Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Felix - 14.05.06 - klo:17:10
-
Foorumin äideille tahdon toivottaa hyvää äitienpäivää. 8)
-
Kuin myös. Onnea äideille!
-
Hehe, mää tein joskus pienenä äitienpäivälaulun joka oli vähäsen matkittu siitä ruusulaulusta.
-
Hehe, mää tein joskus pienenä äitienpäivälaulun joka oli vähäsen matkittu siitä ruusulaulusta.
Eli...? Ei saa alottaa, jos ei kerro loppuun! :wink:
-
Äiti soitti tänään klo 8.15 ja huokasi että koko päivä saa odottaa että poika soittaa... Sillä on nyt reuma joka nivelessä ja semmoinen viisto huumori, jota kymenlaaksolaiset viljelevät. Äitihän on 60-luvun kaunis kesä. Sydäntä kouraisevin muisto äidistä on isän kuoleman jälkeen. Se istui jakkaralla ja sytytteli puita. Sitten äiti kääntyi ja parkaisi ilman yläproteesia. Nyt on elämä taas mallillaan.
-
Hehe, mää tein joskus pienenä äitienpäivälaulun joka oli vähäsen matkittu siitä ruusulaulusta.
Eli...? Ei saa alottaa, jos ei kerro loppuun! :wink:
Äiti mun, äiti mun. Päivä tämä olkoon sun.
Äiti mun, äiti mun. Lahjat kaikki olkoon sun.
Ja sävelet tosi mielenkiintoset: c d ee e d cc e f g f e d cc. (Missä on 2 kirjainta peräkkäin on nyt tässä tapauksessa puolinuotti, muut on neljäsosia.)
Ilmeisesti siis matkittu siitä "Äiti mun, äiti mun, päivä tämä olkoon sun, punaruusun kauneimman sulle ojennan..." koska me laulettiin ekaluokalla se äitienpäiväjuhlassa ja toi mun keksimä laulu on suunnilleen siihen aikaan tehty kans.
-
Hehe, mää tein joskus pienenä äitienpäivälaulun joka oli vähäsen matkittu siitä ruusulaulusta.
Eli...? Ei saa alottaa, jos ei kerro loppuun! :wink:
Äiti mun, äiti mun. Päivä tämä olkoon sun.
Äiti mun, äiti mun. Lahjat kaikki olkoon sun.
Ja sävelet tosi mielenkiintoset: c d ee e d cc e f g f e d cc. (Missä on 2 kirjainta peräkkäin on nyt tässä tapauksessa puolinuotti, muut on neljäsosia.)
Ilmeisesti siis matkittu siitä "Äiti mun, äiti mun, päivä tämä olkoon sun, punaruusun kauneimman sulle ojennan..." koska me laulettiin ekaluokalla se äitienpäiväjuhlassa ja toi mun keksimä laulu on suunnilleen siihen aikaan tehty kans.
Selevä! :wink:
-
Jokaisen päivän tulisi olla äitienpäivä!
-
Jokaisen päivän tulisi olla äitienpäivä!
Niinpäs, sen kun muistaisi! Hyvät asiat yleensä muistaa vasta sitten, kun niistä joutuu luopumaan. Itse mietin asiaa nyt, kun mummo on tk:ssa. Särki lonkkansa kaatuessaan viikko sitten ja on nyt leikkauksen jälkeen siellä toipumassa. Nyt vain pitää toivoa, että paranisi, vaikka 82-vuotiaan kohdalla ei pitäisi olla liian toiveikas, että kaikki palaa ihan ennalleen. Tähän asti on asunut yksin, mutta nyt saatetaan olla muutosten edessä.
-
Jokaisen päivän tulisi olla äitienpäivä!
Ei mun mielestä. Seuraavaks vaatisit varmaan, että jokaisen päivän tulis olla isäinpävä. Koko juttu mene plörinäks, jos jatkuvasti vietetään päiviä. Ja äitienpäivän arvokin häviää sillä menolla.
-
En tietenkään miettinyt mitään virallista äitienpäivää, ainoastaan ajatuksellista sellaista, jotta muistaisimme mistä ainakin osaksi olemme kotoosin.
-
En tietenkään miettinyt mitään virallista äitienpäivää, ainoastaan ajatuksellista sellaista, jotta muistaisimme mistä ainakin osaksi olemme kotoosin.
No hei hei. En ylistäisi kaikki äitejä lainkaan. Joukossa on mätämunia.
-
Jokaisen päivän tulisi olla äitienpäivä!
Niinpäs, sen kun muistaisi! Hyvät asiat yleensä muistaa vasta sitten, kun niistä joutuu luopumaan. Itse mietin asiaa nyt, kun mummo on tk:ssa. Särki lonkkansa kaatuessaan viikko sitten ja on nyt leikkauksen jälkeen siellä toipumassa. Nyt vain pitää toivoa, että paranisi, vaikka 82-vuotiaan kohdalla ei pitäisi olla liian toiveikas, että kaikki palaa ihan ennalleen. Tähän asti on asunut yksin, mutta nyt saatetaan olla muutosten edessä.
Nyt olisi taas yksi muistettava lisää. Mummo nukkui pois eilen illalla. Eilen oli vielä täysin kunnossa ja perjantaina soitin, niin puhui kuntoutumisesta ja kotiinpääsystä. No, se vaihtui toiseen kotiin. Ei vielä tiedetä, mikä hänelle tuli, kun vielä eilen oli hyvää vauhtia toipumassa ja pirteämpi kuin aikoihin. Jokin yllättävä komplikaatio tai muu sairaus on tullut, lonkasta se todennäköisesti ei johdu. Tietysti nyt on paha olla, mutta toisaalta ei hänestä ehkä olisi enää aivan entistä tullut, niin ehkä tämä oli kuitenkin parempi vaihtoehto näin, ettei tarvinnut itsekään tietää etukäteen kuolemaansa.
Tänä aamuna oltiin ortodoksisessa jumalanpalveluksessa ja itsekin sytytin tuohuksen mummon esirukoukseksi. Kohta ollaan menossa mummolaan, jonne kaikki lapset kokoontuvat. Nyt ilmeisesti alkoi se 40 päivän aika, kun mummo on vielä maanpäällä ortodoksisen uskon mukaan. Aika outo tilanne vain, kun suvussa ei ole enää isän puolelta ketään ortodokseja.
On tämä foorumi kiva paikka. Tästä on pikku hiljaa tullut minun päiväkirjani... Siksi kai minä tänne aina tämmöisiä kirjoittelen, selkeyttää kummasti ajatuksia.
-
Nyt olisi taas yksi muistettava lisää. Mummo nukkui pois eilen illalla.
Otan osaa. :(
-
Nyt olisi taas yksi muistettava lisää. Mummo nukkui pois eilen illalla.
Otan osaa. :(
Kiitoksia. Nyt on oikeastaan jo vähän parempi olo. Oltiin siellä mummolassa päivä. Kaikki tuntui niin oudolta, kun siellä oli kaikki kuten ennenkin, vain mummo puuttui. Kahvit juotiin ja niin edes päin. Oli mukavaa kuulla, että kaikki olivat sitä mieltä, että mummo oli viime päivät ollut ihmeen pirteä ja toipumassa hyvää vauhtia. Serkkuni oli eilen käynyt siellä muutamaa tuntia ennen ja sanoi, että mummo oli "mummomaisempi" kuin aikoihin, laski leikkiä jne. Tk:sta olivat sanoneet, että vielä kymmenen aikaan illalla oli käyty katsomassa ja kaikki oli ollut normaalisti. Sitten puolen kahdentoista aikaa oli soitettu setälle, että mummo on nukkunut pois. Sillä välin oli tullut verta suusta, mutta ei osattu sanoa, miksi. Toivottavasti ei ole ollut tuskainen kuolema, mutta ketään ei ole ollut katsomassa. Oli sanottu, että jos omaiset haluavat, että tehdään ruumiinavaus kuolinsyyn selvittämiseksi, niin se voidaan tehdä. Kaikki oltiin kuitenkin sitä mieltä, että sillä ei ole mitään väliä. Mummo sai arvoisensa lähdön kun ei tarvinnut pitkään sairaalassa kitua. Vain tuo kaksi viikkoa ja sekin siinä toivossa, että pian kotiin. Kotona olleessaan kuitenkin oli vielä asiat ok, kun ei ollut vielä keppejäkään käytössä tms. Itsekin haluaisin lähteä noin, ettei tarvitse tietää kuolemaansa. Ei se ruumiinavaus mitään muuta. Oliko annettu liikaa marevan-lääkitystä ja veret menneet keuhkoissa liian ohkaiseksi, oliko tullut jokin käsiin räjähtänyt oireeton keuhkosyöpä tai muu keuhkotauti? Mitä väliä sillä on, mummo sai lähteä niin kuin itse halusi.
Vaikeinta se on toiselle sedälle, isän kaksoisveljelle. Hän on kehitysvammainen, kun on vaurioitunut jossakin siihen aikaan käytetyssä pihtisynnytyksessä tms. Mummo hoiti lastaan reilusti 50 vuotta ja muutaman vuoden tämä on ollut hoitokodissa ja ollut viikonloppuisin mummon luona. Mummon toive oli, että hän olisi saanut viedä poikansa hautaan, ettei jäisi tänne vieraisiin käsiin retuutettavaksi, vaan tietäisi, että tällä on kaikki hyvin. No, aina eivät kaikki toiveet toteudu. Kyllähän me aikuiset aina jaksamme, mutta setälle tämä on vaikeinta, kun joutuu yhtäkkiä luopumaan äidistään. Mummo aina passasi sitä ja molemmat olivat toisilleen kaikki kaikessa. Tietäähän sen kehitysvammaiset, miten he näkevät maailman eri tavalla. Nyt pitää vain yrittää setää tukea tämän yli.
-
Mietin, että laitanko tämän, kun on ortodoksisuudesta kyse, mutta kerkesin aloittaa jo mummon kuolemasta, niin laitanpa kuitenkin, että saan tämän aiheen päätökseen.
Nyt on hautajaiset sitten ohi ja mummo odottamassa ylösnousemuksen aamua ukin vierellä.
Itse olin kantamassa. Ennen hautajaisia käytettiin mummoa kotona ja veisasimme siinä arkun äärellä pihalla "Sun haltuus rakas isäni...". Seurakuntalolla oli sitten tuo papin säestämä "Ystävä sä lapsien...". Loput laulut olivat ortodoksisia veisuja. Erityisen hyvin jäi mieleen laulu, jossa oli yksi näin säkeistö:"Kerran päättyissä tiemme täällä, tuohusliekkien tuikintaan, hiljaa noustessa rukouksen, käymme niittyä aamun maan."
Seurakunta peitti haudan, kun papilla oli kiire iltavigiliaan ja ajattelimme, että on mukava, jos pappi kerkiää olla mukana muistotilaisuudessakin. Toisekseen oli sen verran pakkasta, että maakin oli jäässä ja vielä alkoi jo hämärtää, niin päätimme tehdä näin.
Samoin kasvojen edessä oli liina siunauksen aikana. Ortodoksissa hautajaisissahan arkku on auki. Olimme hakemassa mummo ruumishuoneelta, niin oli mennyt sen verran pahan näköiseksi, että ajattelimme, että parempi näin. Kysyimme papiltakin asiaa ja kuulema liina saa olla päällä. Kirjassakin luki, että "haluttaessa vainajan kasvot voi peittää ohuella liinalla". Se oli hyvä niin, kuitenkin se liina on sen verran ohut, niin näkyi kasvojen piirteet sen läpi ja mummo näytti niin levolliselta. Ei hän kärsineen näköinen ollut ilman liinaakaan, mutta oli mennyt ihan keltaiseksi. Ihan mielenkiinnolla odotan, että mikä on kuolinsyy, että mikä aiheutti tuon. Aikanaanhan ruumiinavauksen tulokset joskus tulevat. Ajattelimme, että kun hän kuoli niin äkkiä, odottamatta, niin ei ole muuttunut miksikään, mutta näemmä vielä kuoleman jälkeen ihminen voi muuttua paljonkin. Toinen mummoni oli niin itsensä näköinen vielä hautajaispäivänäkin. Hyvä kuitenkin, että katsoimme ruumishuoneella, niin ei tullut kirkossa yllätyksenä, ja koko kylä puhuisi, minkä näköinen on, sillä luterilaisessa kirkossahan ei vainajaa yleensä näytetä. Kirkossa ei ollut seurakuntaväen lisäksi kuin yksi ortodoksi, kaikki muut luterilaisia, niin oli vähän outo tilanne.
Toisaalta mietimme, että mummohan itse sanoi aina, että häntä ei tarvitse sitten näytellä kaikille. Olisi mieluummiin pitänyt arkun kannenkin kiinni. Siinä mielessä papin sanoma oli helpotus, kun liina sai olla kasvojen päällä. Ehkä mummo tällä tavalla varmisti, että hänen tahtoaan noudatetaan, pilke silmäkulmassa asiaa kun ajattelee.
Muuten hautajaisissa ei ollut mitään ihmeellistä. Kirkossa arkku oli tietysti auki ja liina päällä, mutta liinan alta näkyi hiuksia ja villatakista olkapäät. Mummohan puettiin omiin vaatteisiin. Se oli minusta niin kaunista. Tein itse ristinmerkit ortodoksisella tavalla. Ajattelin, että mummo on opettanut niinpäin tekemään ja niin aion jatkossakin tehdä, ihan mummon muistoksi. Oli siinä kyllä osalla aika sähläämistä, kun pappi kehotti kaikkia tekemään ristinmerkit vainajan kasvojen ylle, jos vain haluavat ja eivät ihmiset osanneet varautua, niin tuli tehtyä varmaan ristinmerkit kaikissa mahdollisissa suunnissa. :wink: Jollakin näytti menevän alhaalta ylöspäinkin. Eikös se ole Paavalin risti tai jotain. No,ajatushan siinä on tärkein. Tein ristinmerkin mummon kasvojen ylle ja sitten itselleni. Ajattelin, että näin saan tavallaan liitettyä osan mummoa itseeni tai jotain sellaista, en osaa selittää, mitä ajan takaa. Sitten vielä silitin sitä ikonia rinnalla. Muistotilaisuudessa sain pidettyä puheen, kuten suunnittelinkin.
Sattui todella mukava pappi ja auttoi kaikessa meitä luterilaisia omaisia. Pappi jopa seurakuntatalolla säesti luterilaisen virren. Olisi saattanut jäädä monelta muulta ortodoksipapilta tekemättä! Hän auttoi ja neuvoi joka paikassa meitä tietämättömiä omaisia ja piti uskomattoman kauniin puheen kirkossa ja vielä toisen, pienemmän puheen seurakuntatalolla. En ole pitkään aikaan kuullut niin kaunista puhetta kuin se kirkossa ollut puhe.
Niin on elämäni ensimmäiset ortodoksiset hautajaiset takana. Kahdesti olen ollut häissä ja tämä vahvisti käsitykseni siitä, että symboliikkaa ja kauneutta on heillä paljon. Sekin, miten pappi kolmesti teki hiekalla ortodoksisen ristinmerkin vainajan rinnalle ja sanoi sen "Herran on maa ja maanpiiri ja kaikki ne jotka siinä asuvat jne". Tuli niin kaunis risti siihen rinnalle. Oikeastaan tuli kaiken kaikkiaan ihan mummon näköiset hautajaiset.
Sellaista tällä kertaa...sainpahan taas purkaa itseäni. :wink:
-
Gramma äitiä vastaa tonnia pappeja.
KV. SANONTA
HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ! :smt039
-
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!
-
Gramma äitiä vastaa tonnia pappeja.
KV. SANONTA
HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ! :smt039
On ilo olla samaa mieltä. Onnea kaikille äideille ja isoäideille.
-
Äiti.
-
Gramma äitiä vastaa tonnia pappeja.
KV. SANONTA
HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ! :smt039
Mikähän tarve sinulla on pappeja mollata? Eikö olisi jotain tapaa arvostaa äitiä ilman, että samalla pitää alentaa jotakuta?
-
Gramma äitiä vastaa tonnia pappeja.
KV. SANONTA
HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ! :smt039
Mikähän tarve sinulla on pappeja mollata? Eikö olisi jotain tapaa arvostaa äitiä ilman, että samalla pitää alentaa jotakuta?
Moi
Minä ymmärsin tuon kyllä äitien kehuksi enkä pappien mollaamiseksi. Ketään ei alennettu, toisia vaan korotettiin.
-
Gramma äitiä vastaa tonnia pappeja.
KV. SANONTA
HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ! :smt039
Mikähän tarve sinulla on pappeja mollata? Eikö olisi jotain tapaa arvostaa äitiä ilman, että samalla pitää alentaa jotakuta?
Moi
Minä ymmärsin tuon kyllä äitien kehuksi enkä pappien mollaamiseksi. Ketään ei alennettu, toisia vaan korotettiin.
Sinä se sitten oletkin aika epeli, kun teet ihan omat kielioppisäännötkin. Jos vertaillaan niin aina löytyy molemmat puolet, toisen korottaminen ja toisen alentaminen.
-
Eihänny toki ollu tarkootus pappeja mollata. Arvostetut papit ovat vaan hyvä vertaalukohore äirin mittaamattoman suuresta merkityksestä lapselle.
Onneksi moni pappi pääsoo nykyään gramman arvohon - äitinä. :D
-
Tunnen papin, joka on juuri tulossa äidiksi. Pitääpä kysyä noista grammoista ja tonneista häneltä, kunhan pienokainen ilmaantuu omasta pienoismaailmastaan ja vähän totuttelee tähän meidän maailmaamme.
-
Oi, muistatko vielä sen virren, jota lapsena laulettiin,
kun yö liki ikkunan liikkui, se virsi se viihdytti niin.
Se antoi rintahan rauhaa, se uskoa unehen loi.
Jos muistat vielä sen virren, nyt laula, laula se oi!
Oi, muistatko vielä sen virren, jota äitini lauleli,
kun pienoista helmahan unten hän hellästi tuuditteli.
Se rauhan enkelit taivaan luo lapsosen vuotehen toi.
Oi, muistanhan vielä sen virren, mut´ laulaa, laulaa en voi.
Oi, muistatko vielä sen virren, vaikka sointu sen himmeni,
kun eksyin syntien teille, se vienosti väreili.
Se katkoi kahlehet valheen, se rintahan taistelon toi.
Niin, muistanhan vielä sen virren, vaan laulaa, laulaa en voi.
Oi, vielä mä kerran sen virren sun kanssasi laulelen,
kun siivin puhtahin tullen saan luoksesi taivaaseen.
Saan uuden, kirkkahan hengen, min Luojani lahjaksi soi.
Ja silloin, silloin sen virren taas laulan, laulan mä, oi!
Sanat: Eino Leino
Sävel: Oskar Merikanto
-
58 cm ja 4740 g tyttö syntyi. Ei siinä muita grammoja tullut mieleenkään kysellä.
-
Olipas pitkä likka ja painoakin reippahasti. Kelepaa nualla mitoolla elämähän tarttua. Tunnen erään tomeran koululaasen, jonka kehitys ja elämä jatkui 700 grammaasena keskoskaapin lämpööses suajas. Miätin miltähä vanahemmista tuntui silloon, kun niihin aikoohin Pentti Linkola paheksui julukisuures keskosten ja yleensä elämän ylläpitämistä lääketiäteen avittamana.
Elämälle kiitos. [-o<
-
Parhaimmat onnittelut tyttölapsen syntymisen johdosta "iskälle" ja "äiskälle! :)
-
Voin vaarina välittää onnittelut edelleen. Kiitos!
-
Onnittelut vaarillekin! :D
-
VK 184: Mä kauniin tiedän kukkasen.... :D