Huoment, huoment !
Mie vaihan nyt tään savon vientämissein omaks karjalanmurteeks. Etköhän sie PekkaV lukutaitosen miehen tätäkii kykene lukemaa.
Pyrtsi ja Tiiti haastaat samalviisii ku mie, vaik hyö ei ookkaa satarosenttisest alkuperältää Karjalast. Mut Etelä-Karjalas haastetaa yhät silviisii ko rajan takan miu vanhempain kotpitäjiis puhuttii.
Se on totta et pitäjänkii eripuolil puhe on vähä erilaist. On se nii tääl Hämmeeski. Auttoslainen on omituisine sanoinee ja aksenttinnee naapurkyllää Vesjakkoo erikoisemp.
Molmempiin vanhempiin koit jäivät sin entisee Suomee. Evakkoi ollaa. Mei perreest oon jälel vaa mie. Serkkui on kyl viel paljo ja yks täti äitin siskoksiist ja isäl on elos viel kaks siskoo ja yks veli. Issäin sukulaiset assuut pääosin Kuhmosis ja Saarijärvel ja Jyväskyläs ja tääl Lahes.
Äitin puoleiset siirtyvät vaa Virolahen Suomelle jääneesee puolee, siit sitte Haminaa ja Karhulaa. Ykst täti män naimisii Kortesjärvel ja hää ellää yhä siel. Hää olkii nuorimmaine.
Mie muistan viel ko ol hautajaiset Kalmaris. Sukkuu oli paljo, Pirttiniemes maattii suure tuva lattial siskonpetis. Kyl käj porina melkee koko yön ku kuulumissi vaihtovat. Oisinks mie olt seitsemän vuuven ikäne.
p.s.
Emmiekää tälviisi haasta mite mie kirjotan. Koha koittelen vieläks tää kulkoo. Ennevanhaa ko tätit tulliit kyllää, vaik rotinoil, tää tarttu heti.
