Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Jampe - 07.01.12 - klo:11:18
-
Minä en pidä äänekkäistä ihmisistä jotka puhuvat kovalla äänellä, ottavat röyhkeästi koko tilan haltuunsa muilta kysymättä ja muutenkin tuovat itseään aktiivisesti esille. Välttämättä herra/rouva isoääni ei silti tiedä mistään mitään eikä ole minkään asian asiantuntija. Junassakin näitä usein näkee jotka kailottavat puhelimeen isolla äänellä ikäänkuin olisivat yksin koko vaunussa.
-
Olen koettanut selittää itselleni, että äänenkäyttö on myös kulttuurikysymys: Monessa maassa saa kailottaa paljon lujempaa kuin Suomessa, ja kaikki tekevät niin. Singaporessa työskentelevä tuttavani sanoi, että sikäläisistä kiinalaisista on vain kodikasta kun on meluisaa. Eikä tarvitse niin kauaksikaan mennä kuullakseen reipasta äänenkäyttöä.
Töissä (toimisto) käytän melkein koko ajan korvatulppia, kuulen useimpien ihmisten puheäänen silti ihan tarpeeksi hyvin. Ja jos oikein hiljaisuutta haluan niin pistän tulppien päälle luureista vaaleanpunaista kohinaa. Bussissa tulpat eivät valitettavasti toimi yhtä hyvin, vaan suodattavat pois myös tasaisen rauhoittavan moottorinhurinan, jolloin ihmisäänen tai musiikin siihen luoma kontrasti ei vaimene lainkaan.
-
Jos tahdot kohdata kerralla massiivisin määrin niin lähdepä Oriveden Opiston lyriikkakurssille. Jos Leena, tekijä Meteli ja Mekastus, uupuu lopullisesti eikä saa oikein ikinä ääntään kuuluville, liikutaan jo oikeastaan jälkikäteen arvioiden infernon rajalla. Nyt tiedän, mitä pelastus ei ole: Minäitte-meteliin jättämistä. Mutta, siitä joukkueesta saa monta runoa kirjoittaakseen. Runoista piti puhuttaman, mutta aiheena oli henkilöiden persoonallisuus ja motiivi olla läsnä.
Menin toiselle :-\ . Orivesi on muutoinkin jollain lailla tipahtanut. Se oli joskus hyvä. Musiikkipuoli kai on edelleen.
Öppis muuten myös kirjoitti totta; minua puolestaan kiusaa busseissa pahasti musaa vuotavat korvalappustereot. Ei aina, mutta jos on aura, kuuloaistini kuin terävöityy.Huomaan olevani täys mettäläinen.
-
Minä en pidä äänekkäistä ihmisistä jotka puhuvat kovalla äänellä, ottavat röyhkeästi koko tilan haltuunsa muilta kysymättä ja muutenkin tuovat itseään aktiivisesti esille. Välttämättä herra/rouva isoääni ei silti tiedä mistään mitään eikä ole minkään asian asiantuntija. Junassakin näitä usein näkee jotka kailottavat puhelimeen isolla äänellä ikäänkuin olisivat yksin koko vaunussa.
itse olin aiemmin ylikohtelias isoäänisille mutta nykyään kun tietyt kaverit alkavat puhua päälle, niin jatkan kuin en huomaisikaan heidän puhuvan. Mutta jos hiljaiset tai kohteliaammat alkavat puhua, niin annan helpommin "pelitilaa". taktiikka tämäkin :)
Jos on pokkaa, niin voi junassa tai bussissa kovaa kännykkäänsä puhuville kommentoida heidän asioistaan. Tai jos puhelussa on mollattu jotain, niin kertoa huutajalle, että sattumalta tuntee ko mollatun kaverin. Ja jos oikein olisi pokkaa, niin voisi vielä kysyä, että keneltä sanon terveisiä. varmasti saisi kanssamatkustajilta hiljaiset aplodit mutta oman turvallisuutensa vuoksi kannattaa miettiä missä moisia kysymyksiä tekisi.
Lisäksi ärsyttää bussipysäkillä tms tupakoitsevat. Tuntuvat menevän aina sille puolelle, josta tuulee pysäkille. Hajupommi olisi liian kova vasta-ase :)
-
Kovaäänisesti kännykkään puhuvalle voisi myös sanoa, että säästä hyvä ihminen kännykän akkua. Kuulehan kaverisi tuon puheesi ilman kännykkääkin.
-
Kovaäänisesti kännykkään puhuvalle voisi myös sanoa, että säästä hyvä ihminen kännykän akkua. Kuulehan kaverisi tuon puheesi ilman kännykkääkin.
Vaikka huudat kuinka lujaa ei se kuulu yhtään paremmin kun kännykän automaattinen äänenvoimakkuudensäätö hoitaa asian. Toisilla on vain kantavampi ääni ja tuskin voivat sille itse mitään.
-
Kovaäänisesti kännykkään puhuvalle voisi myös sanoa, että säästä hyvä ihminen kännykän akkua. Kuulehan kaverisi tuon puheesi ilman kännykkääkin.
Tuosta tuli mieleen vanhanaikaisten lankapuhelimien aika. Meillä oli Savossa puhelinnumerona Tervo 1 (siis puhelinnumero 1 - helppo painaa mieleen). En muista enää kuuluvuutta, mutta isäukolla oli tapana puhua telefooniin hirvittävän kovalla äänellä. Keskusneiti oli eräs vanhapiika, joka tiesi ihmisten asiat paremmin kuin nämä omansa johtuen siitä, että kuunteli ihmisten puheluita.
Minulla on eräs iäkäs sukulainen, jolle täytyy puhua kovalla äänellä koska hänen toinen korvansa on kuuro. Ei vaan suostu käyttämään kuulolaitetta.
-
Vaikka huudat kuinka lujaa ei se kuulu yhtään paremmin kun kännykän automaattinen äänenvoimakkuudensäätö hoitaa asian. Toisilla on vain kantavampi ääni ja tuskin voivat sille itse mitään.
Valitettavasti tuo tekniikka ei kaikissa kännyköissä pelaa. Minä ainakin joudun joidenkin ihmisten kanssa puhuessani vetämään kännykkää korvasta kauemmas. Olen näet laiska muuttamaan äänenvoimakkuutta, kun jotkut toiset taas puhuvat hyvinkin hiljaa.
-
Minä en pidä äänekkäistä ihmisistä jotka puhuvat kovalla äänellä, ottavat röyhkeästi koko tilan haltuunsa muilta kysymättä ja muutenkin tuovat itseään aktiivisesti esille. Välttämättä herra/rouva isoääni ei silti tiedä mistään mitään eikä ole minkään asian asiantuntija. Junassakin näitä usein näkee jotka kailottavat puhelimeen isolla äänellä ikäänkuin olisivat yksin koko vaunussa.
Minulla on luontaisesti kova ääni, enkä sitä häpeä. Tosin otaksun puheissani vähintäänkin toisinaan olevan myös sisältöä. Käytän ääntäni, Jampesta huolimatta!
-
Täällä äänekäs , joka on opetettu puhumaan äänekkäästi. Apuakin siitä on kun moni kaveri on käynyt huonokuuloiseksi. Itsekin olen. Matin matalaa ääntä on erittäin vaikea kuulla.
Minua vaivaa television, jokapäiväisen kaverin, äänen tason suuret vaihtelut. Mainokset ja musa tulee voimalla, mutta puhe-ääniin pitää aina painaa lisää tehoa. Ja sitten taas joku pätkä rikkoo tärykalvot.
Eilen kirkossa urut pauhasivat niin kovaa loppusoitossa että piti painaa korvaa kovaäänisen puolelta.
-
Eihän se haittaa jos puhuu selkeästi ja sellaisella äänellä, että kuuluu
mutta paljon pahempaa
mun mielestä
on se, että on äänessä koko ajan
mulla on yks tuttava joka puhuu taukoamatta ja vielä monotonisella kovalla äänellä
se on yhtä kidutusta :080:
-
Eihän se haittaa jos puhuu selkeästi ja sellaisella äänellä, että kuuluu
mutta paljon pahempaa
mun mielestä
on se, että on äänessä koko ajan
mulla on yks tuttava joka puhuu taukoamatta ja vielä monotonisella kovalla äänellä
se on yhtä kidutusta :080:
Ihan samaa mieltä
nimimerkki iso mies, iso ääni ja äänessä koko ajan
-
Vaikka Jampea ymmärränkin niin ymmärrän isoäänisiäkin ihmisiä. Jotkut eivät kuule (erittäinkin kun Black Sabbathia oltiin kuunneltu vaahtosammuttimen kokoisena), jotkut eivät halua ylisosiaalisuudessa vaimentaa ääntänsä ja jotkut eivät osaa.
-
Eivätkä kaikki edes huomaa, että pitävät jonkun (hiljaa mitään näyttämättä kärsivän) mielestä isoa ääntä.
-
mulla on yks tuttava joka puhuu taukoamatta ja vielä monotonisella kovalla äänellä
se on yhtä kidutusta :080:
moottoriturpa
-
Kirjoittakaa, jos olen väärässä: suomenruotsalaiset ovat äänekkäitä(kin); "-kin" siksi, että he ovat myös äänettömiä ja kaikkea siltä väliltä. Tai sitten ei. Mikä minä olen herraskaisia yhteisöjehuja arvioimaan, en mikään.
-
Kirjoittakaa, jos olen väärässä: suomenruotsalaiset ovat äänekkäitä(kin); "-kin" siksi, että he ovat myös äänettömiä ja kaikkea siltä väliltä. Tai sitten ei. Mikä minä olen herraskaisia yhteisöjehuja arvioimaan, en mikään.
Minulla on kyllä tuttavapiirissäni niin suuri otos suomenruotsalaisia että väittäisin ylläkirjoitettua asenteelliseksi pötypuheeksi. Suomenruotsalaiset (kaan) eivät ole "sellaisia" tai "tällaisia" vaan heissä on erilaisia ihmisiä kuten meissä mulliturpasuomalaisissakin (mm. isoäänisiä ja normaaleja).
-
No niin minäkin ajattelen, mutta tulipahan kirjoitettua, sainpahan "sanoa".
-
Helsingin suomenruotsalaiset kyllä ovat paljon kovempiäänisiä, niin busseissa kuin muuallakin.
Venäläiset, somalit ja amerikkalaiset, suunnilleen noin menee se äänenkäyttö tilastoni ja suomenruotsalaiset ovat joukossa toisena.
Noin siis yleisesti otten. Tietysti joukossa on joku harva hiljaisempi poikkeus.
Onko tämä sitten rasismia, niin minusta ei.
Kovaääniset ihmiset ovat piinasielulle.
-
Olen edelleenkin sitä mieltä että olkoon kovaääninen ihminen sitten somali, suomenruotsalainen, aitomulliturpasuomalainen tai vaikka ukugubu-zulubu-hottentotti, niin kovaäänisyys ilman konkreettista syytä on röyhkeyttä ja moukkamaisuutta. Kovaäänisyys on perusteltua vain silloin jos kanssaolijat eivät muutoin kuule mitä sanotaan. Hyvät käytöstavat vaativat säätämään volumea vähän pienemmälle ja sopeuttamaan sitä ympäristöön.
-
Hyvät käytöstavat
:eusa_think:
aitomulliturpasuomalainen
ukugubu-zulubu-hottentotti
:eusa_think:
-
Ääni voi olla keino käyttää valtaa, meluääni ilkivaltaa?
Puhutteleva kertomus voimasta, vallasta, äänestä ja Jumalan esiintymistavasta Raamatussa:
"Hän sanoi: "Mene ulos ja asetu vuorelle Herran eteen". Ja katso, Herra kulki ohitse, ja suuri ja raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä; mutta ei Herra ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys; mutta ei Herra ollut maanjäristyksessä. 12 Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä. 13 Kun Elia sen kuuli, peitti hän kasvonsa vaipallansa, meni ulos ja asettui luolan suulle. Ja katso, hänelle puhui ääni ja sanoi: "Mitä sinä täällä teet, Elia?" (1. Kun. 11-13)
Nykykaupunkien linnut kuulemma laulavat tutkimuksen mukaan kovemmin kuin maalla -pystyäkseen viestimään toisilleen melun yli. Melu lisää melua.
-
Meluaminen voi olla opittuakin. Urheiluselostajat huutavat lähes koko ajan selostaessaan. Kun joku tekee hyvän suorituksen, niin sitten he huutavat kurkku suorana. Sitten kun jotain urheilijaa haastatellaan, niin hänkin yleensä huutaa vastauksensa. Minä en tykkää kuunnella semmoista.
Meillä oli kerran opettaja, jonka tunnilla katsottiin hiihtoja televisiosta. Oli mukamas tärkeät kilpailut ja urheilufriikit halusivat, että sitä katsotaan koulussa. Niinpä kaikkien oli pakko alistua siihen (vieläkin on traumoja siitä). Opettaja sääti äänen voimakkuutta niin pienelle, että kaikkien oli pakko olla hiljaa, jotta kuulivat. Ei liene mikään yllätys, että kyseessä oli musiikin opettaja (ei mikään rokkikukko).
En minäkään tykkää kuunnella semmoista, jos joku kailottaa yleisellä paikalla kännykkäänsä niin isosti, että kaikki varmasti kuulevat.
-
Amerikkalaiset ovat äänekkäitä, herrojen herroja. Oikeat herrat, jotka palvelevat, ovat sävyisiä. Siis osa amerikkalaisista, ne jotka ovat suurvallan luoneet, ovat hiljaisia puurtajia, mutta osaavat korottaa äänensä tilanteen niin vaatiessa tai sitten vain yksinkertaisesti toimia. Toki sananen silloin, toinen tällöin on tarpeen toiminnan ihmisellekin. Työmuurahaisen ei kuitenkaan paljoa tarvitse pukahtaa, rukoilla ja tehdä työtä vaan.
Käskijälle ei esimerkkinä oleminen riitä. Johtajan on ajoittain lisättävä volyymia, jotta kaikki kuulevat ja ymmärtävät.
-
Meluaminen voi olla opittuakin. Urheiluselostajat huutavat lähes koko ajan selostaessaan. Kun joku tekee hyvän suorituksen, niin sitten he huutavat kurkku suorana. Sitten kun jotain urheilijaa haastatellaan, niin hänkin yleensä huutaa vastauksensa. Minä en tykkää kuunnella semmoista.
Meillä oli kerran opettaja, jonka tunnilla katsottiin hiihtoja televisiosta. Oli mukamas tärkeät kilpailut ja urheilufriikit halusivat, että sitä katsotaan koulussa. Niinpä kaikkien oli pakko alistua siihen (vieläkin on traumoja siitä). Opettaja sääti äänen voimakkuutta niin pienelle, että kaikkien oli pakko olla hiljaa, jotta kuulivat. Ei liene mikään yllätys, että kyseessä oli musiikin opettaja (ei mikään rokkikukko).
En minäkään tykkää kuunnella semmoista, jos joku kailottaa yleisellä paikalla kännykkäänsä niin isosti, että kaikki varmasti kuulevat.
:003: Minun anopilla on erittäin kova ääni. Kun hän soittaa, kuulen olohuoneeseen asti luurista mitä hän puhuu vaimolleni vaikka sillä on luuri korvassa. Itse , jos joskus joudun puhumaan anopin kanssa, pidän luuria kaukana korvasta. Karsea yhdistelmä; anoppi ja kova ääni...
-
Minä olen ollut (toivottavasti voin jo sanoa menneessä aikamuodossa)
kova-ääninen,
pikkuveli varsinkin aina huomautti,
että "älä huuda"
omasta mielestä puhuin ihan normaalisti :icon_eek:
Nykyään puhun h i t a a a s t i
ja hiljaa
-
Äitini on aika kova ääninen kailottaja.
Välillä ylittää ärsytyskynnyksen.
Keskimmäinen siskoni on myös hyvin suorasukainen teräväkielinen eläväinen tyyppi
ja kova väittelemään. Hän osaa myös matkia erilaisia puhetyylejä.
Kaverini Ilona, joka on päässyt kokemusasiantuntija-koulutukseen sekä
kaverini Sanna, joka toimii ylellä toimittajana ovat molemmat harvinaisen
voimakasluonteisia naisia ja erittäin kypsiä, myös hyviä äänenkäyttäjiä
pikkusen ovat molemmat lesbomaisia.
-
Opettajasuvun peruina - mummovainaakin oli Kotkan seminaarin käynyt - minulle on siunaantunut kuuluva puheääni. Kotona puhuttiin kuin katederilta. Yliopistossa suoritin 70-luvulla ns. puheopin tutkinnon, sisältö äänenmuodostuksesta ja runonlausunnasta kokoustekniikkaan. Viimeksi mainitulle kurssille menin väkisin. Ensin olisi kuulemma pitänyt suorittaa jokin kurssi, joka minulla oli vasta alussa. Ilmoitin, että en ole suorittanut, mutta lähden pois vain poliisin raudoissa noutamana. Perustelin kantaani järjestökokemuksella, josta olin palkkaakin nauttinut. Arvostettu opettajani ei kutsunut poliisia. Itsekseni totesin, että puhua kyllä osaan, mutta en osaa pitää turpaani kiinni. Päätinkin keskittyä opettelemaan vaikenemista. Kyllä oli vaikeaa, mutta onnistui kovalla yrittämisellä. Siitä on myöhemmin ollut runsaasti hyötyä. Nyt olisi kyllä vaikenemisen kertauskurssi tarpeen. Opettajan puoliso kävi pitämässä vaikuttavan luennon kansalaisvaikuttamisen keinoista. Hieno ja hyödyllinen kurssi.
Inhoan vahvistettua puheääntä. En ole koskaan puhunut julkisesti mikrofoniin - siis vahvistuksen takia, muuten kyllä. Yhdessä juhlassa juostiin eteeni mikrofonia, mutta karjaisin, että eiköhän tässä pärjätä vallan luonnonmenetelmällä. Ei valitettu. Kirkossakin tulee joskus ikävä entisenkaltaista rovastin verkkaista mylvintää saarnastuolista. Oli se juhlavaa, ikään kuin Sanaa olisi taottu päähän juntalla. Näin. On. Myös. Meidän. Ihmisten. Elämässä. Aa. Men.
Rakastan julkisten paikkojen kovaäänisiä, puheliaita naisia. Maksaisin mielelläni televisiomaksun verran, jos sillä taattaisiin tasainen hurpatus toreilla, turuilla ja raitiovaunuissa.
Mt
-
näinhän se on...
-
Puhu hiljaa rakkaudesta... :icon_eek:
-
Kirjoittakaa, jos olen väärässä: suomenruotsalaiset ovat äänekkäitä(kin); "-kin" siksi, että he ovat myös äänettömiä ja kaikkea siltä väliltä. Tai sitten ei. Mikä minä olen herraskaisia yhteisöjehuja arvioimaan, en mikään.
Tuota... minullakin on, kun mummo oli vallan umpihurri, eikä minun mielestäni koskaan puhunut luontevaa suomea (hän kun kasvoi Kiinassa eikä kuullut sitä edes ympäriltään). Ei tuo minusta ole asenteellisuutta, vaan aito havainto. Tai itse tietysti tiedät parhaiten, mutta ruotsinkieliset pitävät oikeutenaan ja myös normaalina tapana kailottaa. Hyvää on tietty sukusidonnaisuus ja kyky olla kohtelias -- mutta sillä puolella annetaan kyllä sellaisia vapauksia, että haukkoo henkeä, vaikka tietäisi miten. Joskus artighet ska fore ärlighet, kun toivoo muuta, ja suomalainen toimii toisinpäin. Sitten:
-Jaså, int vill du ta mig dit som husfolk, nå. får jag veta varför... menar, du frågade efter retreathjälpare... sen fick jag veta att borde ta kontakt strax dit...
-Jag tycker inte om dig.
-Men snälla du, ursäkta nu, vet int hur skulle jag uttrycka... vi har ju aldrig mött... så, hur kan du vara så säker över detta?
-Jag bara tycker inte on dig... :icon_eek:
Minä en kiihota kansanryhmää vastaan. Kuulun itse sekasikiöväestöön. Kumminkin on mukavampaa suåmenkielisten kanssa.
-
ruotsinkieliset pitävät oikeutenaan ja myös normaalina tapana kailottaa.
Eikö tuo ole sama kun väittäisi että lihavat ihmiset pitävät oikeutenaan kailottaa tai vaikkapa Oulun etelä-puolella asuvat ihmiset pitävät oikeutenaan kailottaa? Haloo?
Hyvää on tietty sukusidonnaisuus ja kyky olla kohtelias -- mutta sillä puolella annetaan kyllä sellaisia vapauksia, että haukkoo henkeä, vaikka tietäisi miten.
Kiitä sitten onneasi että olet suomenkielinen, koska kirjallisuuden ahkerana käyttäjänä omalla kielellä kirjoitetut teokset suomessa olisivat vain murto-osa siitä paljoudesta mitä nykyisin nautit. Kiitä myös onneasi siitä että lukeneena ihmisenä olet saanut ihan itse vapaasti valita yltäkylläisestä paljoudenrunsaudesta mitä haluat opiskella ja mille paikkakunnalle haet. Kannattaa samalla kiittää siitä että vaikka menisit mihin tahansa päin suomea suoraan liikenneonnettomuudesta ambulanssilla sairaalaan, saat aina takuuvarmasti palvelua ja apua kielellä jota ymmärrät. Samalla tavoin kaikki muut yhteiskunnan palvelut.
Mutta jos niitä "vapauksia sillä puolella" kerta on niin paljon niin suosittelen sinuakin kielitaitoisena ihmisenä vaihtamaan äidinkielesi ruotsiin. Saat kaikki ne edut ja vapaudet joita niin monet suomalaiset kadehtivat.
Täällä linkin takana tarkempi tuoteseloste: www.hurriksi.fi (http://www.hurriksi.fi) Nyt on astuttu uuteen aikaan jolloin jokaisella halukkaalla on mahdollisuus päästä nauttimaan täysin mitoin suomenruotsalaisten erivapauksista ja eduista.
-
Olen vaihtanutkin. Olin pitkään kirjoilla svenskatalande kirkossa koska pidin julistuksestansa enemmän. Silloin suomenkielisellä puolella minua epätyydytti joku "me kaikki saamme ydessä" -tauti Helsingissä (siis mitä?). Terapiavastaanotolla oli kumpaakin kieltä puhuvia, viimeiseksi jäikin ruotsinkielinen ja ruotsia puhuttiin. Koulun kävin suomeksi ja opiskelin suomenkielisten kiintiössä, vaikka olisi ollut huomattavasti helpompasa päästä tiedekuntaan ruotsinkielisenä.
Lihavat eivät ole kulttuurisesti koherentti, tietyille tavoille kasvatettu ryhmä, sille on lukuisia syitä (perimä, lääkehoidot yms). Valitsin näin yllä kertomistani syistä, (tvåspråkig med finska som modersmål) , mutta joskus käyn messussa på svenska jos nukun pitkään. Heillä se on myöhemmin. Luin joskus Raamattua ruotsiksi ja aloin äkkiä myös ajatella ruotsin kielellä, koska joihinkin ilmaisuihin se vain sopi paremmin.
Pitkä asustaminen alueella jolla ei ollut riittävän kookasta ruotsinkielistä populaatiota pakotti vaihtamaan, ja annoin sittemmin asian olla. Löydettyäni herännäisyyden niin omaksi olen ollut tyytyväinen. Se on ihan ok suomen kielellä.
-
1800-luvulla herännäisyys oli paljolti ruotsinkielististen pappien hallussa (poikkeuksena oli NGMalmberg). Mutta minä olen maallikkoteologien ajatuksia paljon enemmän kertaillut.
-
1800-luvulla herännäisyys oli paljolti ruotsinkielististen pappien hallussa ---
Luultavasti heidän täytyi olla äänekkäitä ainakin saarnastuolissa, koska tuolloin ei ollut äänentoistolaitteita. :003:
-
Luultavasti heidän täytyi olla äänekkäitä ainakin saarnastuolissa, koska tuolloin ei ollut äänentoistolaitteita. :003:
Tietääkseni tämä oli Lutherilla perusteena, kun hän joskus epäili naisten kykyä toimia pappina.
-
Kova ääni korvaa kielitaidon. Kokemusta on.
Olin ystävättäreni kanssa etelänmatkalla. Siellä joku paikallinen "yrittäjä" tukki kulkureittimme ja yritti tyrkyttää takin vuoriin kiinnitettyjä kelloja. Sana Ei tai No tai mikään muu ei tehonnut. Vasta kun ystävättäreni korotti tarpeeksi ääntään ja sanoi selvällä suomen kielellä: "Mene matkoihis siitä!" Ja heti tuli ymmärretyksi. :icon_cool:
-
Juuh, Ääntä saa joskus koroittaa ja varsinkin kun joku pitää puheen, niin mielummin selkeällä kovalla äänellä, mutta arkipuheessa se ei sovi. EEIIii.
-
1800-luvulla herännäisyys oli paljolti ruotsinkielististen pappien hallussa (poikkeuksena oli NGMalmberg). Mutta minä olen maallikkoteologien ajatuksia paljon enemmän kertaillut.
Kyl se on varmaan totta, ja olisiko siitä jäänyt jokin murunen heille sitten perinnöksi, en tiedä tuota. Kun syntyi 1900-luvulla piti elää vain siinä ... kuka keksisi aikakoneen, tiedän minne muuttaisin, voijee.