Salis puhuu asiaa. Se on samanmielisyys kun niputtaa ihmisiä, ei niin päin että niputtaminen tekisi samanmieliseksi.
Näinhän sitä mielellään ajatellaan. Kuitenkin kun puhe on uskonnollisista yhteisöistä, voidaan pohtia sitäkin miten paljon yhteisössä on käytännössä liikkumavaraa ennenkuin kirves heilahtaa. Miten paljon esim. körttiläisyydessä sallitaan individualismia, miten paljon lestadiolaisuudessa ja miten paljon kirkossa? Suvaitsevaisuushan on käsite joka näyttää jokaiselle tarkoittavan eri asioita; toinen on mielestään suvaitseva kun suvaitsee niitä asioita joita omasta mielestään pitääkin suvaita, toinen taas ei suvaitse samoja asioita mutta on omasta mielestään silti suvaitseva ku nsuvaitsee niitä mitä
hänen mielestään pitää suvaita...
Kukaan; -ei siis körttiläisyyskään suvaitse kaikkea kuten täällä on jo moneen kertaan todettu! Kukin yhteisö määrittää itse sisäiset kirjoittamattomat "sääntönsä" mitä siellä suvaitaan ja mitä ei.
Onko tämä sitten suvaitsevaisuutta? Vai olisiko suvaitsevaisuus pikemmin sitä että suvaitaan sellaistakin mikä ei välttämättä
itsestä ole suvaittavaa mutta jostakin toisesta on? Kuinka paljon yhteisössä on tilaa hengittää eri tahtiin? Siitä minusta on kyse! Vaikka siis pääsääntöisesti varmaan voi todeta että herätysliikkeistä körttiläisyys on parhaasta päästä, niin on sekin tunnustettava että jossain mielessä körttiläisyys on myös erittäin ahdasmielistä mitä tulee erilaisuuden sallimiseen.
Se on sitten kokonaa toinen asia, missä asioissa tulee ja missä ei, salliaerilaisuutta. Sen jätän tietoisesti käsittelemättä. Minusta suvaitsevaisuus on kuitenkin erilaisuuden ymmärtämistä, tai paremmin sanottuna sen hyväksymistä että kaikki eivät ajattele kuten minä. Ei tässä suhteessa kellään ole varaa paukutella henkseleitä, ei varsinkaan minulla mutta ei myöskään körttiläisyydellä ole varaa mainostella: "meillä ei ole sitä tai tätä... se on nuo naapurin lapset..." Omasta puserosta se vika aina löytyy, ihmisiä kun ollaan!