Sain vihdoinkin otetuksi siannahkalevyt irti syöttöpaikan laudoista. Kovia koppuroita ja millilleen lopuille syödyt. Homma ei oikein onnistunut, koska yksi levy oli naulattu pahvinauloilla, toinen kiinnitetty ristipääkantaruuveilla ja kaksi viimeistä jollakin nykymallisella ruuvilla. Rasvaista puuhaa. Piti hakea rättikin, että ilkesin levyihin sen vertaa tarttua, että kannoin lustepellon polttoläjään.
Tämä on kuitenkin tinteille ja tikoille sopiva ruokintamuoto, sillä eväään kulumista on helppo seurata. Hautova harakka saa pehmeätä rasvaa osansa kevään lopulla. Nyt on vain niin, että makkarakauppa lopetti, että mistä nyt ensi talvelle talit.