutta jokin sulautuminen on minusta yksinkertaisesti häviämistä, jokin maailmansielu kuulostaa joko ikävystyttävältä tai sitten jopa pelottavaltakin. Eli jos saisi valita niin taivaalta kaipaisin yksilöllistä transformaatiota mutta en katoamista...

[Pena]

Ei minustakaan olisi kivaa liueta johonkin atmaniin tai nirvanaan (anteeksi asiantuntematon ylimalkaisuus). Kristillinen pyhien yhteys on mielestäni tietoista ja yksilöiden välistä.

[Jaakkoopuukkoo]

Jaa-a. Erilaisia ovat ihmisten kokemukset. Minulle tuo loputtoman unohduksen ja/tai johonkin itseäni suurempaan sulautuminen on suunnattoman lohdullinen ajatus. Kun sanoin, että se ei kuulosta pelottavalta, tarkoitin juuri sitä, että se tuntuu sanomattoman turvalliselta ja vapauttavalta.

[Johannes]

Voi, voi olen pettynyt teihin "papparaiset".

Öhöm, ikää on siis 19 w.  Että ihan tiedoksi vaan, että en oikein vielä koe papparainen olevani, vaikka eri mieltä olenkin...   :wink:

En siis kyllä sua Johannes "papparaisella" tarkoittanutkaan vaikka viestini sattui ruutuun jälkeesi tulemaan. Viestissäni oli kaksi osaa: Ekassa kappaleessa kuittailin edelliseen mielipiteeseeni vastanneille (ehkä vähän myöhässä) ja tokassa sanoin oman mielipiteeni reaaliajassa.

Joo, okei, arvelinkin niin...    :wink:

[Johannes]

Jatkanpa tähän sen, että minua kauhistuttaisi tuommoinen nirvana tai muu ikuinen tiedottomuus. Tuntuu, että silloin menisi kaikki hukkaan, kun kuoleman jälkeen on tavallaan "kadotus", vaikkakin sävy on eri kuin kristillisellä kadotuksella. On paljon lohduttavampaa (siis minulle!), että kuoleman jälkeen saan tavata edesmenneet rakkaat paikassa, jossa kaikki on hyvin.

[Hanna]

Mun pieneen järkeeni ei vaan mahdu (eikä kai voikaan), millainen tuo rakkaiden kohtaaminen taivaassa olisi. Jonain henkiolentona kaikki uskovat olisivat ikuisuuden yhdessä rakkainpiensa kanssa (sillä oletuksella että kaikki rakkaat ois sinne päässy) ja ois vaan kaikkea hyvää kaikilla ja sitä rataa...Kuulostaa melkoisen sekavalta.

Uskonasioissa en kyllä pääse siitä mihinkään et mulla on aina tarve järkeillä, en voi vaan uskoa, mut kuten on varmaan käynyt ilmi koetan elää elämääni kuin se olisi viimeiseni  :wink:Öhöm, siis koittaa olla täällä maanpäällä mahdollisimman hyödyllinen.

[llwyd]

En pidä taivasta mitenkään kovin todennäköisenä vaihtoehtona, vaikuttaa siltä että kirkko on, hmm, markkinointisyistä, ylikorostanut Jeesuksen viittauksia kuolemanjälkeiseen elämään ja sen konkretiaan. Mutta jos valita voisi niin tietysti sitä haluaisi tämänpuoleisen epäoikeuden ja julmuuden tuonpuoleista korjaamista, miten se sitten yksityiskohtaisesti tapahtuisikaan. En oikein jaksa uskoa että me siihen koskaan itse pystyisimme.

[Johannes]

En pidä taivasta mitenkään kovin todennäköisenä vaihtoehtona, vaikuttaa siltä että kirkko on, hmm, markkinointisyistä, ylikorostanut Jeesuksen viittauksia kuolemanjälkeiseen elämään ja sen konkretiaan.

En tiedä ylikorostuksesta, mutta kyllähän Raamatussa taivaasta ja iankaikkisesta elämästä puhutaan. On vieläpä aika keskeinen asia.

[minttu]

Tässä joukossa ei taida olla ajankohtainen monissa muissa piireissä vatvottu kysymys ylösnousemusruumiista..  harva kun näyttää toivovan edes jollakin tavoin tietoista elämää tuonpuoleisessa, saati millään tavoin ruumiillista.. :lol:

[llwyd]

En pidä taivasta mitenkään kovin todennäköisenä vaihtoehtona, vaikuttaa siltä että kirkko on, hmm, markkinointisyistä, ylikorostanut Jeesuksen viittauksia kuolemanjälkeiseen elämään ja sen konkretiaan.

En tiedä ylikorostuksesta, mutta kyllähän Raamatussa taivaasta ja iankaikkisesta elämästä puhutaan. On vieläpä aika keskeinen asia.

Siitä olen vähän huono, että suhtaudun Raamattuun melko lailla kuin mihin tahansa tekstiin eli skeptisesti. Kirkon historia alkoi aika pian Jeesuksen jälkeen olla normaalia synnillistä vallan ja organisaation pystytystä ja siinä vaiheessa oijottiin ilmeisesti aika reippaastikin mutkia. Toisaalta, toisin kaiketi kuin liberaalit yleensä, en pysty näkemään Jeesusta kokonaan historiallisena, materiaalisena ihmisenä, mutta meidät muut sählärit kyllä, liiankin kanssa. Ja tämä pätee Raamatun kirjoittamiseen ja kokoamiseen myös, tai jopa etenkin.